maanantai 10. helmikuuta 2014

Pannaan pakettiin


Jep, gymin ovet pysyivät minun osaltani vielä viikonloppuna kiinni… oi tuskaa!

Oli niin mukava ja rento viikonloppu, että viimeaikaisten koettelemusten jälkeen minä vaan olla möllistelin ja nautin.

Lauantaina piipahdettiin vähän kaupoilla ja kuitattiin heinäkuorma kotiin. Ihan kesälle tuoksuvaa.
Sunnuntaina teimme koko lössi ryhtiliikkeen. Ensin minä ja Nuorimmainen karautettiin pyylevtanakoilla…. uljaill… innokkailla ratsuillamme peltomaisemiin ja humputeltiin ihan hyvät lenkit. Pikkuisen minua äiti-ihmisenä hirvitti päästää Nuorimmainen Norjalaisen katapulttinsa kanssa aitojen ulkopuolelle, mutta into ja luottamus poniin näkyi olevan kova. Niinpä tallustelimme peltojen laitoja ja ihmeteltiin pupujussukoiden kevätkarkeloiden tamppausjälkiä.

Sen ainoan kerran kun Poni Sörsselson pääsi Töttiksen rinnalle, oli pientä kiihdyttelynhalua ilmassa. Se meni ohi kun komensin junnuosaston peränpitäjiksi.

Oli kivaa, oli hauskaa ja ehdottoman mukavaa pääkopan tuulettelua. Oli kypärät päässä, ihan varmasti oli.

Iltapäivällä pakkauduttiin koko porukka autoon ja lähdettiin vielmään Esikoinen ja Peetu agilitytreeneihin. Sillä välin kun nuoriso hioi taitojaan, me muut marssimme melko tasan tunnin lenkin Iso-J:n lapsuusmummolan kaupunginosassa.

Teki hyvää tuuletella keuhkojaan. Huomaa kyllä, että sairastaminen jättää jälkensä ja vie kunnon. Hapenottokyvyn soisin elpaantuvan ja vähän äkkiä.

Saunaankin pääsin, ekan kerran sitten Itsenäisyyspäivän. Eikä ollut muovipussivirityksiä käsissä.

Kaikenkaikkiaan, pakettiin pannaan hyvä ja antoisa viikonloppu.
Muutama rästitallennekin tuli kuitattua telkkarin boksista.

Veli Milton paketoi itsensä
Tämä viikko alkoi tehokkaasti. Iso-J karautti kutostietä etelän suuntaan ja minä hoidin koululaiset sinne minne pitikin. Piipahdin kirjanpitäjän luona toimittamassa nivaskan tositteita ja anelemassa armoa parin matkalaskun suhteen. Miten se voikin olla niin pirun vaikeaa hoitaa ne matkalaskut ajallaan? Ihan vaikka kerran viikossa pistäisi matkat pakettiin ja tositteet nippuun? Eihän se ole edes hankalaa kun ajopäiväkirjat ovat kuitenkin päiväntasalla. Ei pitäisi olla. Mutta kun on.

Kirjanpitäjältä kaasuttelin vihdoin sinne missä en ole reiluun kuukauteen käynyt. Voi onnea! Pikkuisen naama kieltämättä venähti kun taukoni aikana lähes kaikki laitteet oli myllistetty uusiin ryhmiin ja käänelty niin, etten meinannut omia suorituspaikkojani löytää.

Ja ruuhkaa, sitäkin siellä oli. Sitkeää sakkia taitavat olla ne jotka lupasivat jotain uuden elämän aloittamista vuodenvaihteessa. Sopu antoi sijaa ja sain värkkäillä varovaiset tunnustelutreenit ihan ajatuksen kanssa. Pikkuisen tunnustelin selkää, kuritin vähän niskaa ja hartiaseutua ja ryttäsin vatsapuolen kunnolla ruttuun. Saapa nähdä miten köpönä etenen tiistaina.

Harjoitukset jatkuvat huomennakin. Keskiviikon pidän ilmeisesti huilia, torstaina käyn heti aamusta vähän värkkäämässä ja heti perään on Piiskurin tapaaminen. Lauantaina veivataan ryhmätreeneissä Grit -jumppia, kaksi putkeen. Ja mahdollisuuksien mukaan pikkuisia kävelylenkkejä aamuin tai illoin.

Tästä tulee hyvä viikko!


Iltapäivän ohjelmassa oli vielä yhdet verikokeet, nivelsärkyjen syy ei ole selvinnyt vaikka olen hyvän määrän verta luovuttanut tutkittavaksi. Nyt tutkittiin jotain rautajuttuja ja jotain vielä mystisempiä kryo-arvoja.

Sää on ollut keväinen. Tirpat sirkuttavat ja lumi mätkähtelee katoilta alas märkinä lauttoina.
Viikonloppuna satoi muutama sentti uutta lunta, mutta nyt lumenkorkeus on taas siedettävä reinotohvelin varren mitallinen. Eipä taida tästä talvesta kummoisempaa tulla. Heti hiihtolomien jälkeen joutaisi sulaa pois mokoma huttu. Vaadin esikoita ja auringonpaistetta. Ja pisamia!

Näillä mennään kohti uutta viikkoa. Toivottavasti pysytään terveinä, täällä ja siellä, missä lienetkin!


PeeÄäs: mitäs mä sanoin niistä olympiamitaleista? Hyvähyvä Enni!

12 kommenttia:

  1. Sitä ollaan sitten oltu onnensa kukkuloilla kun on vihdoin päästy treenaamaan :D
    Mistä tuleekin mieleeni että sivistäs mua ja kerro mitä se grit:ti pitää sisällään? Puhdasta jumppaa vai onko mukana kenties kuulaa tai jotain muuta välinettä?

    Peetusta puheen ollen niin sun pitää kohdella sitä tästä päivästä eteenpäin ihan toisenlaisella kunnioituksella. tutkin nimittäin nimien merkitystä ja siinä yhteydessä tuli ilmi että Peetu on (ja oli) Pietarin kutsumanimi. Ei muuten mutta kannattais olla välilöissä siinä vaiheessa kun se iso kello alkaa kumajamaan ja ollaan porukalla siellä portilla :D

    Hyvää alkavaa viikkoa ja vielä kerran, muistathan ottaa iisisti vaikka se rautataivas onkin nyt sulle vihdoin auennut?

    Ps. Kerro Pietarille ja Nasselle terkkuja :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just. Kyllähän minä tiesin, että tuo koiranrekku on varsinainen Jumalan vitsaus mutta että ihan portinvartijanakin häälyy. Eipä taida meitsi päästä siihen orkesteriin lyyrasta hartaita säveliä rämpyttämään vaan Peetu passittaa mut oitis alakerran jytäkellariin.

      Mun pitää ihan itsekin selvitellä mitä se gritti pitää sisällään. Ne on niitä konsepti -tunteja, käsittääkseni rapsakat 30 minuuttia ihan hullua intervallirääkkiä ja se on siinä.

      Minäpä palajan asiaan. Ja annan varmuuden vuoksi Peetulle ylimääräisen keksin.

      Poista
    2. Jep, laitoin linkin tuonne varsinaiseen tekstiin. YouTubessa on hullunpaljon videopätkiä ja tiisereitä, näyttää niin kamalalta, että yrjö tulee katsomisestakin :P Liikunnan iloa!

      Poista
    3. Kiitos kiitos, minäpä käyn vilkaisemassa!

      Poista
    4. ...joo, onnea vain grittiin... :O

      Poista
    5. Jepjep… voi ristus mitä rääkkiä on luvassa. Onneksi ei ole noloa oksentaa, kunhan tekee sen roskikseen eikä salin lattialle :P

      Poista
  2. Nää paperityöt on esimakua siitä alakerran jytäbaarista. Olen tehnyt ikävän pitkän työputken ilman vapaita, joten olin sitten unohtanut kuukautistapaamisen kirjanpitäjän kanssa. Tänä aamuna raapaisin sähköpostin (kun en uskaltanut soittaa...) että huomenna saat tositteet tiliöitynä. Vastauksena tuli pian lakonisesti: "tuskin maltan odottaa..." Varaanko viinipullon vai suklaata mukaani huomenna? Ehkä molemmat?

    Täällä tuoksuu leipä! Ihanaa, itse leivottua, luomujauhoista ja ilman e-koodeja. Taatusti tuoretta hiilihydraattia valmiina iskostumaan kera sen päälle sipaistun voin kanssa suoraa vyötärölle.

    Mäkin tarvisin vissiin kuntokuuria... ihaillen luen sun sinnikkäästä sitkosta (liikaa leipomista vissiin, kun tarttuu jo sopivat sanat...) puurtaa kunnon eteen. Että hyvin on sulla pullat uunissa :) Älä polta pohjaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin asioin kirjanpitäjän kanssa, tosin ihan työntekijän ominaisuudessa ja kirjanpitäjä istuu muutaman metrin päässä, joten sen on kauhean helppo tulla muistuttaan mua, että pitäs alv-hakemus tehdä, että olisko kaikki tammikuun laskut jo katottu... Tässä kuussa ei ole kyllä vielä kysellyt mitään, paitsi inventaarioo, jota väsäilin pari viikkoa tilinpäätöstä varten. Meikästä ei olisi kirjanpitäjäksi... Mutta suosittelen lämpimästi antamaan sille kirjanpitäjälle jotain, meidän kirjanpitäjä ei muuten välitä suklaasta, sen sijaan viini taatusti kelpais :D

      Poista
    2. Voi Tita sua… toivottavasti lepopäiväsi ovat olleet mukavia ja sujuneet miellyttävissä merkeissä. Leivonta on hyvää terapiaa ja mulle se on tuo liikunta.

      Sitä paitsi, itseleivotun e-koodittoman leivän hiilarit ovat sitä parhainta mahdollista laatua. Eikä sovi unohtaa leivän maun tuomaa aistimielihyvää! Nauti hyvällä omallatunnolla toinenkin palanen.

      Meidän kirjanpitäjät ovat varmaan järjestää lievästi viinissä marinoituja, eihän näitä meidän toimitusaikoja kestä kukaan… pidemmän päälle. Eipä sillä, meidän aarre on semmoinen, että tekee hätäisimmät hommat vaikka yötä myöten ja keskittyy sitten yksityiskohtien kanssa näpertelyyn paremmalla ajalla.

      Poista
    3. Marra, tuo viini oli hyvä vinkki. Mä vien seuraavalla kerralla varmaan jotain hyvää paistiviiniä ja lampaan paistin, jahka Heidi joutaa lihalastini toimittamaan.

      Poista
  3. Kivalta kuulostaa teidän viikonloppunne. Ja ihanaa, että alat olla elävien & terveiden kirjoissa jo. :)

    Ennistä samaa mieltä, ihan huippua! Valitettavasti kumparelaskijoiden eiliset "pannut" karsinnoissa eivät olleet kovin kivaa katseltavaa.

    Toivotaan pojille "paippiin" tsemppiä tänään ja pääsyä finaaliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minustakin on mukavaa olla taas 'alive and kicking'.

      Olen på piha päivän urheiluista sillä nuo mokomat lumityöt ja muut askareet vievät ruokottomasti aikaa. Täytyy korjata tilanne televiissorin avulla kunhan Torppa hiljenee ja ponit on hyssytelty yöunille :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com