#loma #happy #talvi #jekkujekku

Nätit sarjat, etsi kauneusvirhe

Aamuvarhaisella kurvailin Esikoisen kanssa aivan hirveässä lumipyryssä kaupunkiin todistusta hakemaan ja joulupuuroa syömään. No en minä saanut puuroa enkä todistusta, mutta läpäisin pari vaikeaa tasoa Farm Heroes Sagassa siinä parkkiksella odotellessani.

Kotiin ajellessa sää oli muuttunut ja vasta pyryttänyt lumi oli muuttunut hervottomaksi loskaksi. Yritin yhdestä alinopeutta jurnuttaneesta Hondasta ohi, mutta eihän se piru päästänyt vaan kiihdytti. Totesin, että kohta käy köpsästi sohjovellissä velloessani ja palasin sohjoiselta ohituskaistalta takaisin Hondamiehen perään.

Takanani tuli Audimies joka ohitteli kaikki muut ja lähti sitten  minua ohittamaan vaikka ohituskaista oli ihan just loppumassa. Sivupeilistä näin kun auto lähestyi Hopianuolen ahteria jyrkässä sivuluisussa ja sai juuri hetki ennen rysäystä oikaistua kulkusuunnan oikeaksi. Siinä se sitten hampaitaan kiristellen ajeli ihan kontissa kiinni. Ei toiminut hänellä vilkku kun ryhmittyi samalle poistumiskaistalle, ei toiminut vilkku risteyksessä jossa käännyttiin peräkanaa kylätielle ja roikkui ahterissa ihan siihen saakka kun pistin vilkun päälle kotipihaan päästäkseni.  Varsinainen molopää.

Kotona oli aikaa ottaa silmäys Perikunnan syyslukukausitodistuksiin ja kyllähän nuo aika yksitoikkoista luettavaa ovat. Nuorimmaisella oli rivissään kauneusvirhe, jekkukepposena matikasta kuutonen. Mutta teki isänsä kanssa diilin, että numero kääntyy ympäri kevätlukukaudella eli palaa siihen totuttuun numeroon. 

Ei taida polynomilaskut kiinnostaa teinihuuruissaan kihistelevää Perillistä.

Good housekeeping

Minä annoin itselleni kiitettävän arvosanan tämän päivän huushollauksesta. Pesin ja kuurasin kaksi vessan viikkosiivousta ja samaan hurmokseen hinkkasin lieden ja uunin vuosihuollon. Tuli kirkasta ja tuli puhdasta. Minä en kyllä tajua miten uuni voi mennä niin likaiseksi, kun ei siellä yleensä mikään roisku tai räisky, uunin pohjalle varsinkaan. Kaipa se on joku kotitontun pahissukulainen joka käy roiskimassa ruokaa uuneihin.

Minulle uunin putsaus on yksi jouluun liittyvä homma. Toki se yritetään pitää siistinä ympäri vuoden, mutta erityisputsaus kuuluu joulun juttuihin.  Seuraavaksi on aika kaivella reseptikirjat esiin ja tullata jauho- ja maustevarastot. Kirjaan ylös mitä tarvitaan lanttu- ja porkkanalaatikoihin, pipareihin sun muihin ja haen kaiken seuraavalla kauppareissulla. 

Jotenkin on ihan (oudon) levollinen mieli jouluruokien suhteen, kinkku ja kalkkuna on tilattu ja aikaa valmisteluille on vielä monta päivää. Kun puuro on aattona lusikoitu joulurauhan julistamisen jälkeen, alkaa viimeinen rypistys ruokien kanssa. Sitten syödäänkin pari päivää tähteitä. Ja konvehteja. Parasta joulunpyhissä.

Mitä tulee siihen 'isona minusta tulee' -projektiin, mulkkasin kuvion uudeksi. Aloitankin lempeämmästä puolesta eli pilatesohjaajan pätevyyden hankkimisesta. Perustelin itselleni asian niin, että kevättalvi on kenties kuitenkin henkisesti melko raskas, koska leikkaus, koska toipuminen. Ihan turha valehdella itselleen, etteikö asia jollain tasolla huolestuttaisi, edes vähän. Kyllä se sitä tekee.

PT-koulutusohjelma on tiivis ja rankka, pitää olla itse uskottavassa tikissä ja panostaa myös istumalihaksilla tehtävään työhön. Aloitan sen sitten syksyllä tai vuoden 2017 alussa.

Lisäksi ihana koutsini lupasi aloittaa pilateksen harrastajana jahka minä saan ensimmäisen näyttöni läpi ja pääsen pitämään harjoitustunteja.

PT-koulutuksen yritän sijoittaa Jypinkylään ja Kuopioon koska ne ovat säädyllisen ajomatkan päässä. Ihana Nemppakuoma tarjosi asuntoaan opiskelijakämpäksi, hänhän itse omien sanojensa mukaan asuu välillä Koti-E4 Hki-Jkl-Radisson. Kenties ja toivottavasti osumme samaan asuntoon joskus yhtä aikaakin. Aivan parhautta luvassa siis tuollakin saralla. Pilateskoulutus on Helsigissä, muutama keväinen viikonloppu siihen menee ja syksyllä on viimeinen rutistus.

Nyt keskityn lauantai-illan ohjelmaan. Ruokaa, saunaa ja silkkaa laiskottelua. Torstaina ropeloitu nivustaive estää saunomisen, mutta ei takkatuvassa suoritettavaa viininsärpimistä Iso-J:n saunakaverina.

Rentoa iltaa, missä lienetkin!

Tyhjennä pää, tyhjennä mieli

PeeÄääs: tuohon otsikon #jekkujekku -juttuun piti tietysti ympätä tämä talven jekkuilu. Tietysti unohdin kun oli kiire saada teksti valmiiksi ja tuli monta keskeytystä.

Niin on monta kertaa jo antanut ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Talvea. Hitto kun tässä sielu märkänee samassa tahdissa kun villasukat kastuu sohjossa kahlatessa (en luovu crocseista). Tämä nykyinen 'talvi' on ihan yhtä tympeä kuin sohjomärkä villasukka reikäisessä kumisaappaassa. Tai crocsissa. Ihan sama.