Perjantai

Tuo kuva on oikeastaan aika hauska. Olkoonkin, että en ole korjannut vaakaviivaa. Tuo on nimittäin testikuva koiranpentujen kuvauksien säätöjä varten.

Simppelisti appelsiini trimmauspöydän sinisellä kumimatolla, valkoinen reunaviiva ja vaalea tapetti. Ainoana valona tuossa on yksi kattospotti ja kameran oma salama. Tuosta oli melko hyvä lähteä nostamaan lisäsalamalla apuja valkoisten koirien kuvaamista varten. Etenkin kun valkoinen väri niin helposti ylivalottuu eli 'palaa puhki'. Valittiin punainen (koska joulu) paksu vakosamettinen tyynynpäällinen alustaksi, se oli nappivalinta. Pennut seisoivat oikein hyvin sen päällä ja punaisessa tuubissa ollut maksapasteija sulautui hyvin kun sitä sohittiin pentujen suuhun alaviistosta. Naamakuvissa pitelin tuubia pääni vieressä (että pentu katsoisi ahneuksissaan kohti) ja kotimatkalla totesin hiuksissani olevan aimo kokkareita maksapasteijaa. Ainakin Leffe ilahtui kauheasti kun mamma olikin muuttunut tikkariksi.

---

Joulukuun toinen viikko on takana. Miten aika voikaan juosta näin lujaa, aina joulukuussa ja aina lomalla? Maaliskuussa ja lokakuussa se mataa, marraskuussa makaa paikallaan.

Nyt on kuitenkin jo perjantai, sunnuntaina syttyy kolmas adventtikynttilä ja siitä alkaa sitten viimeinen arkiviikko ennen joulua. Huh, kiirettä luvassa.

Tosin hirveästi en ole paineita joulusta kerännyt, ihan menen sillä tahdilla kuin lääkärit määräävät ja nyt pitää sitten nostaa sitä keskushermostolääkettä yhdellä pillerillä (aamuisin). En pärjää enää iltapäivää pidemälle yhdellä aamulääkkeellä.

Ensi viikolla raivaan sen verran tilaa pakkaseen, että saan tehtyä muutaman satsin lanttu- ja porkkanalaatikoita, ehkäpä jopa villiinnyn imelletyn perunalaatikonkin tekemään. Se on kyllä outo ruoka. Itse en sitä vapaaehtoisesti syö, mutta joka joulu sitä teen ja aina loppuu kesken. Ehkä minussa kuitenkin kytee jossain joku hämäläinen geeni jonka avuin pystyn tekemään niinkin outoa kuin imellettyä pottuhuttua. Mie oonkin idän ihme.

Jouluksi tänne tulee sama porukka kuin edellisinäkin vuosina. Pöydän ääreen katetaan 11 lautasta. Vähän joudutaan nyt soveltamaan kun pidempi pirtinpöytä on poissa (huoltotauolla) ja juuri nyt pöydän ääressä vain 6 tuolia. Ehkä tehdäänkin vähän viihteellisempi jouluruokailu, ne saavat syödä istualteen jotka valtaavat tuolin ajoissa. Ei vaineskaan, meillä on toinen samanlainen pöytä varastossa ja pari pienempien keittiöiden versiota, tuoleja on vaikka rykmentille joten hyvin mahdutaan ja ihan jokaikinen on tervetullut.

Sitä paitsi ennen sai pari tenavaa istumaan pöydän päähän rinnakkain, nyt tenavien hartiat ovat jo niin leveät, etteivät mahdu päähän kuin yksittäin.

Sää jatkuu leutona, +5° ilmoitti auton mittari päivällä. Illemmalla vähän jäähtyi, mutta yöksi taas muuttui leudommaksi. Kanalan maatiaiset puskevat ulkoilemaan joka päivä ja aina joku huima nuorison edustaja kokeilee siipien kantavuutta ja lentelee pihanurmea nokkimaan.

Munaa pukkaa niin, että kohta toimitan munakiertueella kennon jos toisenkin. Varokaa portaitanne, siellä voi olla munaylläri te paikalliset ystävät.

Klapit ovat riihessä pinoissa ja huomenna on yhtä sun toista ohjelmaa. Maalausta, sähkötöitä, joulumarkkinoita ja siivousta. Noin aluksi.

Nyt kuitenkin unta pikkuisen pidemmän kaavan mukaan, meinaan aamulla tallihommien jälkeen kellahtaa vielä toviksi soffaan ja lepuuttaa yhden ylimääräisen tunnin. Tai siihen saakka kunnes tuoreen kahvin tuoksu herättää. Se on ehkä ihanin tapa herätä. Äkkiä ainakaan en muuta keksi...

Kivaa viikonloppua, missä lienetkin!