keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Lumipallona luokses pompin vain





Leffe oli ihmeissään kun Peetu heitti leijumisvaihteen päälle. On ollut liikuttavaa nähdä Leffen lumiriemu. Ei haittaa jalkakarvat, senkun vaan loikkii lumessa huoletta. Mikä mukavinta, piskit kuivavat samaan aikaan ja pääsevät tupaan ilman pitkää istumista penaltyboxissa eli kylpyhuoneessa.
Lattialämmitys on loistojuttu, etenkin koirataloudessa. Kissatkin sitä rakastavat, onhan saunan lattialla pehmeässä hämärässä kiva köllötellä vatsa valtoimenaan lämpimillä lattialaatoilla. Eikä se ikävä ole ihmisenkään jalalle.

Noh, koirat siis nauttivat lumikelistä ja tiistaihan olikin ihmeellinen päivä kun vanha rakas ystäväni aurinko näytti kultaisen naamansa. Pikkusen vilautti vain, mutta se riitti. Nyt minä jaksan taas raahustaa tätä kaamostunnelia eteenpäin.

En ole vielä laittanut puhelimeeni lomalaskuria, aamukamman aika on joskus ensi keväänä.



Tänään oli taas aikainen aamulähtö, pakkauduttiin koko Torpan naisväki Jebukkaan. Ensin vietiin Esikoinen koululle, raukka oli päntännyt kemian koealuetta vielä myöhään yöhön. Siitä sitten ajan tappamiseksi keskustan isoon markettiin pyörimään. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta ainahan sieltä jotain tarttuu mukaan. Tällä kertaa perunamuusijauhetta (kyllä, meillä syödään joskus mummonmuusia) ja kosmetiikkaosastolta Nuorimmaiselle pari juttua.

Seuraavaksi heitin keikan Sairaalanmäelle, sinne jäivät Äitikulta ja Nuorimmainen. Kummallakin omat käyntinsä. Minä livistin raukkamaisesti perheterapeutin tapaamisesta ja kurvailin aamujumpille. Nyt kun terapiakäynnit alkavat olla viimeisiä, voin vihdoin tunnustaa, etten ole kokenut perheterapeutin tapaamisia ainakaan voimaannuttavina. Bodycombat sen sijaan oli todella voimaannuttavaa ja kyllä minä taas yhden vastustajani pieksin maan rakoon.

Nuorimmainen hankkiutui tapaamisestaan kaupungille ja söi itsenäisen lounaan. Muu luokka tuli perästä bussilla ja koko ryhmä vietti museovierailupäivän. Hienoa, että saavat tutustua paikallisiin museoihin ja moniin paikallisiin kohteisiin jonne ei ikinä tule lähdetyksi. Ainakaan vapaa-ajalla.

Äitikulta sai myös käyntinsä valmiiksi ja koukkasin hänet kyytiin.

Skippasin muutaman näpyttelyä vaativan konehomman ja oikaisin soffaan. Se eilen aloittamani lääke on ihan kauhea. Meinasin nukahtaa noustessani portaita ylös. Ja aamulla olo oli kuin merisairaalla, keinutti ja jokaisen askeleen sai asetella varoen. I´m not drunk, I just try to walk like Jack Sparrow.

Iltapalalla lueskelin lääkkeen sivuvaikutusluetteloa ja se on todella karmaiseva. Joka kymmenes potilas voi saada mm. mielialanmuutoksia, väsymystä, agressiivisuutta, huimausta, päänsärkyä ja noin kaksikymmentä muuta oiretta.




Toivotaan nyt, että kolminumeroiseksi muuttuneet verenpaineet tasaantuvat ja tuo uusi lääke korjaa tilannetta edes vähän. Muuten pitää ottaa yhteys Savonmuan Tietäjiin ja kysellä uutta ohjeistusta. Tuo verenpainehomma on ihan turha yllätys. Jotenkin tuntuu, että ei enää sitä olisi tarvittu. Ja asia on hoidettava kuntoon ennen mahdollista leikkausta.

Kaikkea sitä.

Mutta vielä tuohon koirien liehuntaan. Peetu riehuu ja Leffe liehuu. Peetun huumori riittää mainiosti Leffen kanssa pelehtimiseen, Nassen kanssa Peetu ei voi leikkiä, terrierit ottavat asiat aina niin kauhean tosissaan. Aamuisin ne kaikki kolme ovat sulassa sovussa ulkona yhtä aikaa, kaikilla on niin kiire omien aamuhommiensa kanssa, että eivät ehdi toisiaan mulkoilemaan tai kinaamaan.

Nasse ja Leffe tulevat myös erittäin hyvin toimeen. Eli se on se terrierimiesten välinen kitka joka hiertää. Asia on onneksi järjestettävissä ja vuoroparein ulkoillaan.

Leffe on sairaan nopea. Se loikkii mennen tullen Peetun yli ja ohi, Peetu tosin on ketterämpi ja pomppaa korkeammalle. Onhan Leffellä tosin noita koipiakin vähän enemmän kuin tappijalkaärrierillä.

Leffen ns. pureminen on hupaisaa sekin. Sillähän ei ole terrierin saksipurentaa vaan semmoista avutonta klohmintaa on spanielin leukojen käyttö.




Kyllä se on tämän syksyn aikana toteennäytetty, että mitä Leffeen tulee, iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn. Ei ole koira järjellä raskautettu, mutta iloista mieltä ja paljonpaljon rakkautta mahtuu yhteen spanieliin kotitarpeiksi isommallekin porukalle.

Hassuinta on se, ettei Leffe tajua omaa kokoaan. Se hyppää sohvalta Nuorimmaisen syliin, itsehän tuo on tempun koiralleen opettanut ja Leffe hyppää. Ihan saman se tekee kun istun koneella nojatuolissa, yhtä äkkiä koko syli on täynnä keltaista äheltävää koiraa. Varjele siinä sitten hengentuotoksiasi kun spanielin tassu lävähtää näpppikselle tai koko hiton koira parkkeeraa ahterinsa näytön eteen.

Reipasta askellusta viikkoosi, marraskuu on ihan kohta ohi ja ekasta adventista voi aloittaa jouluun valmistautumisen. Tämän vuoden glögeissä on muuten vallan mainio vadelmaglögi. Tykkäsin tosi paljon. Muut tastingit on pakko sen lääkkeen takia jättää tuota tuonnemmaksi. Ehkä se on ihan hyväkin pitää pientä viinipaastoa.

Vi hörs, missä lienetkin!





18 kommenttia:

  1. On se hyvä, että jotkut osaavat nauttia lumesta noin täysillä. Melkein sitä itsekin voisi, jos sitä lunta olisi, niin hauskalta pelmuamiselta näyttää.

    Täällä taitaa paineet kans olla tapissa, kun korvissa niin suhistaa. Toivotaan, että se on väliaikaista stressitason noususta johtuvaa kohinaa.

    Viinit ja glögit ovat samoin jääneet tauolle noiden särkylääkkeiden takia. Ei viitsi maksaa rasittaa yhtään pakkoa enempää. Mutta jos huomenna saisi mukavia uutisia, niin sitten voisi pienen sipauksen ottaa. Ihan vaan sormustimellisen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa eilisissä kuvissa lumi näyttää enemmältä kuin todellisuudessa on. Tänään on ollut nollakeli ja lumi on painunut. Just semmoista inhottavaa sohjoa josta ei voi tykätä.

      No pitikö sunkin nyt ne paineet nostaa tappiin? Stressihän se on yksi iso tekijä, mutta älä hirveän pitkään moista kohinaa kuuntele.

      Mahtaa joulupukilla olla runsaat tuomiset kun nyt ollaan yhtenä rintamana kilttejä, ei viinitilkkaa viikkokausiin.
      No ehkä voin ekan lääkeviikon loputtua sen lasillisen kulauttaa. Mutta vain yhden. Ei nimittäin Savonmuan Tietäjä kieltänyt muuten kuin ekan viikon ajan.

      Poista
  2. Lääkkeissähän on sivuvaikutuksia ja oireita siksi, että se varsinainen vaiva ei enää tunnu niin kamalalta, ja siihen perustuu niiden vaikutus...vai miten se nyt meni?
    (Sori, piti sanoa, kun olen pitänyt pari lomapäivää ja kuunnellut Knalli ja sateenvarjo kuunelmia, ja se ajatusmaailma ikään kuin tarttuu..)

    Voi kun saisi samanlaisen reimuspurtin kuin noilla koirilla, lunta tai ei.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä minäkin mietin, että kun on ravakat sivuvaikutukset, unohtuu varsinainen vaiva. En tosin ymmärrä mitä h-tin järkeä on syödä päänsärkyjen estolääkettä ja samalla kasvohermokipujen lamaannuslääkettä kun seurauksena on yllätys yllätys, päänsärky.

      Nauroin ääneen kun katselin noiden hönöjen riekkumista. Eläinterapiaa parhaimmillaan.

      Poista
    2. Joo, sen kerran kun sain migreenilääkkeet, sivuvaikutuksena päänsärky. Nyt syön sumuisten saarten käsikauppalääkettä, jossa on ibuprofeenia, asetyylisalisyylihappoa ja kofeinia, muistaakseni. Toimii hyvin pieninäkin annoksina.

      OP

      Poista
    3. Minä taidan ottaa ensi kesänä perusteellisen tutkimustehtävän Hipsaanian apteekkeihin. Ainakin 96%:sta pirtua sieltä saa kätevissä pikkupulloissa (käsilaukkukokoa). Lähtee pöpöt puremista kun puhtaalla alkoholilla hulauttaa. Käsikauppapuolen särkylääkkeet siellä on myös edullisia. Ostin jotain pulverimuotoista, tehoaa heti kun saa litkun nieltyä ja hintaa pari euroa. Alkaa vissiin keski-ikä kolkutella kun mieluisin ostospaikka on apteekki ;-)

      Minulta piti purkaa migreenilääkitys joskus aikoinaan kun se aiheutti vain kestopäänsäryn. Saatiin migreeni vuosikausiksi kuriin akupunktiolla jota silloinen edistyksellinen työpaikkalääkäri määräsi kolme kertaa.

      Poista
    4. Muistin väärin, ei siinä ibubrofeenia ole vaan paracetamolia (kieltäydyn olemasta keski-ikäinen vissiin) http://www.boots.com/en/Anadin-Extra-Caplets-16_1658622/
      Noita saattaa saada myös Hispaniasta, neuvoin merkin Kanadalaiselle kollegalle, joka sai sydänoireita (tjsp) migreenin reseptilääkkeistä, mutta normisärkylääkkeet olivat turhia.

      Poista
    5. Pitääpä kurkata apteekin hyllyyn ensi kesänä. En edes suostu ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, ettenkö sinne saisi lentää.

      Poista
  3. Ihanat riemukuvat - eihän näistä voi tulla kuin kuplivan iloiselle tuulelle!

    ... ja mistä tietää keski-ikäistyvänsä....? Puhutaan verenpaineista, lääkityksistä ja diagnooseista ynnä lääkärikäynneistä :D Tervetuloa, nuoremmat, tänne kultaiseen keski-ikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffellä kuplii päässä aina :D

      Niin, keski-ikä tuo tullessaan kaikenlaista, olen kuullut kerrottavan.

      Minulle on muodostunut tavaksi olla perusterve. Mutta sitten kun sairastun, tulee monta tautia ja vaivaa kerralla. Muistat kai sen Peetun pureman joka poiki yleistulehduksen joka poiki umpilisäkkeen tulehduksen joka poiki keuhkokuumeen, streptokokin nieluun, korva- ja poskiontelontulehdukset? Tai sen vuoden 2008 (?) yleistulehduksen.. ja se sappirakkokin hajosi tulehtuneena... voi ristus tätä tautien määrää. Nyt kun sisäelimistä on turhat poistettu, siirrytään näemmä pääkoppaan. Siellä ei kai ole varaa poistaa isommin.

      Poista
    2. Niinpä, olen kuullut ihmisistä jotka ottavat täyslaidallisen lajia kuin lajia... se sun sappijuttusi oli kyllä jotain sellaista, mitä olen joskus kertonut opettavaisena tarinana. Hyvä että henki säästyi, mutta se lääkäri olisi joutanut kyllä edesvastuuseen. Mokat ja erehdykset ymmärrän, mutta ylimielinen asenne ei kuulu siihen ammattiin. Sillä asenteella tapetaan potilaita.

      Voimia nappien kanssa. Niiden tarkoitus on auttaa, mutta oikeasti se on kokeilua erilaisten kemikaalien kanssa. Toiset saa rankemmin sivuvaikutukset, toiset saa helpommalla helpotusta... kokeilematta ei voi tietää.

      Minä tähän ikään mennessä tiedän sanoa, että mun elimistö kestää huonosti lääkkeitä, varsinkin vahvoja sellaisia. En juurikaan ole lääkkeitä käyttänyt, johtuneekohan siitä? Melkein mikä tahansa kolmiolääke vetää minut ihan veteläksi.

      Poista
    3. Kuulkaas rouvat, kun meillä päin se juttu on aina ollut niin, että siinä vaiheessa tietää tulleensa vanhaksi, kun aletaan puhua sairauksista kun tavataan. Niin nytkö se homma on jo siirtynyt keski-ikään, hmm...

      Tosin eipä tässä meikäläisellä varaa sanoa, kun kroppa alkaa pettää jo tässä kolmikymppisenä. Sanoin lääkärillekin, että olen näköjään tullut vanhaksi, kun paikat prakaa. Lääkäri kyllä väitti, etten ole vanha, mutta sehän tässä onkin huolestuttavinta, että en ole vielä vanha, mutta paikat prakaa silti ;)

      Mutta siksipä tein tässä jo sellaisen jutun, että sovin erään PT:n kanssa, että jos käsi on rauhoittanut tammikuussa, niin rupean käymään salilla hänen ohjauksien mukaan. Fitness babeksi en aio, mutta pakko kai alkaa pitää tästä kropasta huolta. Jos vain jotenkin pystyn aikataulustani irroittamaan sen, että käyn edes kaksi kertaa viikossa siellä salilla. Enempää en lupaa, siitä pitävät kaksi työtä, heppa ja koira huolen. Mutta aion silti yrittää ne kaksi kertaa jostain puristaa, koska kun on molemmilla vanhemmilla tekolonkat ja tekopolveakin, niin pitäisi fysterpankin mukaan meikäläisen käydä salilla ja pitää jalkalihakset superhyvässä kunnossa, jos aion välttää saman tekonivelkohtalon. Ja kun nyt tosiaan petti tuo käsikin, niin senkin takia ajattelin, että kroppaa täytyy saada vahvaksi muutenkin, jos sitten vaikka tuo käsikin pysyisi paremmassa kondiksessa, kun olisi tuo lavan tuki oikeasti kunnossa, mitä nyt fyssarin ohjeilla treenailen. Ja itseni tuntien, se on niin, että pakko on paras muusa, joten piti jo marraskuussa sopia PT:n kanssa, että aloitan ensi vuonna heti kun käden tulehdus on asettunut tai muuten jää koko homma, kun ei minään tammikuun iltana huvita... Ja sitten kun tää mokama käsi on kunnossa, niin otan kyllä haasteen vastaan ja alan tavoitella Hirnakan lankutuslukemia. En ole ikinä kokeillut, kauanko pystyisin ko. hommaa tekemään. Olen treenannut vain maksimissaan minuuttia, eikä ole tullut mieleenkään treenata pidempää aikaa. Mutta innostuin heti, kun luin siitä lankutuskisasta täältä. Ja koitin silloin heti samana päivänä, mihin pystyn, mutta silloin saikulla paskalla kädellä ei onnistunut kuin puoli minuuttia eikä ollut yhtään fiksua tän käden kannalta edes kokeilla, kun se siitä sitten vihoitteli, mutta minkäs luonnolleen voi :D En ole kuitenkaan testannut uudestaan, nyt odotan oikeasti, että käsi tulee kuntoon.

      Poista
    4. Lääkkeistä vielä piti sanomani tuohon Titan loppukaneettiin, että mäkään en ole juurikaan käyttänyt lääkkeitä, mutta silloin harvoin, kun käytän, niin tarvin monesti niitä vahvoja. Jostain syystä usein ekat mulle määrätyt lääkkeet, oli sitten antibiootteja tai kipulääkkeitä tms, niin ei auta mitään ja joudun hakemaan uuden vahvemman kuurin. Enkä ole koskaan esim. kolmiolääkkeistä saanut mitään omituisia tuntemuksia. Tiedän tuon, että moni menee nimenomaan veteläksi kolmiolääkkeistä. Minä taas olen syönyt loppuun esim. miehelle määrätyt Panacodit ihan perus päänsärkylääkkeinä. Jos vaikka pää on ollut kipeä töitä aloittaessa, niin kolmio panacod huuleen ja aloitin työt ja ei mitään ongelmaa henkisessä eikä fyysisessä keskittymisessä. Panacodista oli kuitenkin se hyöty, että ihan aavistuksen verran paremmin tehosi, kuin perusburana. Tai olen pari kertaa elämässä joutunut järkyttäviin hammassärkyihin vetämään sekä omia että kavereiden kolmiolääkkeitä kaikkien pelätessä, että kohta pyörryn tai jotain, niin ei mitään vaikutusta. Ei siis sivuvaikutuksia, mutta ei auttaneet edes siihen kipuun, mitä varten otin. Ja siis tällainen olen ollut jo alle parikymppisenä, ei sitten melkein millään tehoa lääkkeet. Vaikka ne kerrat, kun olen lääkkeitä tarvinnut, on sormilla laskettavissa. Vasta nyt ihan viimeisen parin vuoden aikana on ollut sen verran enempi päänsärkyjä, että olen kuluttanut Buranaa ja Miranaxia, mutta sitä ennen söin lääkkeitä joskus ja jouluna, mutta jostain syystä mulla on elimistö, joka ei pienestä lääkkeestä hätkähdä. Onneksi kuitenkin toistaiseksi myös se apu on löytynyt, että olen tullut terveeksi sitten sillä toisella kuurilla, mikä on täytynyt ensimmäisen tehottoman jälkeen hakea. Sekin on muuten mysteeristä, että miten se toinen kuuri sitten kuitenkin aina toimii? Eka ei, mutta toka kuitenkin. No, ehkä siinä vaiheessa ne lekurit uskaltaa oikeasti määrätä tehokkaammat lääkkeet tai jotain tai sitten se on psyykkistä :D

      Poista
    5. Ja keski-ikäiset puhuvat myös lääkityksestä ;-)

      Jorvin lääkärin asenne oli jotain käsittämätöntä, vieläkin tulee paha olo kun muistan ne tuskat ja lääkärin ilmeen. Ja sanat.

      Mulle passaa joku pancod ihan hyvin mutta jos reseptissä lukee tramal, en edes hae sitä apteekista.

      Marran PT-juttuun nyökkään hyväksyvästi ja kannustavaksi. Sen kun tajuaa, että kropastaan huolehtiminen ei ole keneltäkään pois, hyödyn saa ihan itse, lyhentämättömänä.

      Jalkoja on helppo treenata, tulokset näkyy nopeasti ja se motivoi kummasti.

      Tänään muuten menin takaoven portaat persiilläni alas, lähti crocsit alta jäätyneellä portaalla. Siinä oli lisänä vettä jään päällä. Sattui ihan hulluna mutta tulipa herätys kerralla.

      Poista
  4. Kipu nostaa tehokkaasti verenpainetta, eli paineista pääset leikkuupöydällä tod. näk. eroon.
    Ennen leikkausta omat lukemani hipoivat taivaita, eikä ne ideaalit ole vieläkään. Aneemisen alhainen hemoglobiini ehkä kompensoi... No ei.
    Hermokipulääkkeitä en suostu enää suuhun laittamaan. Yhtään sellaista ei vuosien saatossa ole tullut vastaan jonka vaikuttava aine ei olisi turruttaminen, tylsistyttäminen ja väsyttäminen. Lääkärit motkottavat että syön lääkkeitä liian vähän ja esitänkin heille vastakysymyksiä siitä että söisivätkö itse noita myrkkyjä? Ei. Niinpä. Niillä taitaa olla paremmat aineet... Nykyään en edes ota reseptejä vastaan ja parhaat kivunlievitys keinot olen saanut fysioterapeutilta. Ihmeellisen pienillä liikkeillä on käsittämättömän rentouttava vaikutu, tai ainakin parempi kuin apteekin tuotteilla.
    Torpan koirulit osaavat selvästi ottaa ilon irti talvesta. Ihanat veijarit!
    Tulisipa tännekin jo talvi niin päästäisiin eroon kurasta (inhoan sitä, liikaa) ja Pätkis pääsisi parantelemaan nahkaansa. Nämä kylmät kesät ja leudot syksyt ovat myrkkyä hotspottiin taipuvaiselle noutajalle. Ens lumilla Pätkikseltä niiiin lähtee pallit ja sitä myöten iho-ongelmat ehkä helpottaa?
    Sitä odotellessa...
    Mukavaa loppuviikkoa Torpalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kivulla kai tämän verenpaineen kilahtamisen voi selittää, erityisen stressaantunut en tällä kertaa ole. Elämähän on kaikinpuolin reilassa ja perhe terve.

      Hermokipulääkkeet ovat ilmeisesti varsinaisia venäläisen ruletin panoksia. Tämä minun on Lyrica ja se ainakin tainnuttaa illalla tehokkaasti. Kesken lukemani lauseen tössähdin uneen. Refleksinä sysäsin lehden pois ja sammutin valon.

      Minä saan liikunnasta sen tarvittavan kivunlievityksen ja pään nollauksen. Tänään rytkytin Bodypumpissa isoilla painoilla ja Body Balancessa venyin löysäksi ja pitkäksi kuin lapamato. Ihana kun keho oikenee ja henki kulkee päästä varpaisiin.

      Täällä on saatu nauttia pitkästä ja kuivasta syksystä, pikatalvesta ja nyt tasataan puntteja etelän kanssa, plussalla mennään ja lumi on erityisen märkää ja sohjoista.

      Voi teidän Pätkylää, hotspotti on viheliäinen vaiva. Olette varmaan jo kokeilleet ruokavaliolla siivota sen elimistöä? Ettei ainakaan turhat viljat aiheuta kutinoita? Minä syötän koko lössille lihapitoisia nappuloita ja haen kätevissä kuutioissa pakastettua kalkkunan jauhelihaa suoraan tehtaanmyymälästä. Leffen kutina ja korvien potkiminen loppui kuukaudessa, terrierit eivät ole koskaan oireilleet mutta samoissa eväissä kun ovat, homma pysyy helppona.

      Auttaako kastraatio todella? Liittyykö hotspot jotenkin hormoneihin? Sen kyllä tiedän, että kylmä ja kostea on ihovaivoille paha juttu.

      Kiitos samoin, mukavaa viikonlopettelua teillekin!

      Poista
  5. Kolmoishermosärky kuulunee neuropaattisen kivun osa-alueeseen ja harmillista kyllä ko. lääke pregabaliini muistaakseni vaikuttava aine on aika haastava, varsinkin annostitrauksen ja haittavaikutusprofiilin suhteen. Verenpaine olisi kuitenkin saatava tavoitetasolle ja kotimittauksessahan arvojen tulee olla toimistomittauksia alhaisemmat. Aneurysman kanssa vp. ei ole hyvö yhdistelmä ja saataa vaatia lääkkeen ennen jatkohoitoa. Seniorikansalainen on tarkka mittaaja, joten seuranta on ainakin kunnossa. tsemppiä Torpalle! Kirjoittelin pitkät jorinat keskiviikkona Fiskikseltä mutta ne hujahti bittiavaruuteen ja sitten tuli väsy! Nyt vielä hetkinen hommia ja sitten spinning-pyörän satulaan! Nemppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sana 'haastava' on tämän lääkkeen ja minun yhteistyössä varsin laimea ilmaisu. Mutta kiltisti otan pillerin iltaisin vaikka punkkulasillinen olisi miellyttävämpi vaihtoehto. Ensi viikolla pitäisi tuplata annos, aamupillerillä. Saa nähdä mitä siitä seuraa.

      Kivaa viikonloppua sinullekin Kuomaseni!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com