Hormissa hönkyää

Takapihan salavaan ripustetut lyhdyt ja tuulikellot kalkattavat siihen malliin, että kohta puhaltaa navakasti.

Ihan rauhassa saa puhaltaa ja hormi toimia urkupillinä, täällä ollaan valmiina. Heti aamusta lämmitin ison uunin ja täytin halkovarastot. Jos tulee sähkökatkoksia, täällä saadaan silti evästä pöytään klapihellan avustuksella. Muistin jopa ladata puhelimet ja läppärin. Etelämmässä kuulema tuiskuttaa jo kunnolla, täällä meillä hevosten lounasheiniä viedessäni nuuskin tuulta ja totesin pari yksinäistä hiutaletta leijuvan tuulten riepotettavana.

Mikäs tässä, lämpimässä tuvassa myrskyä odotella. Muutamia joulujuttujakin sain hoidettua ja totesin, että kärppänä saa olla mikäli mielii koriinsa klikata haluamansa. Iltapäivällä pitäisi kuitenkin uskaltautua autolla liikenteeseen, aivan kaikkea ei kannata netistä hommata ja mielelläni jätän euroja omaan maakuntaan. Enemmänkin jättäisin jos budjetti venyisi.

Liikenne tuntuu täällä ainakin vielä sujuvan mallikkaasti. Näillä tienhoidon haasteellisilla alueilla on jo useamman sukupolven ajan opeteltu ajamaan pöpperössä ja kelirikossa joten lumipyry ei vielä aikaansaa isompia hässäköitä. Ei niin pitkään kuin liikenteessä on enimmäkseen paikallisia. Pistäpä siihen sekaan joku kiireinen etelän harakka kitkarenkaillaan puikkelehtimaan tai puolalainen rekka ja hässäkkä on valmis. Toivottavasti kaikki pääsevät turvallisesti sinne minne ovat menossakin eikä mitään isompia vahinkoja sattuisi.

Tämä taitaa olla näitä päiviä jolloin valoa ei juurikaan heru. Aamuhämärästä lyhyen pilvisen keskipäivän jälkeen siniseen iltaan. Enää en jaksa ruikuttaa pimeydestä, tajusin nimittäin, että meillä on sentään lunta. Märkä ja rapainen maa ei kenenkään mieltä ylennä ja joulumieltä kohenna. Ilmeisesti myrsky tuo valoa lumen muodossa useammallekin paikkakunnalle.

Ei tämä kaamos onneksi enää kauhean kauaa kestä, kahden viikon päästä on jo Tapaninpäivä ja silloin alkaa päivä vaaleta. Minuutti minuutilta mennään kevättä ja valoa kohti.

Keväästä ja valosta tuli mieleen, eihän tässä ole kauaa kun ensimmäinen lintu lehahtaa pesästä ja lähtee kokeeksi maailmalle. Perikunnan vanhin tietää tunnin tarkkuudella milloin on lähtö Hipsaaniaan koulua suorittamaan. Minullekin se tarkoittaa pikaista pyrähdystä valoon ja lämpöön, Espanjan kevääseen. Hyvällä tuurilla ehdin heittää kaksikin reissua. Se taas riippuu aivan siitä, minkä hintaisia lennot ovat keväällä ja saanko hevosille hoitajan. Vapaaehtoisia ei ole jonossa.

Ja nyt sitten muihin hommiin, niitähän riittää. Elmo on ollut varsin uutterana yläkerran peikonlehden siimeksessä ja on se pienpeto näemmä kurittanut oliivipuutakin. Tonttuovea se ei ole onneksi vielä käynyt kopistelemassa ja roplaamassa.

Huutakoon hormi, täällä on rauhallista.