Kotona taas

Naavametsässä

Oijoi mikä kiva viikonloppu. Tuhannen kilometria ajoa kauniissa kevätmaisemassa poikki Suomen. Kevät on edennyt idästä länteen ja ehkä myös toisinpäin, idässä on jo tasaisen vihreää, pohjoispohjassa näkyi vielä kauniita vihreän sävyjä, hennosta tummaan.

Issekseen sai perjantaina ajella, eipä ollut 88-tiellä liikennettä, ei edes niitä lietelastissa pellolta toiselle vaappuvia traktorikyytejä. Pääsimme hyvissä ajoin perjantaina liikkeelle ja ensimmäisen kanalaatikon luovutin kyydistä Iisalmessa puoli kuuden kieppeillä. Mikä ilo ja innostus kananhakijan kasvoilla kun sai ensimmäiset valkohuntukanansa!

Majakarin pihaan kurvattiin hyvässä järjestyksessä hieman puoli yhdeksän jälkeen. Kolme kyytiläiskanaa päästettiin Kukkenheimiin. Ne pöljän kukkuivat yön valveilla ja vetäytyivät aamulla orrelle, talon entisten kanojen laskeutuessa orrelta alas päivän hommiinsa. Kana on kana...

Ilta meni tiluksia kierrellessä ja kuulumisia vaihtaessa. Olipa kivaa ja rentouttavaa. Kello kävi jo pikkutunteja kun vihdoin köllähdin makuulle. 

Onneksi aamulla ei ollut mikään tuhoton kiire. Leppoisien PANNUKAHVIEN jälkeen vielä pikkuinen kierros pihalla, Tita kaiveli vähän penkkejään ja mm. pikkuorvokkia, Raili -esikkoa ja jotain pähkämöä lähti matkaan. Seuraava stoppi oli Särkän perennataimistolla jossa koriin lastattiin talven tuhoaminen paikkaukseksi erilaisia syysleimuja ja esikoita.

Suurkiitos Titalle ja perheellesi majoituksesta, seurasta ja terapiasta. Ja niistä kasveista! On se aina vaan yhtä kiva teillä käydä. Kattirykmentti on aina yhtä mainio ja Nuorimmainen näki sen kuuluisan saukonkin.

Päivällä pysähdyimme käpälöimään vastasyntyneitä karitsoita ja noutamaan omat uutuuskanasemme. 

Lauantaina iltapäivällä maisema näytti tältä:

Muuan mökkiranta kainuussa

Jo perinteisen kevätajelumme (Kanakierros) toinen etappi on keskellä Kainuuta, Nuasjärven rannalla. Nuorimmaisen kummeilla on siellä oikea rauhan tyyssija aarteenaan, mikä parasta, mekin saamme sieltä yösijan reissuillamme.

Ja taas oli leppoisan kiva ilta. Hyvää ruokaa, ihana sauna, parasta seuraa ja leppoisa tunnelma, tarvitseeko enempää? Ei. Siinä on kaikki tarpeellinen ja kaiken lisäksi jää hyvä ja rento mieli.

Kevätyössä

Sunnuntain laiskan aamun, loistokkaan aamiaisen ja laavulla vietetyn aurinkotunnin jälkeen pakkauduimme kanoinemme autoon ja suuntasimme viimeiseen etappiin ennen kotimatkaa. Sieltä kyytiin nostettiin kaksi pikkuruista peippoa, Karjalan kunnaille vähän uutta sirkuttajaa.  Eivät  sentään päätyneet Torpalle vaan kaverin siipikarjaa sulostuttamaan. 

Tuossa pysähdyspaikassa saimme nähdä hilpeitä kanoja, pirteitä peippoja, kyyhkyjä, vuohia, kissanpentuja ja hienoja vanhoja huonekaluja, muun mukavan muassa.

Kotimatka sujui hienosti ja kotiin Torpalle saavuimme melko minuutilleen neljältä. Takana tuhat ajettua kilometria ja kaksi mahdottoman kivaa iltaa ja päivää.

Laavunvahti

Kotona Torpalla oli vietetty koiranäyttelyviikonloppua, Peetu oli Erittäin hyvä ja erinomainen, luokassaan toinen ja kolmas. Ei prenikoita eikä pokaaleja, mutta hyvät arvostelut ja runsaasti taas tsemppihenkeä tulevaan. Leffe oli kärsinyt ikävästä ja oli hyvin hengästynyt syöksyessään sylistä toiseen. Leffe oli osoittanut tottelematonta mieltä ja venyttänyt Iso-J:n pinnaa.

Että ihan mahdottoman lysti viikonloppu, monella rintamalla.

Siihenpä se lysti sitten loppuikin. Lähdin viemään Nuorimmaista illan treeneihin ja puolessa välin matkaa auton näytölle lävähti tämmöinen ilmoitus:

On se nokkela kone

Äkkiä auto tienposkeen ja puhelin rallattamaan. Ensimmäisenä paikalle riensi Iso-J ja reilun tunnin odottelun jälkeen myös hinauspalvelun päivystysauto. Soitto vakuutusyhtiön 24/7 -numeroon antoi kummasti asioille vauhtia. Kun Hopianuoli oli nykäisty lavetille, me kurvasimme kaupunkiin ja hetken päästä istuin jo sijaisautossa matkalla kotiin. Olihan eksoottinen vekotin se sijaisauto, otin nimittäin vaihtelun vuoksi automaattivaihteistoauton. 

Onneksi jo tänään sain soiton Hopianuolen korjaamolta, rengas oli korjattu ja saisin oman armaani takaisin vielä samana iltapäivänä. Viipymättä omani pois hainkin.

Nyt on taas hommat hanskassa. Perjantaina olisi uusi startti, tällä kertaa etelään. Kummipoika saa lauantaina valkoisen lakin ja sitähän sietää juhlia. Oma Perikunta viettää koulun päättäjäisiä Iso-J:n valvonnassa. Olisin minä heille yhteen kesähippaloon liput ostanut, mutta eipä heitä kuulema kiinnosta nähdä kavereita jotka hihittelevät ja pöljäilevät siellä siideripäissään. No ihan hyvä niin. Tosin jään hieman ihmettelemään miten nykynuorisosta on tullut noin tiukkapipoista...

Kaunista säätä on luvassa koko viikoksi, en valita. Muutenkin tälle viikolle on luvassa kaikenlaista, siitä sitten tuonnempana.

Näkyillään!

Purukumilla me paikkaamme sen

Matka jatkuu

PeeÄäs:
sunnuntai oli kohtalonpäivä muutamalle muullekin renkaankuluttajalle. Kainuun emäntämme auton vasen etukumi poksahti aivan mökkitien loppusuoralla ja vararengas vaihtui huoltotiimin toimesta kuulema sukkelasti. Hieman myöhemmin eräs tuttava oli onnistunut puhkomaan fillarin kumin. Ja sitten illalla minulle. Hassua tässä oli se, että meidän kaikkien kolmen polut ristesivät tänä viikonloppuna.