Elämän hymynaamapäiviä

Tänään oli kiva aurinkoinen lauantai. Onnistuin yllättämään Leffen ja reagoin sen kainoon ulospääsypyyntöön, juurikin kreivin aikaan. Seuraava kyykistys olisi tuonut töräyksen makuuhuoneen matolle. Harmittava tapa aloittaa lauantaiaamu, nyt kävi tsägä ja säästyin mattopyykiltä.

Vein Nuorimmaisen kauneushoitolaan (kyllä!) ja palasin sitten Torpalle jatkamaan kohtuullisen rauhallista aamupäivää. Esikoinen yllätti minut marssimalla alakertaan ratsastushousuissaan ja ilmoittamalla vakaista ratsastusaikeistaan.

Niinpä join aamukahvini väijymällä verhon raosta kentän suuntaan ja niihän se Töttis pääsi hämmästelemään pihaan ilmestynyttä hiekkalaatikkoa. Oli puhinaa ja pöhinää, hirveän jännäähän se tammalle on kun tuttu tarha onkin yhtäkkiä muuttunut hevosia nieleväksi lentohiekaksi.

Hetkittäin Töttis näytti melkein ratsulta, oli hän ainakin kauhean tyytyväinen kun pääsi olemaan ihmisen kanssa ja ihan työvehkeissä. Edellisistä ratsastuskerroista on kuitenkin viikkoja ellei peräti kuukausia. Kun tässä elämässä on aina muutama muuttuja pakkaa sekoittamassa. Oli kuitenkin hurjan kiva nähdä tuo pari yhdessä, tunnustelua ja verryttelyähän se oli, mutta ilmeisen mieluisa kohtaaminen molemmille. Uskon, että jatkoa ei tarvitse viikkokausia odotella.

Nättihän tuo hevonen on, ihan hämmästyin itsekin kuinka sievä osaa Neitihevoinen olla. Tuonne selkään kun saisi vähän lihasta ja persauksiin työntövoimaa niin näyttäisi oikeinkin hyvältä. Kas siinäpä kiva projekti jollekin lähiseudun hevosihmiselle... ;-)

Voiko tammi olla pensas? Taiston mielestä se on ihan ok

Hevoskastanja odottaa kasvupyrähdystään, yhä.

Kun norkoilin kameroineni kentän kulmalla, räpsäisin pari kuvaa projektipuista. Taisto Tammi (ylempi) ei oikein osaa päättää kasvaako pensaaksi vai puuksi. Pituutta hän on hypännyt kesän aikana kymmeniä senttejä, ehkäpä jo ensi talvena latva yltää lumen pinnalle. Pitänee suojata jäniksen kehveleiltä.

Hevoskastanja on ottanut jo niin monena vuotena osumaa jänisten hampaista, että taitaa jäädä bonsaipuuksi. Siellä se kuitenkin päkistää kilpaa mittatikun kanssa, pieni mutta hauska. Mittatikku on lähinnä merkkinä ruohonleikkurille ettei tule yliajetuksi.

Nämä kaksi alempaa ovat ikuiset mysteerit. Toinen on lapun mukaan japanin siipipähkinä (tai jotain), toisen nimeä en muista millään. Tita varmaan kertoo?

Kauniita ovat. Taustalla ruskaväreissään keekoilee taalainmaan koivu, rimpsulehtinen hassutus.

Oikein hyvin näyttävät viihtyvän tallipihalla, maakellarin pohjoispuolella. Aluksi olin kovin epäileväinen sijoituspaikan suhteen, mutta tuulet ovat ilmeisesti suotuisat kun eivät ole mitään suojaa saaneet ja silti kasvavat reippaasti joka vuosi. Jäniksetkin ovat nämä jättäneet rauhaan, outoa.

Iltapäivä meni tiiviisti keittiövuorossa, naapurit pellon takaa olivat tulossa ensimmäistä kertaa (kuuteen vuoteen!!) syömään ja saunomaan. Tokihan olemme yhteyttä pitäneet säännöllisesti, mutta semmoinen rauhallinen illanvietto on jäänyt aina odottamaan aikaa parempaa. Nyt oli ajankohta kirjattu kalentereihin jo viikkoja sitten ja melko tarkalleen viideltä pelmahtivat pihaan. Isommat lapset fillareilla tietä pitkin, pienemmät vanhempiensa kanssa taivalsivat pellon poikki.

Olipa kiva saada pöydän täydeltä väkeä tupaan. Syötiin ja rupateltiin, kerrankin rauhassa. Saunassakin pyörähdettiin ja kotitaipaleelle lähtivät kellon lyötyä kymmenen. Se taisi olla valvomisennätys perheen pienimmille. Mutta Leffen ja Nassen sekä kissojen seurassa aika kului hyvin. Nyt on viimeinenkin koira-arkuus hoidettu pois, Leffe liehui ja typerehti niin, että lapsiakin nauratti.

Kiva kun on niin mutkattomia naapureita, ei olisi tullut kuuloonkaan Espoossa. Päivää sanottiin jos osuttiin postilaatikolle yhtä aikaa, mutta eipä kyllä kertaakaan pihatalkoomakkaroita enempää harrastettu yhteisruokailua.

Oli mukava saada kuulla tämänkin talon historiasta uusia juttuja, naapurin isäntä kun on pikkupoikana Torppaan muuttanut ja täällä nuoruutensa viettänyt. Nyt osaamme katsoa Nuorimmaisen huoneen ikkunan alustikkaita vähän tarkemmin. Niistä kun on kuulema käynyt jatkuva ralli molempiin suuntiin ja rännit olleet täynnä tupakantumppeja. Ei tule onnistumaan enää. Tieto on valtaa.

Meinasin ottaa Nassesta jonkun kivan kuvan mutta ainoa mitä sain, oli koivennosto leimukukille.
Joo, päivän saldo on ehdottomasti positiivinen. Aurinko jaksoi paistaa ja jopa vähän lämmittääkin. Oikein mukava ja vähän rennompi lauantai. Töitä ei juurikaan tehty, huomenna senkin edestä. Ainakin ratsastuskentän tolpat saavat tuta sahan hampaat ja vähitellen siirrytään vaakalaudoituksen pariin. Maalattavaa aitalankkua riittää talkoiksi asti. Se on sitten jonkun toisen viikonlopun teema.
Nyt on hyvä näin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, missä lienetkin!