Toukokuun viimeinen viikonloppu

Lauantain aamupannu

Kiesin matkamittariin kertyi tuhannen ajettua kilometria ja paljon mukavaa muistojen reppuun.

Perjantaina kolmen maissa kurvasimme Nuorimmaisen kanssa kuutostielle, Suuri Kanarundi alkoi. Liikehdimme liukkahasti halki Savon synkeiden metsien, pohjanperän selkosille. Vihannin korkeudelta kyytiin nousi kaksi kääpiökochin kananeitoa, Laventeli (savunharmaa) ja Milla Magia (musta).

Majakarin pihaan kurvasimme hitusen vajaata iltayhdeksän. Siellä Maestro väänsi viimeisiä ruuveja kesäkanalan eli Kukkenheimin ikkunanpieliin. Luovutin kiuruvetisen kukon rouvineen, tehotytöt ja Korvapuusti -kukon teinivaimoineen Titan ja perheen hoiviin.

Lauantaiaamun pikkutunneille saakka istuttiin jutustelemassa, aika todellakin rientää kun on mukavaa. Laatu korvasi määrän unen suhteen, lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja suloisena. Istuksin kaikessa rauhassa vanhojen kuusten katveessa ja nautiskelin mukin jos toisenkin ehtaa hyvää pannukahvia. Tita ajeli rallia kodin ja koulujen välillä.

Tita kaiveli kasvistostaan aarteen jos toisenkin, Torpalle lähti purkkitolkulla vuokkoja, punahattua, vaahteroita ja muita ihanuuksia. En edes yritä muistaa kaikkien nimiä, hienoja kasveja ja paljon harvinaisuuksia.

Sitten siirryimme Särkän perennataimistolle, tuo kasviharrastajien aarreaitta on vuosien aikana hioutunut yhä vain upeammaksi käyntikohteeksi, siisti, jämpti ja selkeä esillepano ynnä vaikuttavat istutusalueet tarjoavat hengästyttävän elämysvalikoiman. Minulle kertyi kolme korillista taimia, vähän sitä sun tätä ja muutama ekstraherkku. Kartanonpioni pääsi vihdoin kyytiin, samoin viiniköynnös. Paljon jäi seuraaviin kertoihin, yhtään puuvartista ei nyt mukaan mahtunut.

Lähtökahvit Titan luona ja sitten oli aika huiskuttaa hyvästit. Kiitos kuomaseni yösijasta, seurasta, kasveista ja vertaistuesta. Onnea matkaan kanojen kanssa kohti Munamummon uutta tulemista.

Aamukahvimaisemat

Teimme pienen pyörähdyksen Oulun liepeillä, Tupoksessa. Sieltä kyytiin nousi kolme kopallista kanoja. Paikalliselle tuttavalleni Mille fleur -kanoja ja kolme tipua, meille silkkikana ja kukko (joka etsii uutta kotia).

Monen kurvin ja kiemuran kautta pääsimme perille Sotkamon Nuasjärven rantamökille jossa toinen Toverini 'nuoruudessa ja hulluudessa' odotteli illalliskattauksen kanssa. Oi onnea, olipa ihana istahtaa taas kerran valmiiseen pöytään ja syödä kesän ensimmäinen kattaus ulkona.

Seuramiehinä pörräsivät hassut putkiluuaddiktit koiraherrat ja vain maltillinen määrä sääskiä. Kaksi joutsentakin läpsytteli rantaviivan suuntaisesti kohti kesää ja uusia seikkailuja.

Jälkiruuaksi poikkesimme lähistölle katsomaan Villeä ja Kallea, kahta rakastettavaa ja hurmaavaa kilipoikaa. Enpä tiennyt, että ne näin suloisia ovat. Ja kun nuorena kastroidaan, kauhea pukinhajukin jää ilmestymättä. Harvoin ovat tennareideni nauhat olleet yhtä puhtaita kuin näiden tyyppien käsittelyn jälkeen, tulivat syliin ja rrrrrakastivat ihan hurrrjasti.

Samassa talossa asusti myös hilpeä joukko tipuja joita ihastellessa vierähti tovi ja toinenkin.

Yllättäen tässäkin majapaikassa aika sai siivet ja yöpuulle vetäydyimme kellon käydessä kahta. Nukuin kuin tukki ja possu, pyhäaamu oli vanhentunut kymmeneen kun könysimme sängystä valmiiseen aamiaiskattaukseen. 

Pusu pukilta

Pää kuin poutapilvi

Kooste

Sielu ja mieli virkistyneenä pakkauduimme autoon puolen päivän jälkeen ja taas piti vilkuttaa hyvästit. Nuorimmainen hyrisi tyytyväisyyttään, kummitäti näes yllätti synttäreitään keskiviikkona juhlivan Perillisen mykistävän mieluisilla lahjuksilla. Kiitos vielä kerran, oli ihanaa nähdä ja jutella, höpötellä ja hihitellä. Pitkä tie on taivallettu niistä kahdeksannen luokan vuosista jolloin päädyin samalle luokalle, oh my, my oh!

Kotimatka huiskahti vikkelästi kohti Karjalan kunnahia, kotiin Torpalle saavuimme pikkuisen jälkeen kolmen. 

Täällä olivat asetelmat muuttuneet, Esikoinen on rippileirillä luomassa omia muistojaan.

Äitikulta on saanut kylvökset päätökseen ja Iso-J hosunut apupoikana siellä sun täällä. Täytyy tehdä pieni kierros pihalla ja syynätä tilanne. Nuorimmainen valmistautuu ensimmäiseen kesätyöpäiväänsä (teki eväät ja nyt lakkaa kynsiään) ja minä yritän taas palata arkeen joka on (onneksi) tulevina viikkona vähän vähemmän aikataulutettu. Tekemistä ja ajamista kyllä riittää.

Leppoisaa pyhäiltaa, missä lienetkin! 

Kotona

PeeÄäs:
Perillisten koulutodistukset olivat mykistävää luettavaa, ysiä ja kymppiä, muutama kasikiemura. Hyvin ne vetää, mokomat. Ei kyllä minun nuoruudessani tuommoisia todistuksia kotiin tuotu...