keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Keskiviikko


Jälleen yksi kaunis, keväinen aurinkopäivä. On kyllä harvinaisen mukavat säät ja toukokuu tarjoaa parastaan. Lämmöt olivat tänäänkin +20°, sopivasti tuulta ja riittävästi aurinkoa.

Aamulla totesin olevani aivan puhkiväsynyt ja pikkuisen oikaisin selkääni tuvan soffalle. Heräsin 10.20 puhelimen sointiin. Puhelun jälkeen olin laittanut silmät kiinni, heräsin 11.53 ja puolilta päivin piti jo olla tallilla kengittäjää vartomassa. No en minä montaa minuuttia myöhästynyt, sain Ponimiehen talliin ja silti jäi luppoaikaa odotella.

Kerkesin jo kiroamaan kengittäjää, että näinkö tämänkin pitää asiakasta kouluttaa. Joillakin kun on viheliäinen tapa skipata joku käynti ihan tuosta vaan eikä varsinkaan soittaa ja kertoa aikataulumuutoksista. No, tämä mies tuli kuitenkin ja teki hyvin hommansa. Ponimies sai sopivat kengät jalkoihinsa ja nyt kelpaa taas humpata.

Ponimiehestä riittää puhetta. Kuulin tänään tallinpihalla Ponimiehen edesottamuksista ja olin jokseenkin tyrmistynyt, meille asti tietoa ei kiirinyt yöllisestä karkuretkestä, rikotuista heinäpaaleista ja porteista. Kysyin tallin vastuulliselta ja selvisihän se sitten, huomattavasti vähemmän oli vaurioita kuin mitä minun annettiin ymmärtää. Mieliharmia sen kerran tallivuorolaiselle oli ilmeisesti tullut ylimääräisestä työstä. 

Olen joltisenkin nollatoleranssilla mitä tulee eläinteni edesottamuksiin, jos jotain sattuu, se pitää heti kertoa, jälkeenpäin on turha huudella.



Enkä oikein ymmärrä saati hyväksy sitäkään, että jotain omia antipatioita puretaan eläimen kautta. Jos ihmistä toinen ihminen tai jokin muu korpeaa, sitä ei pidä kanavoida eläimeen. Niin mielelläni minä omat hevoseni hoitaisin täällä kotona, mutta kun asiat meni niinkuin meni... Onneksi tallin vastuullinen on rauhallinen ja vähemmän dramaattinen ihminen. Ja joka ymmärtää vuonohevosen maailmankatsomusta, näkee myös ne harmaan sävyt.

Huoh. 

Peetu sen sijaan rakastaa vesipyssyä ja kaikkea vesiurheilua. Kuvissa pompitaan vappuna ja kuten näkyy, hieno sää oli silloinkin. Melkein tekisi mieli sanoa, että pikkuisen liian kuivaa on nytkin, kasvit kaipaisivat jo vähän vettä. Mutta enpäs sano, sataa vielä monta viikkoa maahan asti. Kostoksi kiittämättömälle.

Tämän viikon hommiin pitäisi sisällyttää yhden kukkapenkin ylöskaivuu, muutama pelastettava kasvi pääsee ruukkuihin epämääräiseksi ajaksi. Koko penkki myllätään multia myöten nurinniskoin. Ja paikalle polkaistaan tarkka lajitelma kasveja. Saas nähdä mitä siitä tulee.  Pikkuisen huvittaa uskollisen Mantsuriankärhöni alituinen muuttoliike, taas tuli lähtö. Mutta sitkeä se on, pinnistää aina vaan yhä korkeammalle.

Nyt minä pinnistän yläkertaan yöpuulle.
Se on sitten jo torstai käsillä, kiivas on viikolla tahti.




6 kommenttia:

  1. Nuo levitoivat koirat on jotain järjettömän hauskaa! Vesipyssyillä on kyllä optimaalinen kohde ja kameran laukaisin taas nopealla. Hyvät kuvat - välittivät niin hyvää fiilistä, että loppuviikko mennään näillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä yhäkin hämmästyn Peetun pomppuvoimaa, moninkertaisesti oman korkeutensa ilman vauhtia suoraan ylös, pong!! Se on niin jäntevä ja ketterä, että ei ole ennen nähty, kuin vieteri. Joskus se on ollut myös niin jumissa, että on hakeutunut itse patterin eteen ja venytellyt. Hieromalla on saatu taas piski auki.

      Uskomaton tapaus.

      Poista
    2. Agility vois olla SE juttu - oletteko kokkeilleet?

      Poista
    3. Peetu on harrastaja, satunnainen. Vauhtia riittää kyllä.

      Poista
  2. Nuo koirat uhkaavat fysiikan lakeja.

    Olisi vissiin ponimieskin tulossa omaan kotitalliin ihan omin avuin, vai?

    Nyt vois taas pitää peukkuja, pitää löytää oikeat sanat...hoitelen näitä G. asioita, tavarat on sentäs käyty läpi ja myytävät myyty.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Peetu on vauhdittoman korkeushypyn kruunaamaton kuningas.

      Se oli joskus helmikuussa ollut se omin luvin tarhasta poistuminen, sehän minua niin jurppikin kun eilen sitä suurena draamana kerrottiin. Onneksi ei ihan niin vakava tragedia ollutkaan, vähän oli lapinlisää lyöty päälle.

      Peukkuja pitelen, toivottavasti se jo vähitellen järjestyisi.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com