Parasta aikaa, toinen adventti

Heihoi, näin sitä  mennään vinhaa vauhtia joulukuuta eteen päin. Toinen adventtikynttilä sai liekkinsä.

Viikonloppu on ollut talvinen ja nyt maisema on jopa perin jouluinen. Kovasti paljon toivon, että perjantaina ja tänään taivaan syytämä lumi olisi pysyväluontoista. Lauantaina oltiin komeasti plussalla, mutta onneksi lumet eivät silloinkaan sulaneet. Kaikkineen lunta on hevoselle polveen eli suunnilleen 30 cm. Oton polvesta otettiin arvio.

Otolla tuli tänään ekat 365 päivää täyteen ja saman verran on oltu ilman suomenhevostammaa.
Vuodessa Otto on oppinut asettelemaan kinttunsa niin, että uusia hokinpolkemia ja muita nitkahduksia ei ole tullut *kopkop ohimoon hakkaa hän*. En tiennytkään, että elämä voi olla näin helppoa kun hevosista kumpikaan ei kärsi läheisriippuvaisuudesta. Toki tarhaan yksin jäänyt vahtii silmä kovana tallin, kentän ja pellon tapahtumia ja ainakin Ponimies kiljuu perään jos toinen katoaa kokonaan. Pelko siitä, että toisen suuhun tungetaan kulman takana porkkanoita ja muita herkkuja on paha.

Jos on nättiä ulkona sinisen hetken aikaan, nättiä on sisälläkin kun ensimmäiset joulukukat ovat päkistäneet nuppunsa auki ja vieno hyasintin tuoksu leijuu nenään. Minun jouluni ei paljon muuta tarvitsekaan, kukat ja valot riittävät. On kieltämättä aika ylellistä kahlata puhtaassa lumessa kun suuri osa Suomesta lilluu märkänä ja mustana. 

Helleborusta eli jouluruusua en ole vielä hankkinut, minulle tulee siitä armottoman vuotava nokka ja ainoa järkevä sijoituspaikka onkin etukuisti. Loppusijoituspaikka näille löytyy kukkapenkeistä, niin myös Helleborukselle, pääsee omiensa joukkoon.

Alkavalla viikolla meinasin ottaa joululaatikot työn alle, sittenpä olisivat nekin tehtynä. Piparit paistetaan varmaankin vasta viimeisenä, siihen asti mennään marketin pipareilla jotka kieltämättä hyviä ovat nekin. Ensi viikolla käyn munataksillakin kärkkymässä tilaustani. Piirakat on tilattu myös ja osa lautasliinoista silitetty. 

Ja samalla muistan, että joulukortit on lähettämättä, osa hankkimatta.

Yritin kyllä joulumarkkinoilta lauantaina löytää kivoja mutta tarjonta oli vähäinen, oikeasti täysin olematon. Ilmeisesti joulukortti ei ole enää trendikäs. Nyt esillä oli hirmuisesti tarvikkeita jouluasetelmien tekoon.

Kiva oli kuitenkin huomata markkinoilla, että ihmisiä oli paljon ja kaikilla tuntui olevan kantamuksia. Jospa se lamassa rypeminen olisi nyt ohi.

Niistä jouluasetelmista, minä olen ihan kauhean iloinen kun älysin mennä kerrankin metsään ennen lunta, sain sammalta näitä asetelmia varten. Eivät nuo minusta enää kaipaa mitään lisää.

Sain ensimmäisen joululahjani, Perikunnan Nuorin sijoitti eräällä kojulla roponsa kiekurasydämeen, nyt on kiva tulla kotiin. Tai ainahan tänne tulee mielellään, nyt on ihan spesiaalikivaa.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin !