Hevosurheilua

Kuvien ns. laadusta ei nyt sitten puhuta. Kohmeisin näpein yritin suuntia kameraa siihen suuntaan jossa ratsukko temmelsi, vasta myöhemmin tajusin säätöjen olleen ihan muita juttuja varten. No, ei voi mitään, taidan myydä yhden canonjärkkärin halvalla osaavalle kuvaajalle.

Ponimiehen PT tuli tunninpitoon ja vaikkei kuvista näykään, meno oli vallan mallikasta ja vauhdikasta. Silti hallittua. Ponimiehen edistymisen ratsuna on ollut huimaa. Laukka nousee ja pysyy ja vaikka kunto jo välillä lopahtaisikin, työmoraali on korkea ja homma jatkuu.

Hurjan hyvillä mielin tuota menoa katselin. Ihan kun suoraan sanon, en itse pysyisi kyydissä. Ponimies on hyvä ratsu, mutta vaatii rohkean ratsastajan. Nuorimmainen ja Ponimies ovat yhdessä kasvaneet joten sopivat täydellisesti toisilleen.

 

Meillä oli Iso-J:n kanssa työmaa aitatolppien parissa, vaihdettiin taas muutama ohuempi tolppa kunnon pylväisiin. Mikäs on vaihtaessa kun maa on sula eikä lunta ole tuon enempää kuin mitä kuvista näkyy. Eli vähän. Tässä ollaan niin jännän äärellä tuleeko joulukuvista lumisia vai rapaisia. Toisaalta, kuvaajan ns. kyvyt nykytasolla eivät kummoisia joulukuvia lupaile.

Huomenna haen maatalouskaupasta piuhat ja eristimet ja sitten saadaan tarha säädylliseen kuntoon talveksi. Kenttä jää vielä ilman vaakalaudoitusta, tässä loppuu nyt aika ja valoisan tunnit kesken. Mikäli talvi jatkuu tämmöisenä, voidaan aita lankuttaa vaikka myöhemmin, kunhan nyt niistä Savonmuan reissuista tokenen.

Eikä niin pientä työmaata, etteikö siellä paria pomoa tarvittaisi, tässä Töttis tarkkailee homman edistymistä. Turvallisen välimatkan päässä kuitenkin. Kuvaa kun katsoo, huomaa, että tamman häntää saisi vähän tasoitella, on melko pitkäksi virahtanut.

Kun Ponimies tokeni ratsuntöistään ja sai loimet niskaansa, se tietysti kipaisi katsomaan aitatyömaata. Sehän on juurikin tämä tietty keltainen kehveli joka aitoja ryskyttää nurin ja vinoon joten luonnollisesti tuli syynäämään mitä värkätään. Ja Ryobin surina kiinostaa tietysti ihan hurjasti.

Ja mikäs on tämän toiminnan tarkoitus?

Tältä sunnuntailta ei oikein irtoa mitään tämän kummempaa. Tuplasin sen hermokipulääkkeen aamuannostuksen ja kieltämättä vähän hirvittää lähteä aamulla liikenteeseen. Katsotaan nyt uskallanko huomenaamulla doupata tuplana vai otanko lääkkeen vaikka myöhemmin päivällä.

Eilen lauantaina käytiin joulumarkkinoilla, etsin yhtä tiettyä keramiikan tekijää, mutta eipä häntä näkynyt. Koska netti ja etenkin some on valtava voima, täytyy ottaa kuva ja laittaa etsintäkuulutus päälle, kyllä se oikea tekijä löytyy vielä.

Molemmat hevoset liikehtivät eilenkin ratsuina, Ponimies ylläpitäjäystävänsä kanssa ja Töttis terapiaratsu vähän rauhallisemmalla tahdilla mutta ah, niin innokkaana.

Sää on ollut viilenevään suuntaan, mutta myrskyjä tai sateita ei juurikaan ole saatu niskaamme.  Olisihan se kiva saada vähän uutta lunta, maisema on melko ankean harmaa. 

Ensi viikko onkin viimeinen kouluviikko, Perikunta pokkaa joulutodistukset ensi lauantaina ja siitä alkaakin joululoma. Sinne on kuitenkin vielä matkaa, aloitetaan nyt vaikka niiden tämänpäiväisten kolmen adventtikynttilän sytyttämisellä.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa, missä lienetkin.