perjantai 21. helmikuuta 2014

#Rumasana


Sanotaan se nyt tähän alkuun, hetkittäin harmitti. Olisin niin kovasti toivonut Teukka Selänteen saavan uralleen komeimman mahdollisen lopun. Hienosti pelasivat, mutta ruotsia vastaan se ei riitä.

Ja kun vielä Ruotsin hovi tiedotti uuden prinsselessan syntymästä, teki mieli upottaa otsa prinsessakakkuun vai mikä se vihreä torttu nyt onkaan viralliselta nimeltään. Niin imelää, niin pahuksen imelää. Kyllä taas maistuu ruotsalaisen elämä makealle.

Rumasanarumasanarumasana.

No, se siitä. Lauantaina katsotaan pronssimitalien kohtalo ja sitten odotellaan jo seuraavia MM-kisoja.

Tämä viikko on hurahtanut hurjan nopeasti, pikkuisen liiankin nopsaan. Illalla istuttiin Siskolikan kanssa saunassa ja mietittiin miten äkkiä viikko katosi. Tänään he lähtivät etelää kohti heti matsin päätyttyä.

Oli meillä kyllä ihan kiva viikko. Lenkillä ja salilla käytiin ja katsottiin leffoja ja vietettiin ihan vaan löhöaikaa. Meillä tietysti arki pyöri entiseen tahtiin, mutta mukavaa vaihtelua heidän vierailunsa arkeen toi. Vielä viikko ihan perusarkea ja sitten onkin meidän vuoromme lomailla.

Keskiviikkona juhlistettiin iltaa blineillä. Perillisistä ei ollut meille aikuisille vastusta, jokainen teini nieli pitkin hampain yhden blinin. Ehkä sekin on herkku, josta oppii aikuisempana tykkäämään. Tai sitten ei.

Kiva, mutta kohtuullisen tukeva iltapala.


Viikonlopuksi ei ole isompia urakoita tiedossa. Ei tietenkään pitäisi koskaan tuudittautua sen varaan. Onhan tässä jo nähty moneen kertaan kuinka suunnitelmat levähtävät ja muuttuvat koska elämässä on niin monta muuttujaa.

Mikäli kaikki sujuu suunnitellusti, käyn lauantaiaamun kunniaksi veivaamassa pikkuisen Grittiä ja toisen moisen Corea ja palajan Torpalle. Ilmeisesti lähden iltapäivällä Poni Sörselssonin kanssa peltolenkille, Esikoisen jumpatessa Töttistä aitojen sisäpuolella. Nuorimmainen röhii pikkuisen kipeänä ja pysyy sisätiloissa. Onneksi ei ole kuumetta ja olo sen verran pirteä, että jaksaa kinastella siskonsa kanssa.

Toivottavasti saan pidettyä Poni Sörsselsonin kurissa. Ainakin aamun jumppien jälkeen uskoisin olevani riittävän rento ja raskas lasti kannettavaksi. Niin, ettei ponin mieleen juolahda kokeilla vertikaalista kierretwistausta etukaviot maassa ja persaus kohti kuutamoa.

Tänään pidin totaalisen vaparin kaikesta liikunnasta, edes lenkille en lähtenyt. Hittojako sitä joka päivä riekkumaan kun lepoakin tarvitaan. Hevosetkin saivat hengailla ulkona ihan rauhassa, ei työvelvoitetta niilläkään tänään.

Leppoisaa perjantaita, missä lienetkin!

Ainahan se on mielessä...




10 kommenttia:

  1. Komppaan lainauksella: lepoakin tarvitaan. Jep jep... vielä pitää jaksaa 8 päivää työputkea. Osaakohan sitä sitten enää levätä?

    Satoi uutta, märkää lunta ainakin 10 senttiä. Alleviivaus sanalla märkää. Onneksi ei tarvi käsin pihalta lumia lykkiä, siinähän vois tulla ihan hiki!

    Tää niinkö jatkais huomisen koulutusmateriaalin tekemistä. Miten niin viime tippa???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, on toi sun työtahti ihan mahdoton mutta minkäs teet. Tsemppiä rutistukseen

      Poista
  2. Tita: minä opetan myös - ja viime tippa on just ennen luentoa/koulutusta/seminaaria - mikä se opetusmuoto sitten onkaan. Ei tänään ole viime tippa, jos huomenna on koulutus. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urakkahan on aloittamista vaille valmis.

      Poista
  3. OP - mä joudunkin kahlaamaan julmettua lähdeaineistoa läpi karsien ja kiteyttäen. Menee aikaa... Eihän tässä mitään muuten, mutta kun annoin sen Maestron tehtäväksi - sillä oli lähes koko viikko aikaa tehdä toi. No tiedänpähän, että kyllä - nainen vetää ensin työpäivän, sitten tulee kotiin laitttamaan ruuan ja suorittamaan vähimmät mahdolliset kodinhoidolliset toimet sekä sen päälle tekee näitä paperi/tietokonetöitä. En perkule jaksa enää kaiken tämän päälle olla mikään "kuuma vaimo" :( Sitä saa mitä tilaa, en ota valituksia vastaan.

    I rest my case :P

    VastaaPoista
  4. Olethan sinä kuuma vaimo, mutta vähän toisessa merkityksessä - käyt kuumana, niin minäkin.
    Minusta ennen oli helpompaa, kun ei tarvinnut vääntää powerpointeja - nykyisin opiskelijat ottaa ne, ja nukkuu luennon tai jättävät tulematta.
    Kyllä aikuisen pitäisi pystyä noukkimaan puheesta asiat ja prosessoimaan ne itse kirjoitetuiksi muistiinpanoiksi. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... eihän niillä pirkuleilla ole enää edes kynää mukana... ipadit ja läppärit :)

      Ja otin tilkan viskiä viilentämään tunteita. Nyt on pakko saada vähän unta. Loma häämöttää viikon päästä maanantaina.

      Poista
  5. Eilen saatiin rohtoa haavoihin kun Suomi voitti matsinsa ja vieläpä huikealla tuloksella. Oli aikas herkkä tunnelma matsin jälkeen enkä ihmettele Teemunkaan vetistelyä kun ukko on veivannut Suomen pelipaidassa matsin jos toisenkin ja nyt se sitten loppui (eikä Teemu ollut ainoa joka vetisteli).

    Perkuleen Hirnakka ja sun blinis, niin pamahti flashbackkejä iloiselta 80 - luvulta jolloin tuli ravattua silloisessa Neuvostoliitossa ja ah noita blinejä joiden seurauna oli sipulia, sulakurkun lohkoja joita dipattiin juoksevaan hunajaan....tämä tietää sitä että jonain päivänä parkkeeraan Syyrialaiseen pihaan, asetun pöytään ja kysyn että koska ne blinit olisvat valmiit jos alat heti tekemään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ennen kaikkea ne kurkut olivat sulia mutta myös suolaisia eivätkä ne kärsineet mistään seuraunasta vaa olivat siinä völjyssä ihan niin kuin kaikki muutkin :D

      Onko tietoa mitä yksityinen äidinkielen opetus näinä ankeina aikoja maksaa?

      Poista
    2. En edes huomannut kirjoitusvirhettä ennenkuin aloit itse sitä oikomaan. Ovat niin topakkaa ruokaa nuo blinit, että muutama kerran vuodessa nautittuna on maksimi.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!