Heinikossa kahisee

Nelivedot kotona

Tapahtui tänä päivänä, Torpan uljaat ratsut saapuivat kotiin. Ensin tuotiin Töttis joka sai kirmata yksin laitumella sen aikaa kun Ponimiestä ja varusteita lastattiin. Ihan yhtä pöljä tuo tamma on, ei ole kevään ja kesän aikana muuttunut mitenkään, paitsi täytti ekan kymppinsä.

Ponimies saapui yltäpäältä hikisenä, Nuorimmainen ratsasti hyvän perusjumpan, vähän jopa hyppäsivätkin. Uudet (jalka)suojat toimivat hyvin ja istuvat napakasti. Ei niitä suojia oikeastaan tarvita kun Ponimiehellä on niin ketterät kintut ja taito asetella ne alleen ilman kolhuja. Mutta etenkin noissa hyppelöissä on ihan turha ottaa turhia kolhuja kinttuihin kun ne voi suojata. 

Siellä ne nyt pellossa kahlaavat, koivujen ja ylipitkän heinän seassa. Näpistin naapurin puolelta (naapurin luvalla) aimo siivun vähän tuoreempaa heinää laidunalaan.

Pyhäiltana harjoitin hiljentymistä kiertämällä lankkutarhan uuden parhaan kaverini Ryobin kanssa. Nyppäisin kaikki parisataa eristintä pois tolpista. Vielä pitäisi jaksaa kerätä ja kieputtaa kelalle kaikki ne sadat metrit aitanauhaa. Jotenkin voisin kuvitella, että kerään nauhat huolettomille vyyhdille ja Äitikulta viettää tovin jos toisenkin pihakeinussa selvitellen nauhavyyhtejä kelan ympärille. Niin siinä varmaan käy. Taas.

Viikolla pellolle tuodaan paaluja uusiksi aitatolpiksi ja perjantaina illalla kaivuri jyrähtää käyntiin. On aika maansiirtotöiden. Ja taas saavat kyläläiset puhuttavaa. Nyt ne kaupunkilaiset siirtävät hyvää peltomaata pois ja levittävät hiekkaa tilalle. Voin niin kuvitella mikä jono niskansa nitkauttaneita autoilijoita jonottaa maanantaina Piäterveysasemalle.

Kätevä emäntä ja Ryobi

On se vaan helppoa ja kivaa työntekoa kun on oivat pelit ja vehkeet. Näpit krampissa noita vamaan muuten vääntäisin, mutta kun Iso-J esitteli eristimen asennus- ja irroituspään, työ olikin juhlaa.

Nyt nuo eristimet pitäisi lajitella, vääntyneet ja rikkinäiset nakata jätteeseen ja ehjät pistää jatkokäyttöön. Mikäli näitä ei käytetä uudessa aidassa, nämä saa hakea muodollista korvausta vastaan kenellä nyt ikinä käyttöä näille olisi. 

Tallikin on valmis vastaanottamaan yöpyjät. Seinät helottavat valkoisina, on puhdasta ja siistiä. Harjat ja talikot riippuvat nätissä rivissä seinätelineessä ja rehupistekin on siivottu, pois kaikki turha. Tänään kävin hakemassa säkillisen kivennäistä ja valkosipuligranulat sekä pellavarouheet. Heinää on hätävaruiksi (ylivuotista) mutta uutta satoa saadaan heti kun Iso-J tulee kotiin.

Nyt hevoset ovat vielä yötäkin laitumella, jos monsuunisateet alkavat, ne on äkkiä siirretty talliin.

Kenttätyömaalle ei nyt ketään laiteta, laidunkausi on pitkä tänä vuonna. Toivotaan, ettei pakkasöitä tule ainakaan viikkoon, mieluummin kahteen.

Kulje vain valoa kohti

Valkoisten seinien hetki

Voi että, kyllä minä tykkään kun on siistiä ja selkeää, kaikki on huollettu ja kunnostettu.

Huomenna meillä on varusteiden putsaussulkeiset. Otetaan satulat ja suitset, koko hiton kalusto pesuun. Turhat ja tarpeettomat kamppeet pistän kirppikselle myyntiin, vain oikeasti tarpeelliset kamat pidetään.

Loppuviikosta pestään hevoset, turvasta hännänpäähän. Puhtaaseen talliin puhtaat hevoset, eikös se niin ole hyvä?

Mitäpä muuta? No Leffe haukkuu hevosia, Peetu yritti napata Töttistä turpakarvoista ja Nasse nosti koipea vesipaljun kylkeen. Normisettiä siis.

Esikoinen on Tukholmassa, Iso-J kurvailee kohti etelää ja uutta autoa kohti, huomenna Iso Musta astuu palvelukseen. Vahvasti haiskahtaa myös siltä, että minä saan oman hopeanuoleni. Tuli hyvä tarjous ja esittelyautossa hyvät varusteet. Meinasin kyllä persiilleni lentää kun pelkkä talvirengassarja vanteineen (jotkut hiton hienot aluvanteet) oli tarjouslaskelmassa kahden tonnin arvoinen. Siis oikeasti!? Kaksi tonnia renkaista ja vanteista??  Tuon on pakko olla jotain sellaista autovarustelutiedettä, jota vain miehet ymmärtävät. 

Pitäkää nyt peukkuja, että saadaan kauppa tikistettyä päätökseen ja pääsen veivaamaan nimmarit papereihin.

Me jäätiin Nuorimmaisen ja Äitikullan kanssa vahtimaan Torppaa. Linnutkin lentävät joukko-osastoissa yli, suunta lounaaseen ja talvea pakoon. Mokomat elinolosuhdepakolaiset.

Täällä on outoa ja hiljaista. Ja minulla kytee syksyflunssan alku. Lataan siis iltapalalle tuplasinkit, inkiväärit ja hunajateen. 

Pidä varpaat lämpimänä, missä lienetkin, se on syksy nyt!

Siellä ne nyt menee, talvea pakoon