keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Uuden edessä


Kas niin. Nassen juhlaviikko on jo keskiviikossa. Sauna on lämmin ja Iso-J on tulossa kotiin. Viikko kääntyy paremmalle puoliskolleen. Lauantaina koululaiset pokkaavat välitodistukset ja heittäytyvät lomasäädöille. Se meinaa sitä, että soffan nurkka on varattu ja Netflix on ylikuormittunut.

Sitä ennen on kuitenkin edessä vielä monta jännää. Nuorimmaisella on perjantaina koulussa Kaamosbileet ja juhlakostyymiä on tarkoin harkittu. Tänään oli päätettävä kynsilakan väri (vaalea mattapinkki). Kampaajalla on käyty ja kavaljeerikin tuntuu olevan käskynkässä. Kaikki siis hyvin. Paremmin kuin hyvin.

Tämä viikko on ollut aikamoista ajatustyön myllerrystä, vaikka mitään näkyvää en ole perusarkihommien lisäksi aikaan saanutkaan. Luulen, että minulle kristallisoitui nyt se, mitä ehkä teen loppuelämäni päivien ratoksi. Minä hommaan itselleni nyt tavalla tai toisella yhden tutkinnon ja varaan viikoistani päiviä  (kokonaisia tai puolikkaita) ihan omiin hommiin. Liikunnasta nyt on kyse, mutta koska homma on levällään kuin entisen enon eväät (vai oliko se vene josta eno putosi?), ei tässä vielä passaa hehkutella mitään. Eikä varsinkaan paukutella henkseleitään. Eli ei tehrä tästä ny numeroo. Vielä.

Eräs suuresti arvostamani taho liputti ideani puolesta joten täysillä vaan eteen päin! Iso-J:kin suhtautui asiaan puoltavasti.

Hyasintit ja sytykeruusu

Kuten lukija oitis huomaa, tämä edelläselostamani ajattelutyö on ollut selkeä sijaistoiminto eli jonkinlainen avuton väistely-yritys sen ajattelulle, mikä on edessä ihan huomisesta alkaen. Taisteluni aneurysmaa vastaan. Huomenna tutkitaan vihollinen tarkemmin, paikallistetaan sen sijainti ja asema suhteessa muihin olosuhteisiin. Operointialuehan on varsin pieni (etenkin kun minun aivoistani on kyse) eikä virheliikkeisiin käsittääkseni ole isommin varaa.

Huomenna siis varjoainekuvataan ja operaatioon pitää ilmoittautua kl. 06.45. Koska välimatkaa Torpan ja Savonmuan Tietäjien piäpesäkkeen välillä on kuitenkin roimat 150 km, matkaan pitää lähteä ajoissa.

Taksi kurvaa pihaan kello 04.25 tasan eikä passaa nukkua rokuliin. Kotiin tulen jahka lähtöluvan saan, toivottavasti kuitenkin jo torstaina. Kassiin on pakattu parin viikon lukemattomat annat ja menaiset, kuulokkeet heitän sinne perään seuraavaksi ja aamulla yöllä tekaisen jotkut vähäiset eväät. Ruokaa ei saa suuhunsa laittaa kello kuuden jälkeen, mutta onneksi vettä (ja kirkkaita nesteitä, hihhii) saa juoda rajoituksetta.

Kuulokkeet pakkaan mukaan ihan sen takia, että joudun pötköttelemään vuodeosastolla ennen ja jälkeen toimenpiteen. Ja kun on minun tuuristani kyse, huonekaveriksi osuu savon suulain emäntä. Siksi kuulokkeet ja paksu nippu lehtiä. Ja puhelimen laturi, se pitää muistaa myös, ettei luurista lopu henki kesken päivän.

Taksiseuraani en voi valita, joten voi olla joko sangen hiljainen nuokkumismatka tai sitten se savon suulain emäntä ahtautuu pirssin takapenkille heti seuraavasta pysähdyspaikasta. Vaan eipä sitä voi 16 €:n taksikyydille kummoisia vaatimuksia esittää, seura on mitä on ja siinä kyydissä istutaan.

Paljon mieluumminhan minä olisin mennyt Puijolle jo tänään ja aamulla lasetellut alamäkeä tutkimuksiin, mutta kun omalla autolla ei saa itse ajaa kotimatkaa niin näin se vaan nyt on.

Tervehdys naapureilta
Ihana naapurimme kävi alkuviikosta toimittamassa perinteisen kukkatervehdyksensä. Tuo astia on kiertänyt meiltä heille ja heiltä meille useampana vuotena, kierrätystä parhaimmillaan. Minä toimitan astian heille kera munakennon, takaisin saan aina yhtä ihania jouluasetelmia. Nyt osui niin nappiin kuin ikinä voi. 

Asetelmassa on valkea jouluruusu, helleborus. Ehdoton lempikukkani joulukukista eikä se top-5 listalta tipu kesälläkään. Kaverina hällä on pari valkoista hyasinttia ja vähän varpuja lähimetsästä. Hauskana yksityiskohtana ovat sytykeruusut, ne ruusuista käyttökelpoisimmat.

Minä olen itse diagnosoinut itseni allergiseksi jouluruusulle, me kaksi emme mahdu samaan huoneeseen. Silmät valuvat ja kurkku turpoaa niin, että hengitys on hankalaa. Mutta tuo asetelma on nyt ollut muutaman päivän Herrasväen eteisen pikkupöydällä eikä minulla ole ollut mitään oireita. Se on hyvä ihmisen asua hatarassa hirsitorpassa, ilma kiertää muuallakin kuin vatsassa ja helleborus saa kukkia silmänilona kaikessa rauhassa. 

Vahtivuoro
Näin sitä mennään, tässä viikon toistaiseksi tärkeimmät.
Ai joo, meinasi unohtua. Meillä on lunta. Ja pakkasta. Vähän vain molempia mutta kuitenkin just passelisti. Ei ole loskaa, ei rapaa eikä tarvitse lykätä kolaa ympräri pihaa.

Nyt käyn sammuttelemassa tallista valot ja lisään yöheinät. Ponimieheltä on tullut noottia, että heinää tarjoillaan nykyisin aivan liian vähän eivätkä karsinoihin laitetut kuusenhavut millään muotoa korvaa kunnon heinäkasaa. On se niitä havuja vähän napostellut, henki haiskahtaa havulle. Pääasiassa kuitenkin ripottelee havut mahdollisimman pieneksi pilputtuna ympäri karsinaa, vesiastiaan ja suolakivelle myös. Eli havukaudella karsinan siivoukseen menee entisen viisiminuuttisen sijasta vähintään vartti. Koska havusulju.

Tamma on niin hönö, että se syö kaikki havutkin.

Tässä kaikki tällä haavaa, ilmoittaudun kyllä jahka tokenen. Jotenkin tänään Suomen ensi-iltansa saanut Star wars -leffa lukuisine meemeineen osuu ja uppoaa, nimeä myöten.

Viihtyisää illanjatkoa ja toiveikasta torstaita, missä lienetkin!

Herätys 03.45





20 kommenttia:

  1. Tsemppiä matkaan! Toivotaan, että matkaseuraksi ja huonekaveriksi osuu savonmaan ainoa mykkä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tää vielä valvoo... ja toivoo totisesti sekä mykkää huonekaveria, että hiljaista taksikuskia. Hirveästi ei nappaa aamuöinen avautuminen vaikkapa kaikkia meitä yrittäjiä risovasta verotuksesta tai bensanhinnoista. Ei oo savonmualla syntyperäisiä hiljaisia, leuat lonksaa jo kohdussa.

      Poista
  2. The force be with you tomorrow. Varmasti taipuu aika monella ajatukset sinne suuntaan.

    Minäkin toivon hiljaista ja aamu-unista matkaseuraa taksiin ynnä kohteliaan äänetöntä väkeä huoneeseen. Jos olisikin puhelias tyyppi, olkoon paremmat jutut taannoin paikallisessa sairaalassa sillä naisihmisellä.

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Sen edellisen huonekaverin muistaen pakkasinkin Torpan paksuimmat ja muhkeimmat kuulokkeet mukaan. Ei kuulu hälyäänet läpi :D

      Poista
  3. May the Force be with you <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin. Unehtu. Sä saat heti ryhtyä mun Etä PeeTeeksi kun toivut !

      Poista
    2. Kiitti muru! Ja sinä sitten hokasit heti mistä on kyse, Spartanille pyrin koulutukseen heti kun tämä souvi on ohi.

      Poista
    3. Go girl ! Suosituksena muista mainita, että asiakkaita on jo jonossa. Yksi ainakin :)

      Poista
    4. :D Hyvä tietää, että duunia on sitten etelänsyrjiä myöten. Päivärahakeikkaa pukkaa. No joo, jos tässä nämä hommat onnistuu niin länsirannikko tulee pelottavan tutuksi kevään aikana.

      Poista
  4. Treffeilet varmaan jo Nukku Matin kanssa, mutta toivon onnistunutta tutkimuspäivää huomiselle.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yllättävän helppo herätys, nyt jo täällä KYS in sokkeloissa ja toivottavasti oikealla osastolla.

      Poista
  5. Kettu kuittaa Kuopijosta. On tämä mahoton sairaala, ikinä ei ekalla osu oikealle luukulle, kerros sentään oli oikea.

    Taksi oli oman kylän miehiä ja yksin sain takapenkillä matkata. Mukava oli höpistä niitä näitä, nukun sitten toimenpiteen jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Olen viime aikoina kerennyt niin vähän lukemaan blogeja järjestelmällisesti ja ajatuksen kanssa, että tuo yksi tuima sana, aneurysma, ihan pomppasi silmille. Tuima sen takia, että riippuu vähän siitä, minne on pesänsä kehdannut tehdä. Nyt joka tapauksessa minun pitää olla vähän tarkemmin kuulolla sinne Hirnakan torpan suunnille ja huokailla Kaikkivaltiaalle muistutuksia, että sä oot tilanteessa, jonka mielummin vaihtasit lähes mihin huushollihommaan tahansa ja ihan millä kelillä tahansa. Eli kaikkein mielummin, jos saisit valita, nauttisit tuonkin sairaalareissun ajan kotihommista, mistä vain. Mutta asennoidu sinulle ominaiseen toivorikkauteen ja luottavaisuuteen, että tästäkin selvitään ihan mukavasti. Paljosta olet (olette) selvinneet tähänkin asti.

    Kangasniemellä on -7,7 ja valkosta hörhelöö maassa. Kuus kananpoikaa ovat oppineet istumaan napakasti orrella uuenuutukaisessa häkissään ja tappelevat puolukoista. Raukat..
    Vilikuttelen sinne Kuopion suunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sirkku <3
      Täällä sitä nyt pötkötellään sairaalan vihreissä loimissa ja eka letku on jo kädessä.

      Meitä osui kaksi sukunimikaimaa samaan huoneeseen joten hoitajat ovat ihan hätää kärsimässä kun koko ajan tarkastavat onko oikea ihminen. Nyt vähän ehkä ymmärrän kaksosten elämää.

      Kyllä tästä vielä noustaan, mulla on nyt niin paljon suunnitelmia etten pitkään aio sairastaa.

      Elämä antaa. Ja kantaa.

      Poista
  7. Ehdin jo huolestua kun edellinen postaus oli monta päivää sitten, mutta tsemppiä päivään. Sille mikä eteen tulee ei mitään voi, jos ajatuksen voimalla voisi parantaa, sun ei tarttis olla siellä tänään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Just tulin kuvauksesta, aika hurjaa touhua. Naisen aivot ovat tippaleipä!

      Poista
  8. Mä olen hieman myöhässä mutta toivottavasti kaikki on mennyt ok.
    Otahan rauhallisesti ja ilmoittele ittestäs sitten kun jaksat
    Niin ja paranemista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt viisaat analysoivat kuvia ja tammikuussa kuulen miten homma etenee.

      Tämänpäiväinen angiografia oli mielenkiintoinen kokemus, tiede on huikeaa! Näin oman kropan isolta screeniltä ja sen miten se katetri kiemurteli kaulalla, valtimon sisällä ;-) Tilannetta seurasi muuan nuori opiskelijames ja hän näytti vähän järkyttyneeltä kun tutkiva lääkäri teki reiän reisivaltimoon ja ujutti sitä kautta putken sisään. Nyt vähän jomottaa mutta muuten olo on mainio.

      Pääsen tänään kotiin.

      Poista
  9. Jännittävä päivä sinulla on ollut alkaen inhimillisesti liian varhaisesta aamuherätyksestä. Tulee olo, että olet hyvällä mielellä siellä taitavissa käsissä. Tosi huojentavaa kuulla näitä väliaikatietoja, vaikka tarkemmat analyysit tulevatkin vasta ensi vuoden puolella.

    Itse olisin varmaan myös ollut operaatiosta hiukan järkyttynyt kuten opiskelijamies. Mutta jos me voimme lähettää vempaimia toisille planeetoille ja kilometrien syvyyteen merten pohjaan, niin miksei sitten ihmisen valtimoihinkin.

    Mukavaa kotimatkaa. Nyt voi keskittyä jouluun laskeutumiseen :). Jotenkin sopii aiheeseen, että olet käynyt tapaamassa Itämaan viisaita.

    Halauksin Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei minulla täällä mitään hätää ole ja innolla suunnittelen jo tulevaa. Mahdollinen leikkaus on sitten aikanaan, sen odotteluun on turha tuhlata energiaa. Tulee sitten kun tulee eteen.

      Nyt olisi jo kiva päästä jalkeille mutta ovat varmaan unohtaneet minut tänne huoneeseen. Huonekaveri oli hiljainen ja lähti jo pari tuntia sitten.

      Saapi nähä minkälaenen moottoriturpa osuu kyytimieheksi kotimatkalle. Voin vannoa, että illalla tulee uni kyselemättä.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com