sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Totuus ja tehtävä

Aloitetaan nyt ensin totuudesta.
Ainahan sitä saa haaveilla ja haihatella, elämä on kuitenkin jo näillä mittarilukemilla opettanut, että huomisesta ei koskaan tiedä. Elä päivä kerrallaan.

Mennyt vuosi oli omalla tavallaan mukava, miellyttävä -ja opettavainen. Pessimisti minussa ei pettynyt taaskaan, terveys on se, jolle kukaan ei anna mitään takuuta. Ainakaan semmoista merivettä pitävää takuuta. Elämä on kuin hevoskauppa, päivän kunto on se millä päätökset tehdään.



Hevoset ovat täysi napakymppi, se on ainakin isollakin liekillä palava totuus. Ei tarvitse yhtään kaunistella tai selitellä. Molemmat ruunat ovat aivan huippuja omissa hommissaan. Ja niin kivoja käsitellä. Otolle on ensi kesäksi suunniteltu sivistävää taitojen hiontaa paikallisessa kouluratsastuspyhätössä, Ponimies on jo niin taitava, että opetelkoon jatko-opinnoissaan kantamaan yhtä Ponimammaa selässään kaatamatta kuormaa.

Koirapojat ovat kaikki lajinsa aatelia. Tänä vuonna on nähty niin Leffen (rajallinen, älyllinen) kasvu aikuisuuteen, Peetun ukkoutuminen ja Nassen eläköityminen. Jokainen jäpikkä on rotupiski parasta laatua. Terveydestä en puhu enempää, sitä ne kaikki ovat ja toivottavasti pysyvätkin.





Peetupentele heitti kerrasta tenavatähdestä eläkeukkojen remmiin, kaihi molemmissa silmissä lopetti lihalliset iloittelut jalostushommissa. Kunnon eläkeläisten tavoin Peetukin pakkaa aivan pian nyyttinsä ja siirtää ahterinsa sinne, missä pikkukoira ei hankeen huku. Nasse porskuttaa ja Lellu on. Voinko enempää pyytää? En.

Kattiosastolla voidaan hyvin. Uusin vahvistus on pikkuinen Elmo.




Kanalassa tehtiin välttämätön (mielestäni) rotuerottelu ja otinpa kerrankin kylmän järjen ynnä käytettävissä olevat tilarealiteetit käyttöön. Myin pois kaikki irtoyksilöt ja koostin järjelliset parvet. Värejäkin karsin. Minä tykkään valkoisista, sinisistä ja mustista kanoista. Kaikki punapigmentit myin pois. Sen verran myönnytin, että munakennoon pääsee myös sinisiä munia eli yksi pakollinen araucanatyttö on parvessa. Sen munat on helppo plokata pois jos joku pikkuisista päättää keväällä hautoa.

Iso-J:n kukko ja kana (jättikochit) eivät tavallaan kuulu kylmän harkinnan piiriin, ne elelevät ulkona. Mutta toki talvella nekin pitää ahtaa talvitalletukseen.

Nyt on hieno orpingtonporukka 1+6, ilolintuja (niitä tukkapäitä) 1+3, kääpiökocheja nätti sinivalkoinen parvi (valkoinen kukko tulee keväällä) ja se sinisiä munia kyhäävä araucana. Ja pari plymouth rock -kanaa.

Kanalan laajennus meni vuonna 2017 ns. mistiin mutta tulevana kesänä meinataan sekin homma hoitaa riihiremontin yhteydessä.

Ihmisväki täällä pärjäsi oikeastaan aika hyvin kuluneena vuotena. Seniori on ollut toki ikääntynyt mutta silti kovin ponteva. Hoitaa hevosille heinät päivisin ja pitää suvun (ja naapurit) villasukissa. Tietämyksensä nykymusiikista on kattava sillä hän katsoo oikeastaan kaiken tv:n musiikkitarjonnan, jyvät ja akanat.  On lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlien veteraani.

Perikunta voi hyvin, edistyy hienosti opinnoissaan ja valmistautuu tuleviin kokeisiin. Vanhempi aloitteli jo autokouluakin.

Omasta puolestani en nyt enempää jaarittele, on mitä on. Iso-J tutkimatta terve. Eikä tutkita. Näistä kuvista tietäjät tietää kuka kukin on.





Tässä oli siis totuus -osio. Mennyt alkaa olla mennyttä, kuluneesta vuodesta selvittiin kukin omalla tyylillään ja uutta katsotaan uhmaten.

Tehtäviä on tulevalle vuodelle lastattu aika paljon.
Ihan ensiksi Perikunnan vanhin tulee täysi-ikäseksi (OMGOMG *repeat*) ja sen jälkeen siirtyy Espanjan etelärannikolle jatkamaan lukio-opintojaan.

Malagan kentällä rampataan yhtenään, omat ja Perikunnan nuoremman liput tietävät kertoa aikaisesta hiihtolomasta alkaen 27.2.

Keväälle on kuutioitu muitakin huoltoreissuja, ei tarvitse (eikä saa) itsenäistyä ihan yksinään.

Kesä menee Torpan remonteissa, autokouluhommissa ja toivottavasti pääsen urakoimaan myös puutarhahommissa. Puutavaraa tällä mäellä nakutellaan erilaisiin seiniin useampi neliö, tallinpääty ja riihenseinusta nyt ainakin on pakko hoitaa kuntoon. Ties vaikka maansiirtohommiakin aloiteltaisiin.

Koska talkoolaiset ovat yleensä kangastus tai utopistinen visio, tehdään se, mikä itse jaksetaan.

Ja kyllä, haaveitakin on viritelty.
Kun kerran kesä ollaan Suomessa, meinataan livistää parisuhdereissuille. Käydään ainakin Kemiössä mökkireissulla (luvattu varmaan viimeiset 8 vuotta), ajellaan länsirantaa ylös (Raahe, hälytys) ja jos ihme tapahtuu, syksyllä tehdään jonkin sortin haikkaus jollain 'nummella'. Se, löytyykö meidän eka nummi Walesista, Skotlannista, Islannista, Norjasta vai Suomesta on vielä auki. Olisi kuitenkin monen läheisen toiveissa käppäillä jokunen poronkusema kimpassa.

Tåssä siis netistä napattuja kuvia vuoden 2018 tehtävästä. Onneksi tuon nelinumeroisen viimeisen numeron voi vaihtaa lennossa niin, että saadaan iso porukka omaa väkeä reissuun yhtä aikaa.

Totuus ja tehtävä, tasapainossa toivottavasti. On ainakin mitä odotella.

Mukavaa vuodenvaihdetta, ole itsellesi armollinen !







18 kommenttia:

  1. Raahe kuittaa hymyillen! Vai on miehilläkin mahdollisuus vertaisterapiaan - se sopii oivallisesti! Viime kerralla äijät linnoittautuivatkin saunaan tuntikausiksi :D Ja viime kerrasta on aivan liian pitkä aika!

    Toivon unelmille siipiä vuodelle 2018! Meillä kuopus täyttää maagiset 18 vuotta vasta lokakuussa. Auton (tai siis vanhan mersun) se pirulainen osti jo valmiiksi :D

    Iloa, valoa ja keveitä askelia! Kuntoharjoittelu kannattaa aloittaa, jos viimeisen kuvan näköisille poluilla päätyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soittelevat ne kuulema aina väliin, terapiapuheluita varmaankin.

      On kiva kun on jotain suunnitelmia joita odotella ja joilla jaksaa kauan. Aina ei tarvitse edes olla lentolippuja piironginlaatikossa.

      Onnea ja iloa vuoteesi <3

      Poista
    2. Juu etäterapiasta kuulemma on kyse. Ja hienoa että vertaistukea on tarjolla.

      Minä täällä kuutioin, että kärsiikö unelmoida taas kuuta taivaalta, eli uusia ryhmäruusuja. Kun ei ole vielä mitään tietoa talvehtiiko ne täällä. Semmoista hullun hommaahan se!

      Poista
    3. On se ihan toimiva terapia se etäterapiakin.

      Tottakai sinä laitat lisää ruusuja. Ja pioneja. Ja kaikkea muuta ihanaa. Maailmassa on niin paljon rumaa ja tyhmää, kukat edes vähän tasoittavat puntteja.

      Minä niitä perinneruusuja tänne himoitsen kun jäljellä ovat vain valkoiset juhannusruusut ja pari kituvaa ryhmäruusua.
      Ja sitten Tornedal pitää saada myös.

      Poista
    4. Sen tornendalin saat täältä juurivesana, jos kelpaa.

      Poista
    5. No kyllä kelpaa!

      Poista
  2. Oi meidän Helmillä (nyt jo kanojen taivaassa) oli tuollaiset upeat tupsut poskilla, se oli hyvä äiti ja hautoja. Tuollaiset siniset munat olisivat kivoja...! Tuota värilinjausta minäkin olen miettinyt, tykkään punaisista kukoista.

    Onpa teillä paljon puuhaa tulevaisuudessakin tiedossa, ei tule aika pitkäksi ollenkaan ja aina on mitä odottaa! Terveyttä ja elämän iloja toivon teille koko Hirnakan seurakunnalle alkavana vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävitkö googlettamassa Araucanan? Mulla on laventelin värinen ja heti kun jaksan ajaa Ilomantsin ohi, saan myös mustan partarouvan. Siniset munat ovat niin kauniita. Munakenno näyttää niin upealta kun on koko kirjo vaaleasta pinkin kautta ruskeaan ja hento sininen siellä seassa.

      Tämä on semmoinen ikuisuusprojekti, ettei tähän varmaan kukaan täysjärkinen edes ryhtyisi. Aina on joku homma kesken, työn alla tai odottamassa.

      Poista
  3. Ihan ensin, todella paljon kiitos kuvista koska kuvasarjassa oli yksi otos joka oikaisi mun yhden (väärän, mistä lie tullut mun päähäni) käsityksen ja muutenkin, elikoista otetut kuvat ovat aina olleet lähellä mun sydäntäni ja nyt varmistui myös se tosiasia että kauneus on geeneissä periytyvä ominaisuus.
    Niin ja kyllä huomaa että kattiset ovat teidän taloudessa niitä kuninkaallisten asemassa olevia, varsinkin kun kuvia vertaa Lefan edustaviin poseerauksiin - nauroin hillittömästi sille turkin ravistus/sekoilme kuvalle :D
    Siinä on jotain mutta totta puhuakseni Lefa on varsin symppis kaveri (ilmeisesti kylppärissä otettu kuva).

    Niin, ja olkoot tuulet teille suosiolliset ja kaikista isoimman toiveen esitän terveyden suhteen, sihen että sä pysyisit kunnossa ja tietysti kaikki muutkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin vielä sanomaan että jos se fonttiasia kiinnostaa, niin tässä on toinen linkki ja tämä sivusto on siitä hyvä että kun klikkaa haluamaansa fonttia, niin sivulle aukeaa pieni ikkuna jossa on mm. valmiit koodinpätkät jotka voi laittaa koodiin elikkä tässä tapauksessa (se ylempi koodi siinä pikkuikkunassa) bloggerin hallintapaneeli - asetukset - tekstit, kommentit ja jakaminen ja tältä sivulta kohta "Blogitekstin malli".
      Itselläni on tässä juurikin tuo koodin pätkä ja pieni pätkä kirjoitettua tekstiä valitulla fontilla. Jos ei tuolla toimi, niin sitten varsinaisen koodin alkuun missä on lueteltu kaikki tekstityylit, koot jne.

      https://fonts.google.com/

      Poista
    2. Niin että luulit mun olevan parimetrinen blondi ;D

      Poista
    3. No höh, lähti kommentti ennen aikojaan.

      Lellu on oma itsensä siinä kuvassa ja toinen kuva on otettu turkin ajelun jälkeisessä suihkussa. Jos Lellua ei pese heti ajelun jälkeen, se rontti potkii korviaan liki tauotta, kaipa se karvapöly kutittaa.

      Kissat nyt ovat mitä ovat, kauheita tosielämän keisareita ihan luontojaan.

      Fontteihin perehdyn heti kun arki alkaa. Kauniita olivat.

      Poista
    4. Ei vaan luulin sun olevan aivan eri näköinen ja kyllä, pidän näkemästäni.
      Se on muuten kumma juttu kuinka ihmiset muodostavat toisistaan jonkinlaisen kuvan vaikka eivät ole koskaan toisiaan nähneet, sama juttu kirjoja luettaessa ja oikeastaan mun "sinäkuva" on yhdestä tosi vanhasta postauksestasi - nimeä en edes muista - jossa sä? seisoit ratsastustamineissa maneesin/kentän/aitauksen vieressä ja sun hieman kiharaa?, ruskeaa? tukkaa näkyy ratsastuskypärän alta. Kuvassa sä siristät silmiäsi....ja nyt mua harmittaa kun en yhtään muista missä postauksessa se kuva oli ja olitko se ylipäätään sinä vai joku muu :)

      Kaikesta huolimatta, oikein hyvää, mukavaa ja menestyksekästä vuoden alkua kaikille teille siellä Torpalla <3

      Poista
    5. Jaa-a, harva asia on yhtä muuttuvainen kuin naisväen hiusten väri joten sen varaan en tunnistamista laske. Ikinä.

      Ja kyllä jokin kuva ihmisestä muodostuu näkemättäkin. Valitettavasti joskus ihminen voi olla mukava katsella mutta kun suu aukeaa, toivoisi olevansa kaukana poissa.

      Mukavampaa vuotta sinulle.

      Poista
    6. Niinpähän tuo taitaa olla. Elämä osaa joskus yllättää ja ihmiset myös.

      Poista
  4. Paljon Onnea vuodelle 2018! Hienoa kun on upeat haaveet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie. Haaveita pitää olla. Mutta pitää myös kyetä elämään sen faktan kanssa, että asioita pitää olla valmis lykkäämään. Hylätä ei tarvitse, siirtää vain hamaan tulevaisuuteen. Ei ole kiveen hakattu, että lähdetään maisemakävelylle heti ensi vuotena. Kunhan nyt lähi vuosina. Unelmoinnin voi aloittaa jo heti.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com