maanantai 30. toukokuuta 2016

Kotona taas

Naavametsässä

Oijoi mikä kiva viikonloppu. Tuhannen kilometria ajoa kauniissa kevätmaisemassa poikki Suomen. Kevät on edennyt idästä länteen ja ehkä myös toisinpäin, idässä on jo tasaisen vihreää, pohjoispohjassa näkyi vielä kauniita vihreän sävyjä, hennosta tummaan.

Issekseen sai perjantaina ajella, eipä ollut 88-tiellä liikennettä, ei edes niitä lietelastissa pellolta toiselle vaappuvia traktorikyytejä. Pääsimme hyvissä ajoin perjantaina liikkeelle ja ensimmäisen kanalaatikon luovutin kyydistä Iisalmessa puoli kuuden kieppeillä. Mikä ilo ja innostus kananhakijan kasvoilla kun sai ensimmäiset valkohuntukanansa!

Majakarin pihaan kurvattiin hyvässä järjestyksessä hieman puoli yhdeksän jälkeen. Kolme kyytiläiskanaa päästettiin Kukkenheimiin. Ne pöljän kukkuivat yön valveilla ja vetäytyivät aamulla orrelle, talon entisten kanojen laskeutuessa orrelta alas päivän hommiinsa. Kana on kana...

Ilta meni tiluksia kierrellessä ja kuulumisia vaihtaessa. Olipa kivaa ja rentouttavaa. Kello kävi jo pikkutunteja kun vihdoin köllähdin makuulle. 

Onneksi aamulla ei ollut mikään tuhoton kiire. Leppoisien PANNUKAHVIEN jälkeen vielä pikkuinen kierros pihalla, Tita kaiveli vähän penkkejään ja mm. pikkuorvokkia, Raili -esikkoa ja jotain pähkämöä lähti matkaan. Seuraava stoppi oli Särkän perennataimistolla jossa koriin lastattiin talven tuhoaminen paikkaukseksi erilaisia syysleimuja ja esikoita.

Suurkiitos Titalle ja perheellesi majoituksesta, seurasta ja terapiasta. Ja niistä kasveista! On se aina vaan yhtä kiva teillä käydä. Kattirykmentti on aina yhtä mainio ja Nuorimmainen näki sen kuuluisan saukonkin.

Päivällä pysähdyimme käpälöimään vastasyntyneitä karitsoita ja noutamaan omat uutuuskanasemme. 
Lauantaina iltapäivällä maisema näytti tältä:

Muuan mökkiranta kainuussa
Jo perinteisen kevätajelumme (Kanakierros) toinen etappi on keskellä Kainuuta, Nuasjärven rannalla. Nuorimmaisen kummeilla on siellä oikea rauhan tyyssija aarteenaan, mikä parasta, mekin saamme sieltä yösijan reissuillamme.

Ja taas oli leppoisan kiva ilta. Hyvää ruokaa, ihana sauna, parasta seuraa ja leppoisa tunnelma, tarvitseeko enempää? Ei. Siinä on kaikki tarpeellinen ja kaiken lisäksi jää hyvä ja rento mieli.
Kevätyössä

Sunnuntain laiskan aamun, loistokkaan aamiaisen ja laavulla vietetyn aurinkotunnin jälkeen pakkauduimme kanoinemme autoon ja suuntasimme viimeiseen etappiin ennen kotimatkaa. Sieltä kyytiin nostettiin kaksi pikkuruista peippoa, Karjalan kunnaille vähän uutta sirkuttajaa.  Eivät  sentään päätyneet Torpalle vaan kaverin siipikarjaa sulostuttamaan. 

Tuossa pysähdyspaikassa saimme nähdä hilpeitä kanoja, pirteitä peippoja, kyyhkyjä, vuohia, kissanpentuja ja hienoja vanhoja huonekaluja, muun mukavan muassa.
Kotimatka sujui hienosti ja kotiin Torpalle saavuimme melko minuutilleen neljältä. Takana tuhat ajettua kilometria ja kaksi mahdottoman kivaa iltaa ja päivää.

Laavunvahti

Kotona Torpalla oli vietetty koiranäyttelyviikonloppua, Peetu oli Erittäin hyvä ja erinomainen, luokassaan toinen ja kolmas. Ei prenikoita eikä pokaaleja, mutta hyvät arvostelut ja runsaasti taas tsemppihenkeä tulevaan. Leffe oli kärsinyt ikävästä ja oli hyvin hengästynyt syöksyessään sylistä toiseen. Leffe oli osoittanut tottelematonta mieltä ja venyttänyt Iso-J:n pinnaa.

Että ihan mahdottoman lysti viikonloppu, monella rintamalla.

Siihenpä se lysti sitten loppuikin. Lähdin viemään Nuorimmaista illan treeneihin ja puolessa välin matkaa auton näytölle lävähti tämmöinen ilmoitus:

On se nokkela kone

Äkkiä auto tienposkeen ja puhelin rallattamaan. Ensimmäisenä paikalle riensi Iso-J ja reilun tunnin odottelun jälkeen myös hinauspalvelun päivystysauto. Soitto vakuutusyhtiön 24/7 -numeroon antoi kummasti asioille vauhtia. Kun Hopianuoli oli nykäisty lavetille, me kurvasimme kaupunkiin ja hetken päästä istuin jo sijaisautossa matkalla kotiin. Olihan eksoottinen vekotin se sijaisauto, otin nimittäin vaihtelun vuoksi automaattivaihteistoauton. 

Onneksi jo tänään sain soiton Hopianuolen korjaamolta, rengas oli korjattu ja saisin oman armaani takaisin vielä samana iltapäivänä. Viipymättä omani pois hainkin.

Nyt on taas hommat hanskassa. Perjantaina olisi uusi startti, tällä kertaa etelään. Kummipoika saa lauantaina valkoisen lakin ja sitähän sietää juhlia. Oma Perikunta viettää koulun päättäjäisiä Iso-J:n valvonnassa. Olisin minä heille yhteen kesähippaloon liput ostanut, mutta eipä heitä kuulema kiinnosta nähdä kavereita jotka hihittelevät ja pöljäilevät siellä siideripäissään. No ihan hyvä niin. Tosin jään hieman ihmettelemään miten nykynuorisosta on tullut noin tiukkapipoista...

Kaunista säätä on luvassa koko viikoksi, en valita. Muutenkin tälle viikolle on luvassa kaikenlaista, siitä sitten tuonnempana.
Näkyillään!

Purukumilla me paikkaamme sen
Matka jatkuu

PeeÄäs:
sunnuntai oli kohtalonpäivä muutamalle muullekin renkaankuluttajalle. Kainuun emäntämme auton vasen etukumi poksahti aivan mökkitien loppusuoralla ja vararengas vaihtui huoltotiimin toimesta kuulema sukkelasti. Hieman myöhemmin eräs tuttava oli onnistunut puhkomaan fillarin kumin. Ja sitten illalla minulle. Hassua tässä oli se, että meidän kaikkien kolmen polut ristesivät tänä viikonloppuna.




14 kommenttia:

  1. Meidän renkaat paikattiin jo pari viikkoa sitten :D Onko kumit nykyään heikompia kuin ennen?

    Valtavan mukava fiilis jäi käynnistänne! Pikainen pit-stop, mutta otetaan uusiksi paremmalla ajalla joskus tässä.

    Leffen sukulaissielu Puffe (talon ainoa konsulttikolli) on aina vain rähjäisemmän näköinen tapeltuaan ilta illan jälkeen naapurin kollin kanssa. Vielä on silmät ja korvat päässä, vaan kuinka pitkään? Konsulttimme ei katso hyvällä, että naapurin kolli tulee meidän pihalle. Karvoja pöllyää ja katti on täynnä rupia.

    Pienellä vertailulla toteisimme Leffen ja Puffen olevan hyvin samanlaisia. Iloisia, hölmöjä ja harmittomia. Ja niin kainaloisia meille ihmisille. Järjen lahjoja ei ole kummallekaan suotu, mutta ehdottomasti hellyyttävyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Leffe ja Puffe olisivat kyllä hilpeä kaksikko.

      Minä veikkaan, että huonokuntoiset tiet ja autoja tärvelevä tienhoito on syynä siihen, että kaikenlaista roinaa irtoaa autoista ynnä kuormista. Ja sitten rengas sanoo poks.

      Onneksi ei käynyt kohtalokkaammin.

      Poista
  2. Olipas se hauska postaus. Olenkin ensimmäistä kertaa blogissasi ja huomasinkin, että blogilainen taitaa elää Pohjois-Karjalassa. Me asustamme Joensuussa. Mukavaa viikkoa täältä Pihakuiskaajan puutarhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas, saman syrjän ihmisiä. Pitääkin käydä ajan kanssa kurkkimassa blogiasi.
      Meitä sää hellii, ilo irti siitä!

      Poista
  3. Miten ne nuo nykyajan nuoret tuommoisia on...ei silloin ko mie olin tuossa iässä olis tullu kuuhloonkaan tuommone. Kläppirievut, mitä niistä vielä tullee...absolutisteja?

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä esikoinen on vegaani ja absolutisti. Lukee vain lukion kursseja kiitettävillä arvosanoilla. Ominaisuudet on jostain kauempaa suvusta. Nuoriso on mennyt piloille - ei minun aikaan!

      Poista
    2. OP, juurikin näin. Ihan outoja ovat. Urheilevat, kantavat kiitettävää kotiin ja elävät terveellisesti. Tytöstä polvi todellakin paranee.

      Poista
    3. Tita, siellä lisää todellisia Isänmaan Toivoja!

      Poista
    4. Kuopus on perinyt suoraa geenit. Sillä sitten löytyykin koko setti harmaiden hiusten aiheuttajia :D

      Poista
    5. Tasapaino nääs. Vai oliko se Karma? Rakas se on silti <3

      Poista
  4. Renkaankorjausta on liikkeellä. Meikällä tosin oli ihan omaa syytä, kun harrastin sen verran off-road ajoa, että meni heinää renkaan ja vanteen väliin. Joskaan en pidä pahana, että ulosajon seurauksena jouduin parin päivän päästä puolityhjän renkaan kanssa korjaamolle ja koko lysti maksoi 20 euroa.

    Nykynuoriso on kyllä outoa, mutta niinhän se varmaan menee, että heidän jälkeläiset sitten taas ryyppää ja rällää, laidasta laitaan nääs...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sullahan oli se astetta raisumpi piennarkoukkaus. Hrrrr. Onneksi olet keskivertoa taidokkaampi ja kylmähernoisempi kuski ja selvisit kunnossa.

      Eivät ole nuoretkaan kuin ennen ;-)

      Poista
    2. Luulen kyllä, että olen keskivertoa pöllömpi kuski kun yritän kaahata kaatosateessa rekan ohi oikealta... Mutta joskus armo käy oikeudesta silti :)

      Poista
    3. Brrrrh, ajatuksenakin jo äärikauhea.,

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com