 |
| Tuo katse, koiranpentukatse |
Tänään se tuli, soitto Savonmuan tietäjien piäpesäkkeestä. Hurjan ujon ja aran ja epävarman tuntuinen nuori nainen soitteli ja kertoi, että varjoainekuvauksen aika on tullut. Yritin olla ystävällinen ja kohtelias enkä säikytellä reppanaa heti alkuunsa. Teitittelytkin häneltä sujuivat mallikkaasti.
Ensi viikon torstaina pitää olla ilmoittautumassa kl. 06.45 ja sehän meinaa aivan jäätävän aikaista aamuherätystä. Tähän jo kommentoin, että pitää sitten tulla edellisenä päivänä Puijolle yöksi kun taival on pitkä ja aamu aikainen. Hoitaja hätääntyi ja alkoi selittää jotain potilashotellista tai vuodeosastomajoituksesta. Yritin pitää pokkani, yksi hotelliyö kunnon aamiaisineen olisi nimittäin erittäin tervetullutta vaihtelua tähän leppoisaan rouvanelämään.
Sain seuraavaksi numeron kimppataksille joka kuskaa ovelta ovelle ja omavastuu on kokonaiset 16 €. Kyllä minä mersun takapenkillä köllöttelen mennentullen mukavasti, etenkin kun omalla autolla ei saa ajaa kotiin. Samana päivänä pääsen kotiin mikäli mitään ihmeitä valtimokanyylin menoreijässä ei tapahdu. Ja mikäli ihmeitä ilmenee, yövyn lasaretissa ja kurvailen taksilla kotiin seuraavana päivänä. Hoitaja vielä varmisti moneen kertaan oliko vielä jotain kysyttävää. Kutsu on kuulema tulossa postissakin mutta hän halusi soittaa ja varmistaa, että ymmärrän asian. Huoh. Mitenköhän vaikeita tapauksia he työssään tapaavat jos minullekin (suhteellisen normaalille ihmiselle) jankataan kuin pienelle lapselle?
Hoitaja kysyi vielä haluanko että luen Teille kuvauksen toimenpiteestä? Minä yritin pitää pokkani ja sanoin, että kyllä minä sen verran savolaisiin liäkäreihin luotan, että uskon heidän tietävän mitä ovat tekemässä eivätkä ole asialla ensimmäistä kertaa.
Enkä kysy tohtori Googlelta yhtään mitään, tehkööt temppunsa ja seuraavan maanantain neurotiimin kokous sitten pohtii ja hyväksi päättää miten asiassa edetään. Tokkopa nuo jouluviikolla leikkaavat, eiköhän tuo siirry tammikuun puolelle. Aika näyttää.
Ja tänään minä sitten juhlallisesti aloitin verenpainelääkityksen. Illalla jo vtutti sihen malliin, että pinosin taas pari pinomottia polttopuita. Iso-J:lle jäi vielä sipistelyksi pari mottia ja lattian lakaisu.
Yksi katkennut kynsi kirjataan tappioiksi tämän päivän mottisodassa.
Hyvää yötä, missä lienetkin! Huomenna ostan dosetin.
Jahas, alkoi kello tikittää sekunteja liäkäreijen pakeille. Ja kyllä - siellä leikataan myös jouluviikolla. Jonot on semmoiset, että luppoaikoja ei pidetä kuin ihan pakolliset pyhät. Silloinkin sairaala elää ja hengittää. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin!
VastaaPoistaHoksasin nyt itsekin mitata verenpaineen. Näyttäis tarpeelliselle muistaa se pilleri. Tahtoo unohtua aamupilleri. Illalla jostain syystä muistan. Sehän on keskimäärin hyvin muistettu, kun jokatoisen ottaa?
Onko Karjalan lumitilanne yhtä anhiton kuin Pohjanmaalla?
No niin alkoi ajanlasku. Keikka kerrallaanHan tämä etenee.
PoistaJos minulta kysyt niin osumatarkkuus sun pillereiden otolle on fifty-sixty, koeta muistaa se aamupilsu, laita vaikka pilleripurkki kahvipannun viereen niin ehkä muistuu siitä paremmin kuin kaapista.
Lumitilanne on masentava. Sitä kun ei ole.
Kenttä on superhyvä ja täysin sula ja ainoa loimi jota tarvitaan on sadeloimi. Polttopuuta ei kulu näillä plussakeleillä.
Homma etenee, hienoa! Toi on niin viisas päätös jättää asia viisaampien käsiin eikä lähteä netin syövereihin. Helpotti ainakin mua suunnattomasti se päätös. Toissapäivänä vasta lääkärinlausunnosta rupesin tavailemaan (ja ihan piiiiikkuisen netistä katsoin...), jotta mitä ne sieltä tissistä oikein ulos kaivoi. Eihän se tilanne muuksi muuttunut, oli se mikä oli.
VastaaPoistaMut siis tarkoitus oli sanoa, että hengessä - Henkenä - mukana. :)
Ja toi koiranpennun katse... Onneksi niitä ei ole näillä main, koska mä olen niin helppo nakki tollasille.
Varmaan Tohtori Googlen lääkärintakin povitaskussa olisi ohjeet tee-se-itse aivokirurgisiin toimenpiteisiin, tarvikkeina pikkuinen pora, sukkapuikot ja virkkuukoukku, haavanhoitoon jesarirulla ja vodkapullo.
PoistaKaikki milleniumtrilogian lukeneet muistavat kuinka Lisbeth kaivoi luodin päästään sormillaan, minä skippaan. Hoitakoot parempipalkkaiset lukeneet miehet sen homman. Minä otan nokoset.
Ja kyllä, tuo koiranpennun katse on niin vetoava. Olisin langennut itse, mutta tuolle pallerolle on jo koti Savonlinnassa. Onneksi.