Hetki ennen pimeää

Jouluviikon kunniaksi luonto pisti värit päälle. Sattui vielä niin, että muun Outo Paimen kehotti aiemmissa kommenteissa ottamaan kuvia iltahämäristä ja tästä innostuneena tyrkkäsin muistikortin kameraan ja lähdin löntystelemään pihalle.

Asteen verran pakkasta, tyyntä ja puolipilvistä. Sehän meinaa vallan nättiä auringonlaskua ja se on pienoinen ihme näinä alati lyhentyvinä päivinä. Vielä se muutaman päivän pimenee, sitten on aurinko pesässä pesäpäivien ajan ja tadaa, sen jälkeen alkaa valo taas lisääntyä.

Heikki Tarman (paikallinen ansioitunut historioitsija) kirjoittamaa:

Tuomaan päivänä 21.12 piti vanhan kansan mukaan joulun valmistelut olla päätöksessä. Eräjärvellä sanottiin: ”Tuomaasta housut naulaan, alkaa joulurauha.” Säkkijärvellä puolestaan sanottiin: ”Tohutuomas joulun tuopi,  paha Nuutti (7.1) pois sen viepi.”  Tohu- eli Noki-Tuomas tarkoitti sitä, että nokiset savupiiput koristeltiin jouluksi kauniilla petäjäpäreillä. Tällä lailla joulusiivous sai ikään kuin viimeisen silauksen ja tupa oli puhdas.

Tuomaan päivä toi mukanaan hyvät ruoat ja juomat. Syötiin siansorkkia ja juotiin olutta. Olut pantiin tynnyreihin kypsymään jouluksi mutta Tuomaan päivänä sitä päästiin jo maistelemaan: ”Tuomas tulloo tuoppi käes koettelemaan kaljan makua,”

Tuomaan päivänä Karjalassa oli tapana vuolla nimikkopäreet. Ne laitettiin hankeen pystyyn odottamaan joulua tai uutta vuotta. Kun ne sitten poltettiin, palamisnopeudesta pystyi ennustamaan tulevaisuutta. Niistä näkyi muun muassa naimisiin pääsyä, kuoleman tuloa ja elämää yleensä. 

Tuomaan päivänä on talvipäivän tasaus ja on yleisesti sanottu, että aurinko on kolme päivää pesässään, ennen kuin se lähtee uudelle kierrokselleen. On sanottu, että vähäinenkin auringonpaiste pesäpäivinä tietää hyvää kesää. 

Kevättalven säästä ennustettiin Liperissä pesäpäivästä: ”Päivän kun pesäänsä kylmää, turkki joutaa myydä.” Siis jos pesäpäivät ovat kylmät, lopputalvesta tulee leuto. Nyt näyttäisi siltä, että tammi- ja helmikuu ja vieläpä maaliskuukin ovat kylmiä. Tätä ovat vanhan kansan ennustukset povanneet koko syksyn. Saas nähdä, kuinka kylmää meillä on talvikuukausina?  

Sysmästä löytyy pesäpäivänennustus; ”Kun talvipäivänseisauksena on sumuinen ilma, niin kesäpäivänseisauksena on halla.” Nyt voi siis pitää jo lähes varmana, että juhannuksena on hallan vaara. Kesäsuunnitelmia voi tämän mukaan ryhtyä tekemään. 

”Jos aurinko ei pesäpäivänä näyttäydy edes sen vertaa, että hevosen ennättää valjastaa, tulee huono ja sateinen kesä,” sanottiin Liperissä.

Tässä sitä nyt sitten silmä kovana kytätään ja vahditaan luonnon tekemisiä ja ennustellaan tulevaa kesää. Se on vissi & varma, että noin puolen vuoden kuluttua veikkaillaan juhannussäätä.

Aurinkokin on varmistettu ensi vuodelle, selasin skyscannerista järkevänhintaisia lentoja Hipsaaniaan (ja takaisin). Parikin reissua on luvassa, ensimmäinen heti helmi-maaliskuun vaihteessa.

Illalla pitää laittaa Perikunnan vanhimman passihakemus netissä eteenpäin ja hoitaa eläinlääkärin kanssa Peetun passi kuntoon.

Pikkuisen nyt oudoksuttaa jo ihan oikeasti, että mitä minä oikein olen unohtanut tehdä kun alkaa kohta käymään päivät pitkäveteisiksi. Ostoslistalla lukee kaikki tarvittaja kinkkupussista manteleihin ja kinkkukin on jo sulamassa. En minä montaa päivää meinannut tuhrata ruokien kanssa. Ehkä minä sitten vaan istuksin, vietän leppoisia rouvanpäiviä ja siemailen glögiä. Tai veistelin niitä Tuomaanpäivänä hankeen tökättäviä nimikkopäreitä koko lössille.

Huomenna pitää hankkitua sairaalanmäelle, Iso-J lähtee messiin, en minä kuitenkaan saa suutani auki oikeasti tärkeistä asioista. Tarkemmin kun ajattelee, onhan tässä jokaiselle päivälle jotain aikataulutettua hommaakin, kaikenlaista piirakoiden hakureissusta kynttilöiden vientikeikkoihin.

Kohtuullisen sopuisaa säätä on luvattu, se on kiva, sillä autoilu maakunnan teillä on enemmän kuin viheliäistä hommaa luokattoman väärin mitoitetun tienpidon takia.

Se on kuitenkin selvä, että meillä on valkoinen joulu. Elämän pieniä suuria iloja.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.