Joulukiireitä

Viikko jouluun eikä stressistä tietoakaan, tämähän on mennyt todella hienosti. Menisipä jouluruokarutistuskin yhtä jouhevasti, se on edessä nousuviikolla.

Toki tässä on saanut monta kilometriä kurvailla ja talvitakissa tulee sisätiloissa kuuma, mutta mitäpä sitä ei tekisi, kerran vuodessa jopa jouluostoksia. Tänään kyyditsin Perikuntaa ja poikkesimme kaupungin parhaisiin kortteleihin, Taitokortteli on aivan huippu! Toki se kauppa jossa tällä kertaa viivyimme, tuntui olevan monen muunkin suosikki eikä yksin tarvinnut olla yhdessäkään nurkassa.  Saaliiksi saimme vuoden kauneimmat joulupaketit ja paljon paljon ideoita.

Kuluneella viikolla piipahdettiin myös Savonmualla. Tällä kertaa ajettiin sairaala-alueesta ohi. Autoja oli kyljellään ja katollaan useampia ja mietittiin mikä ihmisiä nykyisin vaivaa. Tilannetaju tuntuu ainakin olevan katoavaa kansanperinnettä, ainakin liikenteessä. Eihän lumisade ole mikään äkillinen ja yllättävä poikkeustila, vaan ihan tavallinen talvinen ilmiö, jonka ei pitäisi olla uutta tietoa ainakaan täällä vakituisesti asuville.

Toivottavasti joululiikenteessä homma hoituu näitä harjoitteluviikkoja paremmin ja kaikki pääsevät kohteisiinsa ilman kolhuja.

Kaikilta ajetuilta kilometreiltä matkaan tarttui myös joulukinkku ja kuusetkin tököttävät jo Torpan nurkalla hangessa. Vielä kun alkuviikosta hoidan ruokatarvikehankintoja saan pysyä loppuviikon kotosalla ja värkkäillä ruokia. Toki kalat pitää hakea lähempänä Isoa Ateriaa. Aloitan valmistelut heti maanantaina pesemällä ja tyhjentämällä jääkaapin. Lisäksi toki toivon kohtuullista pakkasta, helpottaa ruokien säilyttämistä melko lailla kun voi hyödyntää luontoäidin pakastinta. Ja tässä muistan sen vuoden jolloin oravanperhana söi joululohemme. Onneksi kauppa oli vielä auki ja uusi saatiin pöytään asti, eikä oraviakaan ole tänä syksynä näkynyt aivan pihapuissa.

Munataksilla kävin keskiviikkona ja vaikka tilaukseni ei täyttynyt aivan pilkulleen (kaksi saman nimistä tilaajaa, minua edeltävä sukunimikaima-asiakas vei osan tuotteistani), nyt on varastossa kaikenlaista herkkua ja hyvää. Pakkasesta kaivelin tänään kilon verran luomukaritsan jauhelihaa ja pyörittelin siitä kreikkalaistyyppisiä lihapullia. Jösses kun oli tuoretta ja raikasta lihaa, sitä oli ilo veivata! Eikä makua sovi moittia, hyviä olivat. Näitä ei riitä uudenvuoden pirskeisiin, mutta luomukyytön lihaa on riittävästi, eiköhän siitäkin jonkinlaisia kakkaroita leipoudu.

Muniakin ostin varuiksi, vaikka omasta kanalastakin alkaa jo kelpo saaliita herua. En kuitenkaan jätä joulun karjalanpiirakoiden munavoita tuurin varaan. Vaahteramäen Friidamunat ovat 99 %:sti verrannollisia, vahva suositus jälleen kerran. Katso lähin pysäkki ja tilaa omat herkkusi täältä.

Perikunnan Nuorempi toi perjantaina kotiin poikaystävän!
Kun meille tyttäriä syntyi, tiedostettiin jo silloin, että poikia tulee pyytämättäkin, niitä ei tarvitse välttämättä itse tehdä. No tämä ehdokas on reipas ja kiva jääkiekkoilija, joten mukavahan se on kun kotona viihtyvät eikä kaikkea kivaa tarvitse kaupungilta hakea. Mitä ilmeisemmin Torppa on viihtyisä muidenkin mielestä, poika tuli meille tänäänkin. Ja vanhempansa kuskasivat mennen tullen.

Kaipa tässä pikkuhiljaa on totuteltava siihen ajatukseen, että ruokapöytään saattaa istahtaa pitkäkinttuisia nuorukaisia jatkossakin. Kyllä täällä lautasia riittää. Nykynuoret ovat onneksi mahdottoman fiksuja ja hyvätapaisia ja osaavat sanoa muutakin kuin yksitavuisia ynähdyksiä.

Illan ohjelmassa on seuraavana sauna ja parisuhdepalaveri saunatuvalla. Sitten ehkä pari jaksoa The Crownia Netflixiltä ja siihen päälle kunnon yöunet, minulla ei ole nähkääs sunnuntaisin talliaamua.

Elämässä kaikki melko hyvin! Toivottavasti sinullakin, missä lienetkin.