Vee niinkuin valjashuolto

Himmelit levällään

Pihin ihmisen sielua närästää ja sappihapot pyrkivät kurkkuun huonosti huollettujen (ei ollenkaan huollettujen) nahkavarusteiden edessä. Eilisen vielä keräsin kiukkua, tänään oli pakko toimia. Retuutin Ponimiehen työvälineet tupaan, haalin kaikki löytämäni valjassaippuat ja öljyt, rätit, lumput ja ihmesienet ja sitten käskytin Nuorimmaisenkin hommiin.

Helppohan se on suitset purkaa... mutta kokoaminen vaatii ihan toisenlaisia öljyjä kärsivällisyyshermoa voitelemaan.

Ensin kuitenkin pestiin. Vesi harmaantui, mustui ja sitten se piti kirkastaa. Kolmannen kirkastuksen (veden vaihdon) jälkeen olin ensimmäistä kertaa tyytyväinen.. noh... nyökkäsin hyväksyvästi. Ainakin yritin.

Hevosesta lähtee kesän aikana hikeä melkoinen määrä ja kun se yhdistetään hienoon hiekkapölyyn ja muuhun tallipölyyn niin selvähän se on, että nahka ja kaikki ompeleet imevät kaiken moskan ja sotkun pintaansa. Tässä jynssätään suht uutta satulavyötä, Ponimiehen atleettiseen rintaan tarvittiin lyhyempi vyö *köhköh* mutta kyllä sekin oli jo likaa kerännyt.

Minulla on sellainen tapa ollut näiden hevosvehkeittenkin kanssa, että se mikä on rahalla ostettu, siitä pidetään huolta. Ja vaikka olisi ilmaiseksi saatu, siitäkin pidetään huolta. Puhdas ja huollettu varuste kestää pidempään, on turvallinen ja etenkin sen kuntoa pystyy seuraamaan säännöllisellä huollolla. Jos tällä ennakoinnilla estetään yksikin remelin katkeaminen kesken ratsastuksen, ollaan ehkä säästytty isommalta murheelta.

Isävainaa sanoi, että se on noloa jos kamppeet paskanjäykkänä katkeilevat, sietää vastuullisen antaa itselleen korvatillikka.

Kolmesti kirkastettu vesi, osa 2

Helppohan se on remelit irroitella toisistaan, mutta kokoaminen vaati jo ihan toisenlaiset öljyt. Jestas miten paljon valjasöljyä noihin suitsiinkin upposi. Imivät kuin sieni. Joskus aktiiviaikoinani osasin koota Herra Harmaan suitset vaikka silmät kiinni, niin tutuiksi ne vuosien aikana tulivat. Nyt piti miettiä moneen kertaan mikä remmi mihinkin solkeen tuli ja miten päin.

Kuolaimiakin pyörittelin tovin ja toisenkin ennenkuin sain ne mieleiseeni kulmaan. Näissä kun ei ole asennussuuntaa merkitty. Hevonen kyllä antaa välittömän palautteet jos helyt pukataan suuhun väärinpäin. 

Kokoamisessa meni vähintään yhtä pitkään kuin putsaamisessakin. Koirat ja kissat pyörivät tietysti jaloissa minkä ehtivät, Leffe yritti näpistää öljyrätit, kissat sorhasivat nahkaremeleitä ja Peetu kieri onnellisena selällään, ihan kuin valjassaippua olisi jotain nirvanaan saattelevaa ainetta. Ehkä ne tallikoiran geenit ovat russeleissa sisäänrakennettuina? Ken tietää mutta Barbie ei kerro.

Vee niinkuin varusteet

Lopussa (luojan kiitos) seisoo. Sain jopa jalustinhihnat paikoilleen, pari kertaa piti pysähtyä miettimään ja mallailemaan mitenkä päin ne soljet nyt pitää olla. Jalustimia ei laitettu kiinni koska jalustinkumit olivat hapertuneet ja ehkäpä nyt on syytä panostaa Nuorimmaisen turvallisuuteen hankkimalla kunnolliset turvajalustimet. Niistäkin olen ihan pihalla, hintahaitari on muutamasta kympistä moneen sataan. Täytyy piipahtaa paikallisella varusteella ja kysellä asiantuntijan neuvoa.

Se nyt on selvää, että en todellakaan maksa Swarowskikristalleista euroakaan, ilman pitää pärjätä. Mutta leveämpi otepinta pitää päkiän alle saada. Se, onko halpis yhtä pätevä kuin satasen kalliimpi jää myyjän perusteltavaksi.

Ponimies hyppää pystyyn ja korkealle ja siitä lähtee liito puomin yli. Silloin pitää kuskilla olla kunnon tuki jalalle. Ehkä sen hyppytekniikka vielä vähän hioutuu, mutta nyt eletään ronskien leiskautusten ikävaihetta ja kamat on oltava sitä myötä turvallisuutta edistävät.

Nätti

Puhdasta muutei kiillä vielä

Missä kiilto??

Huomenna haen varustekauppiaalta myös pikkuisen paremmat nahkaöljyt, tuo mitä meillä nyt on, on mitä ilmeisimmin jotain synteettistä. Minä haluan kiiltoa ja säihkettä!

Mitä tulee tähän suitsivyyhteen, siinä on varmasti paljon paljon säädettävää ja korjattavaa. Kyllä yritin, mutta pakko on tunnustaa, että osa remmeistä meni vähän arvauksella. Onneksi oli eri levyisiä remmejä ja solkia, niistä pystyi edes jotain päättelemään.

Tämä ykkösversio ei todellakaan tule olemaan se, joka lopulta on rubikin kuution oikea ratkaisu.

Yksi W-kirjainniitti otsapannasta oli kesän tiimellyksessä kadonnut, täytyy tilata valmistajalta uusi, uskon heillä olevan varaosia.

Lopputulokseen olen kuitenkin semityytyväinen. Ei ihan niin priimaa tullut kuin olisin toivonut, ehkäpä jo ensi kerralla homma sujuu luontevammin. Ja ensi kertaan ei todellakaan tule kulumaan kuukausia. Se on oltava ihan viikkorutiini, että kamat huolletaan paremmin, kerran kuussa puretaan ja kootaan.

Minut ja makuni tuntevat havaitsevat heti, että suitsissa EI ole palmikoituja nahkaohjia. Ne ovat kuulema liukkaat ja lipsuvat käsistä. Eivät kyllä lipsu, uskonkin, että suurin syy ohjien vaihtamiseen on ollut helpompi huollettavuus. 

No, minullakin on omat oikkuni ja pakkohan se on antaa Ponimiehen kuskin itse päättää minkälaisia ohjia mieluiten nyrkissään pitää. Väistyköön siis turhamaisuuteni ja antaa käytännöllisyyden voittaa. Edes tämän kerran. Tämä erä.

Vyyhti, versio 1

Pientä haastetta

Nippuhan se on tämäkin

Muilta osin tämä päivä on ollut räkäpäivä. Pikkuisen kuumettakin nousi, mutta sain rauhassa syrjäytyä vällyn alle ja levätä.

Aamulla tuli veretseisauttava puhelu, Citymarketista päivää. Selvisi, että eilisen kauppareissulla olin unohtanut korttikoteloni kassakaukaloon. Joku asiakas oli sen huomannut ja sitten oli meikäläistä kuulutettu ja perään juostu parkkipaikalle saakka. Niinpä oli pakko tänään lähteä uudelle kauppareissulle vaikka olo olikin hutera ja kehno. Infossa oli sattumalta sama ihminen jonka kassalla asioin eilen ja hän muisti tapaukseni hyvin.

Kun en muuta kiitokseksi keskinyt, laitoin kauppiaalle terveiset ylistävän palautteen muodossa. Sillä korttisetillä olisi joku kieropersaus tehnyt paljon harmia. 

Tämmöistä tänään. Esikoinen oli viihtynyt päivän Junibackenilla ja lähtevät kotimatkalle varhain torstaiaamuna. Turkuun saapuvat torstai-iltana, siitä bussilla halki Suomen ja perillä Karjalan kunnailla ovat joskus aamuvarhain perjantaina. Säätiedotus lupasi navakkaa tuulta läntisille merialueille joten kaikki elementit ikimuistoiselle öiselle bussimatkalle ovat valmiina. Väsynyt ja merisairas teinilauma on arvatenkin raskasta matkaseuraa. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Huomenna on jo torstai, mukavaa huomista, missä lienetkin!

Ei niin! Hyvä me!

PeeÄäs:
Harvoin minä näitä tyrkytän, mutta silloin kun sen teen, teen sen ilolla. Kuuntele jos jaksat.
Vee niinkuin viikon täky:

Niila: Sorry

Tästä sen verran, että olen ihan vilpittömän iloinen kun tämä soi. Tunnetumpi mm. Saksassa kuin kotimaassa.