Jokohan nyt saataisiin talvi?

Säätila jaksaa ihmetyttää. Eilen oli syksy, pimeä ja märkä. Nyt tulee lunta vaakatasossa niin, ettei eteensä näe. Paras onkin kulkea takaperin, sillä perin iljettävästi änkeää tuiskuava lumi korviin ja silmiin ja takin hupusta sisään.

Aamulla oli vielä ihan kiva keli, nollassa ja vähän yön jäljiltä kohmeinen maa. Päivällä kun heinämies oli tulossa, oli edelleen hyvä ja kuiva sää. Kun heinät saatiin varastoon lavoilleen ja puheet pidettyä (tarjosin munia kyytipalkaksi, kelpasi niin hyvin, että tehtiin diili), nousi tuuli ja se toi sateet lumena. Kiva ja kiitos, juuri tämä on sitä mitä joulukuussa haluan. Lunta ja vähän kuivempaa. Ja heinät varastossa.

Voihan tuo myteri yön aikana vesisateeksikin muuttua, mutta ainahan sitä saa toivoa. Joulun alla etenkin se on ihan luvallista.

Heinämies on kyllä tiukka asiantuntija. Kävi vasiten käpälöimässä edellisen erän viimeisen paalin puolikasta ja ronkki heiniä, nuuhki ja tutki. Sanoi, että yhtä hyvää on kuin tuotaessa. No niin onkin. Ilolla syötän hevosille hänen heiniään. Latokuivurissa kuivatussa heinässä säilyy vihreys ja tuoksu.
Pitää joskus hankkiutua katsomaan hänen kuivuriaan ja miten se homma oikein tapahtuu.

Mikäs on hevosen syödessä, leppoisassa päivärytmissä ei hevosta työllä rasiteta. Ovat löytäneet kaivurin mylläämän alueen ja oivaltaneet alueessa piilevät kylpymahdollisuudet, yllä olevissa kuvissa day spasta tullaan kiireellä lounaskattaukselle. Niin on tullut kiire lähtö kylvystä, että mudat ja mullat jäivät hipiään.

Vain Ponimies tietää, miten on mahdollista rypeä niin, että päitset menevät ihan vinoon ja vinksinvonksin mutta pysyvät tahrattomina. On se epeli.

Ponimies on saanut kaksi kokonaista vaparia peräkkäin koska Nuorimmainen teloi varpaansa koulun liikuntatunnilla ja nilkutti melko kipeän näköisesti. En kuitenkaan vienyt lääkäriin, koska eihän noita pikkuvarpaiden mahdollisia venähdyksiä lastoiteta tai kipsata. Huomenna olisi valmennustunti, varvas saa luvan olla kunnossa siihen mennessä.

Tuossa aiemmin mainitsin diilistä jonka tein heinämiehen kanssa. Tarjosin hänelle kyytipalkaksi munia. Kas kun on varaa taas jaella munia ympäri kyliä. Kyllä, meillä aukesi munarännit, eilinen saalis oli 11 munaelmaa. Munakennopino kasvoi hälyttäviin korkeuksiin joten vein naapurille pari kennoa joululeivontaan. Ja heinämies lupasi toistekin kyytiä heinää jos saa munia. Uskalsin luvata.
Lähettelen paikallisille tutuille ja ystäville viestiä jos ja kun alkaa olla ylituotanto tapissa.

Päivään mahtui myös tunti punttien kolistelua (savustin vähän olkapäitä ja yläkroppaa) sekä uuden Body Attackin parissa temmelletty tunti. Pikkuisen tuli hiki, eikä ihan niin pikkuisen. Hikosin vielä suihkussakin, se on jo aika hyvin.

Aineenvaihdunta tuntuu toimivan ainakin hikoilun osalta. Muilta osin odottelen, että aloittamani detox -kuuri vaikuttaa. Se lääke näemmä pistää kropan tukkoon. Hyvä puoli on se, että lääke todella vaikuttaa kasvojen alueen hermosärkyyn. Ihan huomattavastikin.

Aamuinen terveyskeskusreissu sujui kuin tanssi. Nappasin pitkästä numerorimpsusta ensimmäisen ja istuin lukemaan puhelimesta päivän otsikoita. Hetki vain ja numeroani jo kuulutettiin. Verta imettiin moneen tuubiin. Sydänfilmissä eniten aikaa meni läpyköiden laittoon ja pois ottoon.

Siellä aulassa istui mummoa ja pappaa ihmeen vähän, kuulema maanantai on Se Päivä eli ruuhka. Tälle päivälle osui siis vähintään kaksi nappisuoritusta. Toinen tämä laboratorioreissu ja toinen se, että heinät saatiin viimeisellä hetkellä säänsuojaan.

Tästä on hyvä lähteä viikonloppuun. Iso-J puskee myrskyn läpi kotia kohti ja saapuu lähimmän tunnin sisään.
Kiva kun ollaan taas kaikki kotona.

Mukavaa viikonloppua sinulle, missä lienetkin!

Antakaa ton tamman syrjäytyä rauhassa, mulle ne herkut!

PeeÄäs: kun noita hevosten kuvia katsoo, näkee ihan selkeästi miten Ponimies on sutjakoitunut ja kasvattanut kuin huomaamatta melko massiivisen takaosan. Voinen olla tyytyväinen.