Totuus ja tehtävä

Aloitetaan nyt ensin totuudesta.
Ainahan sitä saa haaveilla ja haihatella, elämä on kuitenkin jo näillä mittarilukemilla opettanut, että huomisesta ei koskaan tiedä. Elä päivä kerrallaan.

Mennyt vuosi oli omalla tavallaan mukava, miellyttävä -ja opettavainen. Pessimisti minussa ei pettynyt taaskaan, terveys on se, jolle kukaan ei anna mitään takuuta. Ainakaan semmoista merivettä pitävää takuuta. Elämä on kuin hevoskauppa, päivän kunto on se millä päätökset tehdään.

Hevoset ovat täysi napakymppi, se on ainakin isollakin liekillä palava totuus. Ei tarvitse yhtään kaunistella tai selitellä. Molemmat ruunat ovat aivan huippuja omissa hommissaan. Ja niin kivoja käsitellä. Otolle on ensi kesäksi suunniteltu sivistävää taitojen hiontaa paikallisessa kouluratsastuspyhätössä, Ponimies on jo niin taitava, että opetelkoon jatko-opinnoissaan kantamaan yhtä Ponimammaa selässään kaatamatta kuormaa.

Koirapojat ovat kaikki lajinsa aatelia. Tänä vuonna on nähty niin Leffen (rajallinen, älyllinen) kasvu aikuisuuteen, Peetun ukkoutuminen ja Nassen eläköityminen. Jokainen jäpikkä on rotupiski parasta laatua. Terveydestä en puhu enempää, sitä ne kaikki ovat ja toivottavasti pysyvätkin.

Peetupentele heitti kerrasta tenavatähdestä eläkeukkojen remmiin, kaihi molemmissa silmissä lopetti lihalliset iloittelut jalostushommissa. Kunnon eläkeläisten tavoin Peetukin pakkaa aivan pian nyyttinsä ja siirtää ahterinsa sinne, missä pikkukoira ei hankeen huku. Nasse porskuttaa ja Lellu on. Voinko enempää pyytää? En.

Kattiosastolla voidaan hyvin. Uusin vahvistus on pikkuinen Elmo.

Kanalassa tehtiin välttämätön (mielestäni) rotuerottelu ja otinpa kerrankin kylmän järjen ynnä käytettävissä olevat tilarealiteetit käyttöön. Myin pois kaikki irtoyksilöt ja koostin järjelliset parvet. Värejäkin karsin. Minä tykkään valkoisista, sinisistä ja mustista kanoista. Kaikki punapigmentit myin pois. Sen verran myönnytin, että munakennoon pääsee myös sinisiä munia eli yksi pakollinen araucanatyttö on parvessa. Sen munat on helppo plokata pois jos joku pikkuisista päättää keväällä hautoa.

Iso-J:n kukko ja kana (jättikochit) eivät tavallaan kuulu kylmän harkinnan piiriin, ne elelevät ulkona. Mutta toki talvella nekin pitää ahtaa talvitalletukseen.

Nyt on hieno orpingtonporukka 1+6, ilolintuja (niitä tukkapäitä) 1+3, kääpiökocheja nätti sinivalkoinen parvi (valkoinen kukko tulee keväällä) ja se sinisiä munia kyhäävä araucana. Ja pari plymouth rock -kanaa.

Kanalan laajennus meni vuonna 2017 ns. mistiin mutta tulevana kesänä meinataan sekin homma hoitaa riihiremontin yhteydessä.

Ihmisväki täällä pärjäsi oikeastaan aika hyvin kuluneena vuotena. Seniori on ollut toki ikääntynyt mutta silti kovin ponteva. Hoitaa hevosille heinät päivisin ja pitää suvun (ja naapurit) villasukissa. Tietämyksensä nykymusiikista on kattava sillä hän katsoo oikeastaan kaiken tv:n musiikkitarjonnan, jyvät ja akanat.  On lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlien veteraani.

Perikunta voi hyvin, edistyy hienosti opinnoissaan ja valmistautuu tuleviin kokeisiin. Vanhempi aloitteli jo autokouluakin.

Omasta puolestani en nyt enempää jaarittele, on mitä on. Iso-J tutkimatta terve. Eikä tutkita. Näistä kuvista tietäjät tietää kuka kukin on.

Tässä oli siis totuus -osio. Mennyt alkaa olla mennyttä, kuluneesta vuodesta selvittiin kukin omalla tyylillään ja uutta katsotaan uhmaten.

Tehtäviä on tulevalle vuodelle lastattu aika paljon.
Ihan ensiksi Perikunnan vanhin tulee täysi-ikäseksi (OMGOMG *repeat*) ja sen jälkeen siirtyy Espanjan etelärannikolle jatkamaan lukio-opintojaan.

Malagan kentällä rampataan yhtenään, omat ja Perikunnan nuoremman liput tietävät kertoa aikaisesta hiihtolomasta alkaen 27.2.

Keväälle on kuutioitu muitakin huoltoreissuja, ei tarvitse (eikä saa) itsenäistyä ihan yksinään.

Kesä menee Torpan remonteissa, autokouluhommissa ja toivottavasti pääsen urakoimaan myös puutarhahommissa. Puutavaraa tällä mäellä nakutellaan erilaisiin seiniin useampi neliö, tallinpääty ja riihenseinusta nyt ainakin on pakko hoitaa kuntoon. Ties vaikka maansiirtohommiakin aloiteltaisiin.

Koska talkoolaiset ovat yleensä kangastus tai utopistinen visio, tehdään se, mikä itse jaksetaan.

Ja kyllä, haaveitakin on viritelty.
Kun kerran kesä ollaan Suomessa, meinataan livistää parisuhdereissuille. Käydään ainakin Kemiössä mökkireissulla (luvattu varmaan viimeiset 8 vuotta), ajellaan länsirantaa ylös (Raahe, hälytys) ja jos ihme tapahtuu, syksyllä tehdään jonkin sortin haikkaus jollain 'nummella'. Se, löytyykö meidän eka nummi Walesista, Skotlannista, Islannista, Norjasta vai Suomesta on vielä auki. Olisi kuitenkin monen läheisen toiveissa käppäillä jokunen poronkusema kimpassa.

Tåssä siis netistä napattuja kuvia vuoden 2018 tehtävästä. Onneksi tuon nelinumeroisen viimeisen numeron voi vaihtaa lennossa niin, että saadaan iso porukka omaa väkeä reissuun yhtä aikaa.

Totuus ja tehtävä, tasapainossa toivottavasti. On ainakin mitä odotella.

Mukavaa vuodenvaihdetta, ole itsellesi armollinen !