perjantai 4. joulukuuta 2015

Jokohan nyt saataisiin talvi?



Säätila jaksaa ihmetyttää. Eilen oli syksy, pimeä ja märkä. Nyt tulee lunta vaakatasossa niin, ettei eteensä näe. Paras onkin kulkea takaperin, sillä perin iljettävästi änkeää tuiskuava lumi korviin ja silmiin ja takin hupusta sisään.

Aamulla oli vielä ihan kiva keli, nollassa ja vähän yön jäljiltä kohmeinen maa. Päivällä kun heinämies oli tulossa, oli edelleen hyvä ja kuiva sää. Kun heinät saatiin varastoon lavoilleen ja puheet pidettyä (tarjosin munia kyytipalkaksi, kelpasi niin hyvin, että tehtiin diili), nousi tuuli ja se toi sateet lumena. Kiva ja kiitos, juuri tämä on sitä mitä joulukuussa haluan. Lunta ja vähän kuivempaa. Ja heinät varastossa.

Voihan tuo myteri yön aikana vesisateeksikin muuttua, mutta ainahan sitä saa toivoa. Joulun alla etenkin se on ihan luvallista.

Heinämies on kyllä tiukka asiantuntija. Kävi vasiten käpälöimässä edellisen erän viimeisen paalin puolikasta ja ronkki heiniä, nuuhki ja tutki. Sanoi, että yhtä hyvää on kuin tuotaessa. No niin onkin. Ilolla syötän hevosille hänen heiniään. Latokuivurissa kuivatussa heinässä säilyy vihreys ja tuoksu.
Pitää joskus hankkiutua katsomaan hänen kuivuriaan ja miten se homma oikein tapahtuu.



Mikäs on hevosen syödessä, leppoisassa päivärytmissä ei hevosta työllä rasiteta. Ovat löytäneet kaivurin mylläämän alueen ja oivaltaneet alueessa piilevät kylpymahdollisuudet, yllä olevissa kuvissa day spasta tullaan kiireellä lounaskattaukselle. Niin on tullut kiire lähtö kylvystä, että mudat ja mullat jäivät hipiään.

Vain Ponimies tietää, miten on mahdollista rypeä niin, että päitset menevät ihan vinoon ja vinksinvonksin mutta pysyvät tahrattomina. On se epeli.

Ponimies on saanut kaksi kokonaista vaparia peräkkäin koska Nuorimmainen teloi varpaansa koulun liikuntatunnilla ja nilkutti melko kipeän näköisesti. En kuitenkaan vienyt lääkäriin, koska eihän noita pikkuvarpaiden mahdollisia venähdyksiä lastoiteta tai kipsata. Huomenna olisi valmennustunti, varvas saa luvan olla kunnossa siihen mennessä.

Tuossa aiemmin mainitsin diilistä jonka tein heinämiehen kanssa. Tarjosin hänelle kyytipalkaksi munia. Kas kun on varaa taas jaella munia ympäri kyliä. Kyllä, meillä aukesi munarännit, eilinen saalis oli 11 munaelmaa. Munakennopino kasvoi hälyttäviin korkeuksiin joten vein naapurille pari kennoa joululeivontaan. Ja heinämies lupasi toistekin kyytiä heinää jos saa munia. Uskalsin luvata.
Lähettelen paikallisille tutuille ja ystäville viestiä jos ja kun alkaa olla ylituotanto tapissa.



Päivään mahtui myös tunti punttien kolistelua (savustin vähän olkapäitä ja yläkroppaa) sekä uuden Body Attackin parissa temmelletty tunti. Pikkuisen tuli hiki, eikä ihan niin pikkuisen. Hikosin vielä suihkussakin, se on jo aika hyvin.

Aineenvaihdunta tuntuu toimivan ainakin hikoilun osalta. Muilta osin odottelen, että aloittamani detox -kuuri vaikuttaa. Se lääke näemmä pistää kropan tukkoon. Hyvä puoli on se, että lääke todella vaikuttaa kasvojen alueen hermosärkyyn. Ihan huomattavastikin.

Aamuinen terveyskeskusreissu sujui kuin tanssi. Nappasin pitkästä numerorimpsusta ensimmäisen ja istuin lukemaan puhelimesta päivän otsikoita. Hetki vain ja numeroani jo kuulutettiin. Verta imettiin moneen tuubiin. Sydänfilmissä eniten aikaa meni läpyköiden laittoon ja pois ottoon.

Siellä aulassa istui mummoa ja pappaa ihmeen vähän, kuulema maanantai on Se Päivä eli ruuhka. Tälle päivälle osui siis vähintään kaksi nappisuoritusta. Toinen tämä laboratorioreissu ja toinen se, että heinät saatiin viimeisellä hetkellä säänsuojaan.

Tästä on hyvä lähteä viikonloppuun. Iso-J puskee myrskyn läpi kotia kohti ja saapuu lähimmän tunnin sisään.
Kiva kun ollaan taas kaikki kotona.

Mukavaa viikonloppua sinulle, missä lienetkin!

Antakaa ton tamman syrjäytyä rauhassa, mulle ne herkut!


PeeÄäs: kun noita hevosten kuvia katsoo, näkee ihan selkeästi miten Ponimies on sutjakoitunut ja kasvattanut kuin huomaamatta melko massiivisen takaosan. Voinen olla tyytyväinen.


6 kommenttia:

  1. Elävästi tuli mieleen kuvistasi ensimmäinen oma hevoseni - kimo. Ihana valkea hevonen... paitsi kurakelillä ja nukuttuaan omassa kusilammikossa... ja piehtaroituaan nurmella jne. Aina vaihtui väri. Pikkumusta oli kätevä siinä suhteessa, että vaihtaa väriä vain jossain tuhkassa pyörittyään. Ja pikkumustalla tarkoitan siis pientä, mustaa hevosta :D

    Hauskaa viikonloppua! Torpalla ottakaahan iisisti ja käy lykkäämässä se sinisten valojen töpseli paikolleen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimon hankkiessaan saa monta eri väristä hevosta :D
      Kusenkeltaisesta ruohonvihreään ja savenharmaasta hohtavan valkoiseen, oi muistan kyllä itsekin ne vuoteni Herra Harmaan kanssa.

      Töpseli paikoillaan.

      Poista
  2. Juu, ei puhettakaan täällä talvesta. Aamulla oli niin jumalattoman liukas, että olin pyllähtää heti, kun ovesta ulos astuin. Ja jos jalkakäytävä yhtään vietti, niin pystyi liukumaan kuin jäällä. Kammottava keli. Nyt puolestaan tulee vettä ihan vaakaan ja ollaan 'Epyktin pimeyvvessä'. Tuuli ulvoo piipussa ja odottelen vaan milloin tuosta mäeltä tulee kuuset niskaan. Ovat meinaan kallion päällä. Jihaa....

    Sympatiat ovat kyllä siellä entistä tiukemmin, kun nyt itsekin olen saanut hermosärkyä maistella. Tosin varmasti huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin sinä. Onneksi lääke on antanut avun, minä odottelen vain ajan kulumista.

    Ne teidän kasvihuoneen siniset valot... Vainoavat mua unissakin. Hrrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, minä olin jo ihan varma, että ne lääkkeet aiheuttavat harhoja. Hemmetinmoisia harhoja. Nimittäin aina kun olin yksin (hiljaa) kylppärissä tai tietyssä paikassa tupaa, kuulin kuin joku lehmäelukka mölisisi jossain kaukana.

      Tänään sisäsaunaa tulille laittaessani kuulin sen ihan selkeästi, hormissa se härkä mylvii. Piti kutsua Iso-J paikalle kuuntelemaan ja kun hänkin äänen kuuli, huokaisin syvään ja pitkään. Että sympatiat sinnekin, hormit mylvivät.

      Aamulla oli meilläkin ihan järkyttävän liukasta, sujona sai lasetella ovelta pihatielle ja autotallinkin pariovien edessä venyin melkein täydelliseen spagaatiin. Onneksi olen harjoitellut. Niin ja nyt tulee räntää, se siitä lumesta :(

      Joo ne valot... ne vaan on niin hrrrr....

      Poista
    2. Nauroin niin tolle hormissa mylvivälle härälle, että koira vaivautui eteisestä mun luokse ja tuli kuonollaan tökkimään mun käsivartta :D

      Poista
    3. Voi Masa parkaa, häiriköin unia.

      Onneksi se ei ollut mikään aistiharha, oli nimittäin melko pelottava ääni.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com