keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Puhtaat purut ja kahvipaussi

Se on ahkeruuskahvin paikka. Päivän ensimmäinen fyysisempi urakka on tehty. Nyt on taas puhtaat purut kanalassa. Ja sen minä sanon kaikille kanalasta haikaileville. Älkää levittäkö kerralla kokonaista olkipaalia kanojen pengottavaksi. Ikinä. On pirullista siivottavaa. Puru on parasta, pohjalle toki turvetta. Olkea ja pehkua pesiin. Helpottaa kaikkien elämää.

Voin kananvapautusrintaman iloksi kertoa, että sitä heinää, kortta, olkea sun muuta ruohovartista siirtyy pesistä aivan riittävästi lattiatasollekin kuopsutettavaksi.

Nuori kukko, Turha Kakkonen, yritti ilmiselvästi vapauttaa itsensä ja samalla muiluttaa avioerokanat pois Urho Kukkosen hirmuhallinnosta.
Kottareiden alla, siellä katveessa, yritti livahtaa ulos. Onneksi olen jo oppinut Turhan temput ja älysin tsekata kottarin alle. Avioerokanat näkyvät leimaantuneen nuoren kukonpojan hoviksi. Mitenköhän pitkään olisi lempi leiskunut villinä ja vapaana pakkasen armoilla luonnossa? Ilveksille olisi kyllä tullut juhlat talven keskelle.

Ja mitä teki Sirkku. Se kultainen kanaseni pyrki munintapesään ja kotkotti hyvin huolestuneena. Jokainen pesä sattui sillä hetkellä olemaan miehitetty joten Sirkku sai lähdöt. Ressukkapieni joutui päkistelemään munansa kanssa ties miten kauan. Eilen löytyi yksi pieni ryppykuorinen munantekele, ehkä se on Sirkun luomus <3

Nyt pitäisi kurkistaa jauhopussiin, onko siellä puhtaat jauhot.
Pakastin kolisee tyhjänä, joku on syönyt kaikki vierasvarapullat.
Paitsi että meillä käy nykyisin niin paljon porukkaa ettei pullat pakkasessa vanhennu. Ja se on hyvä se.

 
Päivän kuvista; tuossa on vähän eteläistä aamutaivasta (yläkuva). Valo oli ihan kummallinen. Aurinko on jo yllättävän ylhäällä ja sinnittelee päivä päivältä ylemmäs. Puiden talviunesta voi kuitenkin päätellä kevään olevan vielä kaukana. Minä niin odotan, että omppupuiden tyvelle tulee pälvet. Sitten on kevät.

Otin pihasuunnittelua varten tulevan pionipenkin sijainnista kuvan, tästä on ollut ainakin fyllissä jo mainintaa: 
 











Penkin paikaksi ajattelin oikealle tulevaa aluetta, tuota mihin kasataan portaan edestä lumet. Tuosta voi jatkaa oikealle alas vaikka miten pitkästi. Tuohon paistaa aamupäivästä auringonlaskuun asti, viettää reilusti alaspäin ja on kuohkean multavaa maata.

Tässä vielä täsmennystä. Talvipolku tuossa oikeassa reunassa merkkaa todennäköisesti kesäpolunkin paikkaa. Polun oikealla reunalla on viimekesänä muokatun perennapenkin aurinkoisempi puoli. Siinä on polun suuntaisesti päivänliljoja (4 erilaista) ja leimuja. Sekä satapäin kukkasipuleita. Aitan ja pihatien välissä on muuten se ruttojuurien kasvualue.

Tässäpä vielä tieltä taloon. Pioneille olisi tilaa polun oikeassa reunassa.
Mitä sanoo Tita, Tuula ja muut pihasuunnittelusta ymmärtävät?

Tässä meni nyt kahvipaussin lisäksi safkis, melkoinen aikavaras tämä blogi. Pitäisköhän rajoittaa update -tahtia? Jos vaikka viikottain päivittäisin? Sitten saattaisi kyllä tulla vielä vapaampaa tajunnanvirtaa eikä kyydissä pysyisi naapurin Erkin kissakaan.

Ensi viikolla saattaa tulla roadshow, vaikuttaa siltä, että pääsen Iso-J:n kartturiksi reissuun. Ihan savon sydänmaille saakka, jännittävää.
Seuraavalla viikolla piipahdan kenties länsirannikolla, Vaasassa. Valitettavasti rundiin ei mahdu koukkausta Kokkolaan tahi Raaheen.

Lappeenranta taitaa hoitua ilman minuakin mutta Savulle tiedoksi, tästä sinne singahtaa joskus kaljakylmiötä ihmettelemään ihan omillakin ajeluilla ;-)

Ja nyt pitää mennä. Koska olen sen arvoinen.... *tsihhihhhiih*

8 kommenttia:

  1. Pakastimissa piisaa, kaksi arkkupakastinta ja yksi täysmittainen pystypakastin. Ja älyttömän kovassa vireessä oleva, marjojen poimintaan ja säilömiseen enemmän kuin sydämellään paneutunut anoppi. Suorastaan yli äyräiden meinaa syksyisin mennä ne marjahommat. Koska anoppi yksin ei kuluta paljoa marjoja, niin sitä ahkerammin hommaa poikiensa perheeseen marjoja. Ja niitä piisaa... vaikka kuinka koittais kauniisti kiellellä. En moiti, ei sillä. Mutta joku kohtuudeksi nimetty voisi olla kokeilun arvoinen edes joku syksy. Ihana että anoppi jaksaa ja innostuu. Me koitetaan sitten syödä marjoja muodossa jos toisessakin.

    Kannattaisko verkolla jakaa kanalauma kahtia, kummallekin kukolle omat kanat ja raja väliin? Tuli vain mieleen.

    Ja sieluni silmin näen tuossa valitsemassasi paikassa upean pionipenkin!!! Huikea!

    Omeanapuiden alle sopisi ringiksi kevätsipuleita (krookuksia, scilloja, pikkuhyasintteja jne.) sekä ehdottomasti valikoima erilaisia vuokkoja!

    Onpa ihania mahdollisuuksia!!!!

    Muonahuolto kutsuu jälleen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tita kannustuksesta. Kyllä siihen pionipenkki tulee kunhan pääsen itseni kanssa yhteisymmärrykseen millainen pengerrysratkaisu tähän perinteitä uhkuvaan pihamäkeen sopii.
    Kuuntelen mielelläni ehdotuksia.

    Nyt en jaksa enempää.
    Suruviesti Jyväskylästä veti jalat alta.
    Sytytän kynttilän. Huomenna ei blogimerkintää.

    VastaaPoista
  3. Osanotto Hirnakalle, lämmin halaus ja hetken hiljaisuus.

    VastaaPoista
  4. Lämmin halaus täältäkin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos.

    Lähden varhain lauantaiaamuna ajamaan Jyväskylään. En minä tiedä mitä pitäisi osata sanoa tai tehdä. Ei tätä ole voinut tapahtua. Ei meistä kukaan vielä ole ymmärtänyt mitä on tapahtunut. Mies elämänsä kunnossa, kesken kaiken. Ei niin voi tapahtua.

    Ei Sellonkaan tapahtumia pitänyt tapahtua. Minä uskon, että Jumala (tai Joku) on tullut vanhaksi ja torkahtaa nykyisin liian usein. Ote lipsuu?

    Joka tapauksessa lähden lauantaina ja koetan olla avuksi. Vaikka silitän pyykit ja teen ruokaa. Otan kummikoiran mukaan ja kävellään Jyväsjärveä ympäri.

    Ei voi tietää.

    VastaaPoista
  6. Osanotto suruun! Vahvat tunteet on käytävä läpi ja lähtijälle paikka suotava ikuisuudessa. Aina saat mukanasi pitää, vaikka nyt juuri ero tuntuu lohduttomalta. Rajan toisella puolella on hyvä olla.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!