Talvi kävi näytillä

Niin nättinä oli maisema vielä keskiviikkona. Nyt onkin jo huomattavasti synkeämpää, kiitos plussille kohonneen lämpötilan. Että ei vieläkään talvi jäänyt pidemmäksi aikaa. Olisi kyllä voinut jäädä, heti piristää maiseman ja mielen. Etenkin tämmöisen synkeän kaamosmielen.

Leffe liehui onnesta soikeana pitkin pihoja ja hetkittäin näytti siltä, että se pöljä juoksi itseään karkuun. Talipallo suussa. 

Viikko on ollut oikeastaan ihmeen hyvä ja helppo vaikka tuplasin sen lääkeannostuksen. Ei sitten tullutkaan mitään megaväsymystä tai muuta huippausoiretta. Näinkö äkkiä elimistö tottuu? Toisaalta saamani terapiapuhelu Nempalta auttoi varmasti laittamaan asioita oikeankokoisiin raameihin. 

Tänään päivään mahtui normaalien hommeleiden lisäksi varsin aikataulutettu kaupunkikeikka iltapäivälle. Pakkasin Nassenkin mukaan, trimmaajan luo iltaa istumaan. Kaupungista kurvailin nilkka oikosenaan trimmaajalle ja pelmahdin sisään, hän näytti kuin aaveen olisi nähnyt. Olin kaksi minuuttia myöhässä... muuten ok, mutta sovittu aika olikin torstaina, 10. joulukuuta eli tasan viikon päästä. Huoh. Pitäisi kai joskus pysähtyä lukemaan viestit tarkemmin sillä usein sisältö paljastaa puhelimen näytöllä vilahtanutta tekstiä enemmän...

Siitä sitten pikkumarkettiin ja kotiin. Ihan kiva kun sai ajaa auton suoraan talliin, päivän ajot oli sitten siinä. Nasse näytti ihan tyytyväiseltä kun pääsi ajelulle.

Nasse viettää aamupäivät Mummolassa, Äitikulta hakee Nassen lehdenhakureissulle ja kävelevät kuulema pitkän lenkin kautta postilaatikolle. Ihan hyvä, siinä on taas Nasse omassa elementissään. Pentunakin se vietiin aamuisin Äitikullalle vanhustyöhön. Kävelivät rantoja ja kallioita pitkin, kolusivat sataman ja seurasivat joutsenten pesintää rantakaislikossa. Onnekas Nasse, ei ole oikeastaan koskaan ollut täyttä työpäivää täysin yksin.

Ilmeisesti Äitikulta saa purettua puheenpulinansa Nasselle, koirahan kuuntelee ilot ja murheet.

Aamuksi olen suunnitellut laboratoriokokeissa käymisen, miksi lykätä sitä maanantaille kun sen voi hoitaa jo huomenna. Totesin juuri, että kokeiden takia en sitten saa syödä tänään enää mitään, joten ei enää skyriä eikä satsumoita. Lääkkeet saa ottaa.

Saa nähdä millainen mummomuuri terkkarin aulassa istuu kun yritän sinne jonoon. Kuulin, että ne ovat niin kehveleitä, että ryysäävät jostain sivuoven kautta suoraan jonotuslippuautomaatille. Yritän peruskohteliaisuuden rajoissa hankkia itselleni kärkipään jonotusnumeron, mutta jos siellä on villi viidakon meininki, en minäkään armoa anna. Koska aikataulu.

Sittenpä alkaakin viikonloppu. Iso-J kotiutuu ja koko perhe on taas koossa. Viikonlopulle ei ole tietääkseni mitään isompaa savottaa. Puita pitäisi sahata ja pätkiä klapeiksi ja heinää hakea. Ehkä nyt viimeinkin saadaan viimeisteltyä Herrasväen eteisen väliovi paikoilleen ja karmit valkoisiksi.

Aika näyttää. Nyt minä näytän tallinväelle valomerkin ja kirmailen pikapikaa höyhensaarille.

Kivaa perjantaita, missä lienetkin!

Kasvihuone ja SE valo