Tallessa ollaan

Kopallinen kirppuja, siis russeleita

Niin se taas suhahti viikonloppu. Koko elämä tuntuu nyt huitelevan molemmilta puolin ohituskaistaa pitkin ohi niin, ettei liepeestä kiinni saa. Ainakin putosin kyydistä jo aikaa sitten.

Säät ovat mitä selkeimmät. Aurinko paistaa ja kevät etenee, tuomikin kiirehti kukkaan, leskenlehdet ja vuokot menivät jo kukkineen, nyt keltaisena killottava voikukka kisaa kukinnan voitosta narsissien kanssa. Puussa on jo iso lehti, lehtikuusikin värkkää tohkeissaan lilanvärisiä mollukoita, ehkä niistä tulee käpyjä.

Viikonlopun kohokohtiin luetaan ehdottomasti kiva lauantai-ilta kun saatiin S ja O visiitille. Syötiin ja saunottiin ja pari cavalasillistakin kumottiin. Sunnuntaina juhlittiin pitkäksi venähtänyttä rippilasta ja kuittasinpa kaksi hopeanväristä silkkikanatipuakin vastaanotetuksi.

Vettä satoi viimeksi alkuviikosta, pari pilveä on taivaalla näkynyt. Eikä kun nehän olivatkin ylilentäneiden suihkareiden viiruja *hehe*. Lämmöt pyörivät 15-22°C:ssa.

Savonmuan reissu jätti paljon avoimeksi, ehkä jo ensi viikolla pitävät kokouksessaan neuvonpitoa mitä Torpan Armon komentokeskukselle tehdään vai tointaako meisseleitä mokoman pääkopan parissa liata lainkaan.
Ei tämä typerä välitila siis loppunut vielä mihinkään, minä kun jo elättelin toivoa, että saan ns. terveen paperit handuun. Väärin.

Eikä siinä vielä kaikki...

Hevosilla on kaikki hyvin, molemmat mussuttavat välipalakseen tuoretta vihreää (kiitos Heidi narunjatkona seisomisesta) ja odottavat varmasti jo innolla laitumille siirtymistä. Minä yritän heti nousuviikolla hommata lisää laidunkeppejä jotta saadaan polkaistua kattaus valmiiksi.

Kanalian asukkaillakin on kaikki hienosti. Päädyimme tekemään radikaalin ratkaisun isojen kanssa. Koko maatiaissakki lähtee pois, toivottavasti puskaradion kautta löytyy hyvä koti kaikille kotkoille ja mahdollisimman monelle kukolle. Otamme vaihteeksi erilaisia, Sussex -kanoja ja vain yhden kukon niille. Lisäksi Iso-J saa toivomansa jättikanat, taisi olla Brahma se rotu. Isoja valkoisia möllyköitä kuitenkin, sopivat hienosti valkomustien sussexien sekaan. Lisäksi toki pidetään ilolinnut eli silkit ja kääpiökochinit.

Koirapojilla on riittänyt lystiä myös. Leffe riekkuu päivät Nassen kaverina pihanvahtina ja Peetu hoitelee iltavuoron, Nassen jo poistuttua huilaamaan. Tänään pojilla kävi kaupunkilaisfröökynä visiitillä, Peetun kasvistäti toi kopallisen russelikirppuja kuvattavaksi ja samalla nyppi Peetun frisyyrin sileään kuosiin. Samalla neiti ja maalaistollot pääsivät riehumaan hevosten hehtaarille, hauskaa näytti piisaavan.

Kissanroikaleet saavat edelleen tyytyä pyydystämään lasin takaa, västäräkki keikuttelee pihanurmella ja etenin Felixiä harmittaa hirveästi kun ei pääse jahtiin.

Kuviakin minulla on satamäärin, harmi vain, ettei kuvansiirtopiuha enää suostu toimimaan eikä kortinlukijaa löydy. Tai se risa, joka piti heittää pois jo aikaa sitten, toki on tallessa, toimiva kappale piileskelee jossain.  Herra Murphy on voimissaan.

Alkava viikko tuo eteen kaikenlaista juostavaa ja muistettavaa. Kunhan vain olisin suunnilleen oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin. Ja ensi lauantaina toivoakseni isolla kirkolla.

Nyt ei muuta, adios, missä lienetkin!

Dr. Green