Koira-kato-kana-kontrolli

Tämmöinen virkeä viisikko piipahti meillä sunnuntaina kääntymässä kameran edessä kukin vuorollaan ja yhdessä.

Kirkas valo, valkeat tassut ja vaihtuvat varjot tekivät kuvauksesta haastavaa. Mutta aina se on yhtä hauskaa yrittää olla vikkelämpi kuin russelinpentu.

Joskus onni on kohdallaan ja penska saadaan hämättyä sen sekunnin kahdeksasosaksi jonka sarjatulella räiskimiseen tarvitaan per yksi kuva.
Saldo oli taas noin 600 kuvaa, raakkauksen jälkeen jäljellä oli noin 60 kuvaa eli noin 10 kuvaa per piski ja ryhmäkuvat päälle. Mutta suloisia ovat, vaarallisen suloisia. Onneksi meidän koirakiintiö on nyt hyvin täysi.

Kuvien jälkeen Leffe ja Nasse saivat juoksuttaa kaupunkilaisneiti Beaa, takapellolla oli hyvä humpata ja Leffe etenkin suorastaan leiskui villiä rakkautta maailmaa ja Beaa kohtaan. Onnellinen spanieli.

Me mennään...

Peetupoloinen pääsi Kasvistädin sipisteltäväksi ja eroon karvoistaan. Nyt se on taas sileä sukkula.
Toivottavati ankara bepanthenilla rasvaaminen ja rasvakapseleiden syöttö auttaa ja Peetua vaivannut paikoittainen karvanlähtö saadaan kuriin ennen loppukuun näyttelyitä. Mikälie talvikapi tullut koiraankin.

Talvikapi... perhana kun uusia talvituhoja vain paljastuu päivittäin. Rakas riuska Taalainmaankoivuni on pystyynkuollut ranka. Ei yhtään elollista silmua. Pionipenkki on synkeän tyhjä, mutta en tiedä uskallanko nykäistä raadot ylös, entäs jos siellä onkin jossain mukulansyrjässä vielä vähän henkeä?
Onneksi muutama harvinaisempi peijooni jaksaa sinnitellä. Jopa viimekesän pitkään harkittu hankinta, kallis Kartanonpioni työntää ilmoille yhtä vihreää sutia. Vuokkopioni rehottaa onneksi upeana ja enin osa vanhimmista.

Kultapallon kuolemakin kirjataan katotalven tihulistalle, samoin kylmänkukat ja ties mitä muita, en edes muista kaikkia multaan kadonneita. Tulee tarpeeseen visiitti pohojammaan rannikolle, Särkällä nähdään paljonko Renkun konttiin mahtuu kasveja. Kanojahan siellä on kyydissä mennen tullen, perinteet velvoittavat nääs.

... ja me tullaan...

Nykyisin Torpan päiväkirja on autuas sekoitus eläinosastoa ja epikriisiä, niin tänäänkin. Tänään ensimmäiset kolme maatiaista muuttivat uuteen kotiinsa. Ympyrä tavallaan sulkeutui kun Tuulikummun tilalta tullut alholainen lähti samoille kylille takaisin ja sai kuulema nimekseen Heidi. Herttainen Heidikananen :D

Kävin myös valkkaamassa Iso-J:n toivomia jättikanoja, meille tulee sussexien lisäksi samaan porukkaan pari jättikochkanaa ja kukko. Ovat ne kyllä aika jötkäleitä, ihan hupaisaa, että on sekä jättejä että kääpiöitä Kocheina. Niistä kuvia tuonnempana, on kiva seurata niiden kehitystä dinosaurusten näköisistä rumiluksista isoiksi ja muhkeiksi kanapalleroiksi. Mietitään niitä Light brahmoja sitten joskus muulloin, ne vaativat kuitenkin tilaa eikä tälle kesälle ole vielä budjetoitu ajallisesti kanalaremppaa.

Kiva kun tässä ihan lähellä asuu intohimoisesti kanojen kasvatukseen suhtautuva naisihminen. Hänellä on paljon lintuja ja hautomakone pöhisee harva se viikko. Suloisia pikkuisia silkkitipuja piipersi akvaariossa ja isommat jo lattiahäkissä. Pitäisi joskus ottaa kamera mukaan ja räpsiä kuvia monensortin tirpoista, valkohunnut ja paduaanit ovat varsinaisia moppitukkia, kunnon pallopäähippejä. Enpä olisi koskaan uskonut, että löydän itseni laskemasta tipujen siipisulkia ja veikkaamassa sukupuolia. Kaikkea sitä.

Leffen Silvia -hymy

Kävin minä tänään kontrollissakin paikallisella sairaalanmäellä. Ensin juttelin kuntoutusohjaajan kanssa nykytilanteesta ja yksimielisesti todettiin, että hyvin on kuntoutuminen lähtenyt käyntiin. Vastahan tässä on kolme kuukautta keikauksesta. Ovatpa muuten elämäni pisimmät kolme kuukautta jos suoraan sanon.

Lääkäri ällisteli toipumisvauhtia myös ja myönsi ajoluvan, oi kiitos!
Puhuimme myös tulevaisuudesta, siitä mitä Savonmualla mahdollisesti vielä pitää tehdä. Ikävä juttu jos uusintakierrokselle mennään, mutta eivät nämä yleensä itsekseen korjaannu ja jos hallitsemattomasti puhkeaa vuotamaan, toipumisennuste on harvoin näin hyvä kuin nyt.

Onhan tässä sulattelemista. Siksi yritänkin kehitellä kaikkea muuta mieluisampaa ajateltavaa. Niinkuin nyt vaikka tuo kanahomma. Ja tulevat reissut, pidemmät ja lyhyemmät. Sääkin on hieno. Tänään tuli hätäinen, seitinohut sadekuuro, vähän rakeita ja se oli taas siinä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmöt tänään +17°. En valita.

Huomiselle luvassa Ponimiehen kengitys ja laidunkeppien maastoon asennus. Nauhat vedetään lähiaikoina ja sitten vain odotellaan vihreän venähtämistä.

Nyt vielä vähän lätkää, hyvältä vaikuttaa ja kiekko pomppii omilla juuri niin kuin pitikin! Kakkoserä on ollut kiekkojuhlaa, toivottavasti karkelot jatkuvat loppusummeriin saakka.

Hellurei, missä lienetkin!