tiistai 24. toukokuuta 2016

Laidun

Siinähän sitä, keltaista

Radiossa kehuttiin tulevan kuuma päivä. Niinpä ajattelin (!) olla itseäni fiksumpi ja hoitaa laitumen aitaamisen hyvissä ajoin ennen päivän kuumimpia tunteja.  En sitten tullut ajatelleeksi, että kuumalla päivällä on lämmin aamu. Ennenkuin ensimmäiset vajaa sata keppiä oli maastossa, oli paita märkä ja niskatukkaa sai kohotella viilennyksen toivossa usein. Juuri kun jaksaminen oli äärirajoilla, loppuivat kepitkin vähän kesken. Puuttumaan jäi hätäisen arvion mukaan 25 kpl. 23 niitä sitten lopulta sinne meni.

Tuo peltoalue on Torpasta etelään, meidän tilusten raja on tuossa missä on leikattu ruoho ja laidunkeppi merkkinä. Oikein nätti kumpu jossa on varjoa laidoilla noiden kuvassakin näkyvien puiden ansiosta. Keskipäivän kuumin aurinko ei paista ihan tuohon metsän rajaan ja sinne hevosetkin varmaan maastoutuvat. Oikealla on pikkuinen suojametsän riekale ennen maantietä. Ja mikä parasta, laidun näkyy koko laajuudessaan meidän makuuhuoneen ikkunaan. Kun on vielä ikkunakin auki öisin, on helppo kurkata oudot äänet ja vilkaista nuppiluvun tarkistuslaskenta.

Eihän tuo ole ravitsemuksellisesti optimaalisinta ravintoa kun on apilaa, voikukkaa ja jotain heinää, ei ole vuosikausiin hoidettu sen ihmeemmin, niitetty vain. Omille olen syöttänyt joka kesä, hyvin on maistunut.

Ensimmäisenä saapuvat Töttis ja Vallu-Pappa. Meinaan pari päivää niitä puljata tarhan ja laitumen väliä, ovat sekä aamuun että iltaan pellolla jokusen tunnin ja sitten taas yöksi tarhaan. Talliin en näillä keleillä hevosia meinannut viedä. Sitä paitsi, Töttiksen karsinassa asuu juuri nyt kolme kanaa ja kukko. Toki ne voi vyörätä lammaskarsinaan jos tarvis sisämajoitukselle tulee.

Katsotaan nyt miten homma lähtee rullaamaan. Ensi viikolla pitäisi tulla vielä pari hevosta lisää, katsotaan keihin Heidin valintasormi osoittaa. Usva kyllä aiheuttaa vähän kylmiä väreitä, se ketkale keksii taatusti kaikenlaista jäynää vaivaista tätiä juoksuttaakseen. Ehkä sieltä löytyy joku vähän iisimpi polle?

Se tuli hulluksi

Muuta tähän hellepäivään ei juuri maininnan arvoista kuulukaan. Kanalan rauha on palannut, nyt ei ole turhaa metakkaa ja hulinaa. Sussexit pylleröivät tarhassa Kukkeuksen johdolla ja tänään löysin jo kolme munukkaa. Niitä on nyt pantu visusti talteen, hautomakone on jo matkahuollossa ja ensimmäiset tilaustipuset lähtevät haudontaan heti koneen saavuttua.

Muutenkin munakauppa käy kiivaana. Kerään kaikki kääpiökochien munat talteen, ensimmäiset 20 toimitin viime lauantaina Lahdessa, seuraavat postitin eilen ja uutta satsia kerään parhaillaan. Ovat sen verran harvinaisia kanasia, että harrastajat haudottavat sitten ostomunista itselleen tipuja. Meillä on vielä valttina hihassa se höntti Pölypallo joka on erinomaisen harvinainen suliltaan, friseerattu. Ei friteerattu.  

Ja kanasta toiseen, nyt oli niin veret seisauttava seiskan kansi, etten oikein pystynyt sanomaan yhtään mitään. Voi jestas tuota rakkauden määrää... tai sen katoavaisuuden raadollisuutta. Vastahan tuokin pari kuumotteli onneaan hääpäivänään ja nyt ollaan jo tässä. Oi aikoja...

Minä lähden nyt saunaan. Sääskenpuremat vaativat tehohoitoa.

Ehkä vähän tyly?


6 kommenttia:

  1. Ja minä kun luulin, että se vanha ukko oli joku rikas. Tais rahat tulla jo käytettyä ;)

    Meillä on kans ryskätty laidunta kuntoon jo päivätolkulla, jospa nyt saatais tai siis pakko saada viikonloppuna poniinit uudelle laitumelle. Ovat olleet jo vanhalla harjoittelemassa, mutta saatiin täksi vuodeksi naapurilta pelto, jossa ei ole tehty mitään kymmeneen vuoteen, niin siinä on ollut jo ojapajujenkin raivausta paljon ja ties mitä puuhaa. Nyt on jo kepit pystyssä, huomenna tarvitaan vielä moottorisahaa ja sitten saisi langat vetää.

    Huvitti muuten kun taannoin hain matkahuollosta tilaamiani jousiterästolppia ja siellä odottelemassa nojaili nainen ihan normaaleissa vaatteissa, farkut ja joku takki jne... Katselin naista, että kyllä on naamastaan hevosnaisen näköinen, että ihan on pakko olla hevosihminen. No, sitten kun hän meni tiskille, niin näin, että takin selässä luki Häijään oriasema. Että kyllä sen vaan naamasta näkee ja tällä kertaa sain todistettua arvaukseni oikeaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole muuten seurannut tuon ei-pariskunnan käänteitä mutta romanssista tiesin ja nyt näemmä jo ero. Nopeeta on.

      Laidun on iloinen asia ja kaiken vaivannäön arvoinen jos vain hevonen sietää topakkaa laidunruohoa.

      Aika velho olet tunnistamaan. Minä joudun nyt ottamaan tiukan itsearvioinnin ennenkuin menen hakemaan hautomakonetta ;-P

      Poista
  2. Hyvä laidun tuo on, sekaheinä on hyväksi terveydelle. Se Docktor Green. Aina se kuitenkin yllättää, kuinka tehokkaasti hevoset parturoivat maaston. Hetkessä tuokin täyttää golf greenin vaatimukset.

    Kuolanpionisi on lihonut pulskaksi pehkoksi. Se ehtiin aina melkein ekana. Mulla amurinpioni on aikaisin, kuolanpioni seuraa pian perästä. Molemmat ovat erittäin kestäviä ja myyrät jättävät ne rauhaan.

    Kevät on munaisaa ja kanaisaa aikaa. Minultakin haettiin munia hautomakoneeseen. Olivat haudottaneet Lidlin munista - yksi poikanen kuoriutui. Kovasti olivat etsineet kukollista paikkaa. Mutta että kaupan munista haudotetaan - siinä on kyllä jo uskoa mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkyi Ypäjän orilaidunkin olevan keltainen.

      Kuolanpioni? Lapussa lukee vuokkopioni. Oli miten oli, nätti se on ja iso. Kerrankin olen onnistunut peijoonin kanssa. Kartanonpionille toivon erityistä varjelusta, se on ikiaikainen haave ja eka talvi sujui näemmä ihan hyvin.

      Lidlin tipuja tiedän olevan, pirkkaakin hautovat hyvällä menestyksellä. Toivotaan nyt että Kukkeus on asiansa hoitanut, Sussex -tipusille on ottajia.

      Tänään tai huomenna tulee jättikochit :D

      Poista
    2. Suattaa se olla vuokko- eli vuoripionikin. Kuvasta ei näe yksityiskohtia. Näitähän piisaa.

      Ja oiiii sentään - niitä jättien kuvia odotan jännällä.

      Poista
    3. No en minäkään erota niitä toisistaan, espoolaisesta taimikaupasta sen ostin ja maksoikin jotain, oikein luotettavanoloisesti olivat lajikkeet koreissaan ja laput kaikissa. Ostin vuokkopionin ja ruusupionin samalla kertaa, siksi minä ne niin muistankin. Mutta who cares, nätti se on.

      Ne jätit on vielä pieniä, kasvavat kyllä. Niiden tulon myötä pitää askaroida yksi maantasainen yömökki heille ja kulkuluukku kokoa 'iso'. Kyllähän ne vielä muutaman kuukauden kipittävät ramppia mutta sitten alkaakin olla jo vaikeaa kun massaa tulee.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com