Ja niinhän se adventin aika koitti tänäkin vuonna. Marraskuun sateissa meinasi usko loppua useampaankin kertaan, mutta heti joulukuun alettua helpotti. Nyt kun vielä tavoitetaan vuoden pimein aika ja lyhin päivä, sitten jo helpottaa ja valon määrä lisääntyy.
Tämä on nyt sitä kynttilöiden aikaa ja siksi armollista. Kynttilän pehmeässä valossa vanhakin näyttää nuoremmalta eivätkä kaikki kattisten tekemät kasvinkäpälöintihommat näy niin selvästi.
Yläkuvassa Oscar lepuuttaa pitkän päivän päätteeksi. Ansionsa ovat kyseenalaiset ja arveluttavat, Lellua kiusaa ja mököttää muut ajat.
Hieman jo säälittää tämä alakuvan uusi Princettia, jonka nappasin Kuopijosta eilen matkaan, ei sekään täällä joulua näe, lähtee rescuekasvien evakkohoitolaan noin parin viikon sisään. Mutta kun on söpö ja soma niin saa vähän aikaa somistaa pöydän takanurkkaa.
Iso kassillinen kukkia matkasi taas mukana, kanoja vein kaksi mennessä ja niistä saadut rahat sijoitin vähemmän fiksusti kasveihin, tällä viittaan edelliseen postaukseen.
Jos lauantaina oli herttainen luminen lauantai ja pikkupakkanen, ensimmäistä adventtia on kahlattu loskassa ja vesisateessa. Onneksi saatu lumisumma on sen verran runsas, että ihan mustaksi ei maa muutu ja sääarvausten perusteella olisi lupa odottaa pientä pakkasta ja sateet lumena alkavalla viikolla.
Sunnuntaita vietettiin pikkuisen rutiineistamme poiketen leffateatterissa. Kolmen tunnin Tuntematon Sotilas on nähty ja kieltämättä pikkuisen tuli palaa kurkkuun ja roskia silmiin. Kovin ihmislähtöinen kuvaus on tämä Louhimiehen versio. Asia olisi ehkä tullut selväksi tuntia lyhemmälläkin versiolla, mutta toisaalta olisi kovin vaikeaa päättää minkä jättäisi pois kokonaisuuden kärsimättä. On se iso elokuva, on.
Kotiintulo meinasi tyssätä pieneen piharinteeseemme, vasta kolmannella yrittämällä Iso-J:n mörssäri karahti yläpihaan asti, aiemmilla yrityksillä se upposi sohjoon ja suti.
Nyt on aika nauttia vielä tovi ensimmäisen adventin kynttilästä, tankkasin steariinikynttilävarastoni aiemmin päivällä. Nämä palavat niin kauniisti pitsireunaisiksi.
Lempeää adventinaikaa sinulle, missä lienetkin !
Voisin taas lämpimästi suositella nelivetoa. Nousee minkä tahansa jäisen mäen. Täällä heitti vesisateeksi, ja kylätiet on jäisiä rännejä vesipinnoitteella. Ihan epätoivoisia edetä jalkaisin tai nastarenkain. Onneksi neliveto kääntyy mutkiin kaasulla, mutta sitten mennäänkin kylki edellä hyvän aikaa. Jännitystä elämään.
VastaaPoistaEkassa kuvassa oli hyvä näkökulma katin kasvinhoidollisiin työkaluihin. On ne ottavia vehkeitä. Meillä kasvit saavat olla rauhassa, ja kengätkin hiljalleen palaavat eteiseen. Ainakin kumisaappaita ei retuuteta pentukoiran toimesta.
Arvaapa montako kertaa minä suosittelin nelivetoa kun mäkeä junnattiin ylös ja alas? Niin monta, että seuraavasta olisin saanut kontata keskenäni kotiin.
PoistaOssin tassut ovat elämää suuremmat.
No ja just lähdin täältä!
VastaaPoistaKävin edellisen postauksen kommalootalla - kiitos vastauksesta - ja esitin sulle yhden pyynnön jos mahdollista ja sitten kun intoa piisaa.
Uudesta tuntemattomasta olen nähnyt toistakymmentä erilaista traileria ja ne ovat olleet kyllä hyviä vaikka mulla on jatkuva epäusko suomalaisten uusfilamtisointeja kohtaan. Sitä, menenkö leffateatteriin katsomaan ao. filmin, en tiedä mutta voipi olla että jää menemättä (vaikka varmasti olisi katsomisen arvoinen).
Jaksamista ja toivotaan että joulun lähestyessä katit parantavat tapansa ja jättävät kukkaset rauhaan.
Kissathan ovat älykkäitä joten niille voisi jättää lattialle jonkin eräaiheisen kirjan kohdasta jossa käsitellään ravustusta ja erilaisia syöttejä ja tehdä jonkinlaisen viittauksen kukkiin tyyliin "kynnet esillä -> ravustamaan, kynnet piilossa -> elo jatkuu leppeissä merkeissä.
Pitääpä kurkata mitä siellä on nyt mietitty.
PoistaSanotaan nyt niin, että tämä Tuntematon on tämän päivän ihmisille, nuorille etenkin, silmiä avaava versio. Sodasta ei voi tykätä ja tämä elokuva toi todella hyvin esiin sen, miten nuoria ne meidän vaarit aikanaan olivat sinne lähtiessään.
Niinpä. Sota alkaa olemaan jo niin kaukainen asia että ihmisten on vaikea kuvitella mitä se on ollut.
VastaaPoistaTämä elokuva on kyllä onnistunut siinä, että ihmisten nuoruus ja inhimillisyys kantaa läpi elokuvan. Nuoria poikia olivat, meidän vaarit.
PoistaNyt jälleen kokeilen Bloggeria, ei ollut suosiollinen på Fiskartorpet.. ehkä olen nyt kyyninen, kissoista saa erinomaisia rukkasia, kerro tämä Ilkiö-Ossille! Nemppalassa on siirrytty surullisen kauniista viikosta viikkoon Jännän äärellä..Anywaiskis lomailen ma-ti! terkkusia kaikille Torpalla<3
VastaaPoistaNo höh, mikäs siinä fisutorpan netissä on ettei tänne paremmalle Torpalle päästä?
PoistaKissankarvarukkaset ovat lähes päivittäin mielessä. Niillä käy selkeästi aika pitkäksi ja sitten ravataan portaissa kuin hunnilauma. Nämä eivät kuitenkaan mätkähtele sillä lailla kuin Mustat Veljekset.
Nyt olen jälleen Bloggerin suosiossa - komppaan nelivetoa. My Redsy X-Drive <3!
VastaaPoistaSekin vielä, X-Drive. Toimiiko vilkku? Onnea ja menestystä viikon jännityksiin, hyvin ne menee.
Poista