Lilluntaa ja maailmantuskaa

Palju valmis

Lottovoittajafiiliksillä jatkui lauantaikin. Etenkin kun iltapäivällä minua ja Iso-J:a noudettiin illanistujaisiin. Pöytä notkui Andalucian hengessä tapaksia, pientä ja isoa, tikuilla ja ilman. Voi että, enpä olekaan sitten Hipsaanian loman valmiiseen pöytään istunut. Nyt istuttiin pitkän kaavan kautta. 

Kun tapakset oli tuhottu, oli aika siirtyä saunan kautta paljuun. Tähtitaivas, lämmin palju ja hyvä seura, voiko ihan oikeasti enempää ihmiskurja vaatia? En minä ainakaan kehtaisi. Paha maailma pahoine asioineen jäi jonnekin kauas kun me neljä keski-ikäistä lilluimme paljussa, höpöttelimme asiasta ja asian vierestä, sitten alkoi raskas sade ja painavat pisarat olivat kuin taivaallinen suihku. 

Kello oli jo huisan paljon sunnuntain puolella kun kömmimme paljusta yöpalalle ennen kotiinlähtöä. Kuljettaja saapui täsmällisesti ja huojuimme taapersimme Torpan pihatietä ylös pikkutunneilla. Perikunta oli ollut keskenään illan ja kaikki oli sujunut oikein hienosti.

Voin kertoa, että kl. 07:n herätys tuli vähän turhan aikaisin. Jotenkin kuitenkin onnistuin keräämään koirat hallintaani, ruokkimaan ne ja vieläpä toimitin kaikki kolme piskiä pellonlaitaan aamutarpeilleen. Sitten tuli ankara unentarve minulle, aamumyslien jälkeen kömmin takaisin petiin jossa lepuutin puolille päivin.

Pikkuisen oli maailmantuskaa ohimossa, onneksi vain vähän.

Helmenkalastusta

Perjantai-iltana syvennyin pieneksi hetkeksi melkein 600-sivuiseen kataloogiin, yritin löytää helmiä valtavasta valikoimasta ja miettiä mikä tuote olisi näytetilauksen väärti, maailmahan on tavaraa pullollaan ja minun tehtäväni olisi perkata tuo kattaus läpi, etsiä joukosta helmet.

Muutama Post-it -lappu löysi sivunsa, ehkä löytyi helmi, ehkä on huti. Uskoisin kuitenkin, että jokin vainu minulla on ja näistä löytyy työsarkaa.

Jäin miettimään vielä yhden lasillisen ajaksi maailman epäreiluutta, toisaalla hukutaan tavaranpaljouteen, toisaalla hukutaan evakkomatkalla Välimereen.

En oikein tiedä mitä asiasta osaisin ajatella, niin paljon tietoa, mielipidettä, faktaa ja fiktiota. Tänään totena esitetty asia paljastuu huomenna valheeksi. Ja ehkä myös toisinpäin.

Auttaisin jos voisin, auttaisin jos osaisin. Mutta realisti minussa vaatii oikeata osoitetta avulle, miten voin olla varma, että lahjoittamani eurot menevät oikeasti lääkkeisiin, sidetarpeisiin, ruokaan, puhtaaseen veteen? Ettei niitä vesiä viskota ojiin, etteivät eurot mene hyväntekeväisyysjärjestön byrokratiaan, että vaatteet päätyvät oikeasti apua tarvitseville. Että rakennettaisiin rauhaa, ei pyrittäisi lisäämään oman yrityksen voittoja hyötymällä sodasta. Sodissahan on aina myös niitä, joiden intresseissä on sotien pitkittäminen. Jokuhan ne aseet ja panokset myy, joku hoitaa lääkkeeet, joku muun kaluston. Äkkiä loppuu leipä ja osakkeenomistajat äänestävät uudet sätkyukot käskettävikseen.

Huoh. Nyt se viisasten kivi tänne ja äkkiä. Tai ainakin näistä asioista päättävien käsiin.

Tämä päivä oli Suomenhevosen päivä. Meillä ei liputettu eikä muuten nähty Suomenhevostakaan. Päivä jäi vähän torsoksi. Iso-J maalasi Torpan paraatipuolen seinän, me viimeistelimme tallin maalauksia. Aloitin myös sähkölankojen poistamisen tarhasta, nurinhan ne aidat menee pitkältä pätkältä joten sähkölangat vekspois.

Illalla kävin Perikunnan kanssa venymässä Balancessa ja uusi ohjelma meni suoraan tunteisiin, tykkään älyttömästi. Sauna hoiti loput. Nyt on keho ja mieli hoidettu viikon haasteisiin.

Alkava viikko tuo eteen kaikenlaista, perjantaina kuittaan uuden auton Tuusulassa. Sinne on pitkä matka ja paljon on tehtävä sitä ennen. Taidan aloittaa valmistautumisen siirtymällä petiin.

Tähän lopuksi Felixin kaksoisolennon (pelottavan samannäköinen kuin meidän läskipää) mietteitä, ei se ole helppoa kissallakaan vaikka kissanpäivistä puhutaankin.

Letkeää nousuviikkoa, missä lienetkin! 

Pikkupikkuraukka