Tapaninpäivän hevoshurjastelut

Lainaus eteläisen Ystäväni fb-sivulta:

"Rauhallisena perhejuhlana vietetyn joulun jälkeen Tapani on ollut sopivaa aikaa nuoren ja vähän vanhemmankin väen ilonpidolle. Aamulla noustiin varhain ja kuljettiin iloiten ja karkeloiden naapureissa. Jos talossa ei oltu ehditty tehdä uuniin valkeaa, vieraat uhkasivat kaataa uunin. Talo selvisi tilanteesta vain tarjoamalla ryypyn mieheen.

Miehet kävivät aamuvarhaisella myös saunomassa. Sen jälkeen he menivät talliin ja nauttivat jäniksestä tai oravasta valmistetun rokan oluen ja viinan kera, jotta hevoset menestyisivät. Keiton luiden piti säilyä ehjinä ja jäädä talliin, muutoin tulevalle vuodelle ei tulisi hyvää hevosonnea.

Tapanina nuoret varsat valjastettiin ensimmäisen kerran ja niitä koulutettiin. Kun vanhempi väki lähti vierailemaan sukulaisiin, nuoremmat lähtivät tapania ajamaan. Hevosella saatettiin ratsastaa jopa tupaan sisään. Hevosen päähän, selkään ja harjaan kaadettiin olutta. Ratsun annettiin myös juoda olutta ja syödä kauroja. Lopuksi ratsastaja ryyppäsi tuopista ja ratsasti ulos tuvasta.

Tytöillä oli tapana antaa mieluisille pojille »tapaninlankaa», jonka pojat kiinnittivät lakkiinsa. Kerätystä saaliista tiedettiin kuka pojista oli pidetyin tyttöjen parissa. Samalla lankojen laadusta voitiin päätellä kenestä tulisi kätevin emäntä.

Tapanina muodostettiin myös lasten ja aikuisten kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli »jouluäijä», jolla saattoi olla esimerkiksi turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Jos äijää kohdeltiin talossa huonosti, se riehui. Jos taas kohtelu oli hyvää ja avokätistä, pukki toivotti asukkaille onnea ja menestystä. Pukki lauloi:

»Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!»"

Torpan hevosvoimat pääsivät myös työnteon makuun. Kukaan ei kuitenkaan kaatanut ratsujen harjaan olutta saati juottanut päihdyttäviä perinnejuomia näille urheiluvälineille.  Sen sijaan kumpikin jumppasi itsensä hikeen. Esikoinen pyöritti pellavapäätä ja Eka Esikoinen kurvaili Ponimiehellä. Ponimies pisteli parastaan ja sai vuolaat kehut edistyksestään. Tämä syksy on kieltämättä ollut huimien edistysaskelten kausi. 

Ponimies nakkasi vasemman etukenkänsä aatonaattona hevosenkengän heittokilpailuissa yli takalaittoman rajan. Koska kengittäjää ei ole näissä olosuhteissa järkevää hoputtaa irtokengän laittoon pyhinä, sai Ponimies liikehtiä vajaapidolla. Kenttähän on superhyvässä kunnossa eli pitoa ei suoranaisesti tarvittukaan.

Koska vietän Virallista Torpan Armon vapaapäivää, hosuin ulkona myrskytuulessa pyjamanhousuissa. Crocseissa oli sentään villasukat ja untuvarotsi niskassa. Silti näpit olivat aivan kohmeessa ja kameran säädöt edelleen ties minkä mantereen mukaiset.

Oli kuitenkin kiva nähdä miten mainiosti kumpikin hevonen liikehti myös vaihtuvan kuskin alla. Kyllähän sitä itse tiedetään millä säädöillä suurinpiirtein lähdetään optimaalista liikehdintää hakemaan. Vähänkin vieraampi kuski saa tovin jos toisenkin hakea oikeita säätöjä. Tänään ne löytyivät nopeasti. Toki Eka Esikoinen on taitava ratsastaja joten yhteinen sävel löytyi molempien hevosten kanssa nopeasti.

Töttis tietysti oli aivan touhuissaan ja mennä kipsutti ensimmäiset kierrokset kuin Vermon takasuoraa konsanaan. Ponimies asetteli kinttunsa tarkemmin ja nopeammin siihen tahtiin jota kuski pyysi.

Joo, on se kyllä ilo katsoa, että tehty työ todellakin kantaa hedelmää eikä kauneus ole pelkästään katsojan hurmoslasien ansiota.

Ihan on itse saatu hevosemme pilata ja tähän on tultu. Tammastakin saisi melko vähällä laitolla ihan soivan pelin, hyvä peruskuntotreeni alle ja siitä sitten vaan hiomaan kuvioita. Hitsit kun olen ehkä vähän ylpeä meidän hevosista.

Eipä mulla tähän Tapaninpäivään muuta. Ulkona on julma talvimyrsky, sähköt eivät ole vielä räpsyneet mutta se lienee vain ajan kysymys. Nyt ollaan pari astetta pakkasella ja eilinen vesisade (joka vei lumet) on historiaa. Se mikä nyt sataa, tulee lumena, terävinä pieninä hitusina. Enpä ihan heti muista tämmöistä joulunseutua säiden puolesta olleen.

Siskolikka lähti jo aamusta ajelemaan kohti etelän valoja.

Vähitellen Torpanmäki hiljenee ja arki ottaa taas otetta. Onneksi tässä on vielä lomapäiviä jäljellä ja päivä päivältä kuljetaan valoa ja kevättä kohti. Mikäli tähän nyt jonkinlainen vuodenaikaan kuuluva talvi saadaan, se jää mitä ilmeisimmin melko lyhyeksi.

Minä lähden nyt saunaan, mukavaa illanjatkoa missä lienetkin!

PeeÄääs: voi hyvä ihme sentään mikä epeli tuo Kai Kunnas on. Viittaan tällä nyt meneillään oleviin lätkän Nuorten MM-kisoihin Äskeisellä erätauolla Kunnas blokkasi presidenttimme käytävältä haastatteluun eikä meinannut millään päästää tätä jatkamaan matkaansa. Ilmeisesti Kunnas on kaikesta huolimatta niin harmittomaksi tiedetty tapaus, että turvamiehet ja adjutantit antoivat haastattelun jatkua vaikka tilanne oli jo ilmeisen kiusallinen presidentillekin.