Keskiviikko

Jälleen yksi kaunis, keväinen aurinkopäivä. On kyllä harvinaisen mukavat säät ja toukokuu tarjoaa parastaan. Lämmöt olivat tänäänkin +20°, sopivasti tuulta ja riittävästi aurinkoa.

Aamulla totesin olevani aivan puhkiväsynyt ja pikkuisen oikaisin selkääni tuvan soffalle. Heräsin 10.20 puhelimen sointiin. Puhelun jälkeen olin laittanut silmät kiinni, heräsin 11.53 ja puolilta päivin piti jo olla tallilla kengittäjää vartomassa. No en minä montaa minuuttia myöhästynyt, sain Ponimiehen talliin ja silti jäi luppoaikaa odotella.

Kerkesin jo kiroamaan kengittäjää, että näinkö tämänkin pitää asiakasta kouluttaa. Joillakin kun on viheliäinen tapa skipata joku käynti ihan tuosta vaan eikä varsinkaan soittaa ja kertoa aikataulumuutoksista. No, tämä mies tuli kuitenkin ja teki hyvin hommansa. Ponimies sai sopivat kengät jalkoihinsa ja nyt kelpaa taas humpata.

Ponimiehestä riittää puhetta. Kuulin tänään tallinpihalla Ponimiehen edesottamuksista ja olin jokseenkin tyrmistynyt, meille asti tietoa ei kiirinyt yöllisestä karkuretkestä, rikotuista heinäpaaleista ja porteista. Kysyin tallin vastuulliselta ja selvisihän se sitten, huomattavasti vähemmän oli vaurioita kuin mitä minun annettiin ymmärtää. Mieliharmia sen kerran tallivuorolaiselle oli ilmeisesti tullut ylimääräisestä työstä. 

Olen joltisenkin nollatoleranssilla mitä tulee eläinteni edesottamuksiin, jos jotain sattuu, se pitää heti kertoa, jälkeenpäin on turha huudella.

Enkä oikein ymmärrä saati hyväksy sitäkään, että jotain omia antipatioita puretaan eläimen kautta. Jos ihmistä toinen ihminen tai jokin muu korpeaa, sitä ei pidä kanavoida eläimeen. Niin mielelläni minä omat hevoseni hoitaisin täällä kotona, mutta kun asiat meni niinkuin meni... Onneksi tallin vastuullinen on rauhallinen ja vähemmän dramaattinen ihminen. Ja joka ymmärtää vuonohevosen maailmankatsomusta, näkee myös ne harmaan sävyt.

Huoh. 

Peetu sen sijaan rakastaa vesipyssyä ja kaikkea vesiurheilua. Kuvissa pompitaan vappuna ja kuten näkyy, hieno sää oli silloinkin. Melkein tekisi mieli sanoa, että pikkuisen liian kuivaa on nytkin, kasvit kaipaisivat jo vähän vettä. Mutta enpäs sano, sataa vielä monta viikkoa maahan asti. Kostoksi kiittämättömälle.

Tämän viikon hommiin pitäisi sisällyttää yhden kukkapenkin ylöskaivuu, muutama pelastettava kasvi pääsee ruukkuihin epämääräiseksi ajaksi. Koko penkki myllätään multia myöten nurinniskoin. Ja paikalle polkaistaan tarkka lajitelma kasveja. Saas nähdä mitä siitä tulee.  Pikkuisen huvittaa uskollisen Mantsuriankärhöni alituinen muuttoliike, taas tuli lähtö. Mutta sitkeä se on, pinnistää aina vaan yhä korkeammalle.

Nyt minä pinnistän yläkertaan yöpuulle.

Se on sitten jo torstai käsillä, kiivas on viikolla tahti.