Kanatortilla ja muita juttuja

Valkovuokko kertoimella

Jopas viuhahti viikonloppu vauhdilla. Lauantaina tuuli törkeissä lukemissa, muttei sentään sähköt lähteneet. Pientä pihahommaa ja muuta hommaa laidasta laitaan. Kaupungissa käytiin sovittamassa Iso-J:lle uusi puku ja löytämässä kesäjuhliin kenkiä. Sattui ihan järjetön tuuri, puolenhinnan alennuksessa olivat ne parhaimmat ja näteimmät.

Rasti seinään, minä ostin (maltilliset) korkkarit. En muistakaan milloin oli edellinen kerta. Näillähän sitä nyt pärjääkin hyvin seuraavat vuodet.

Tänään kurkkasin aamupäivällä kanalaan jossa kaksi kiuruveteläiskanaa köllöttää hautomismaratonia. Toisella on jo kaksi tipua ja toisella oli juuri eka kuoriutumassa. Tiukassa paketissa kanaparan elämä alkaa. Melkoista taistelua näytti olevan, mutta en puuttunut tapahtumien kulkuun koska minusta ihmisen ei pidä mennä sorkkimaan sinne, missä on vuosituhanisen ajan pärjätty itse.

Kannoimme kääpiökochinparven ja Vappupillin ainokaisen rouvansa kera kesäasuntoonsa, sisävuoroon siirtyivät kaksi nuorta kukkopoikaa joista toinen lähtee pian uuteen kotiinsa, toista kutsuu kassara jos ei kotia löydy. Eilen jo yksi ylijäämäkukko lähti uuteen kotiin joten ehkä tässä ei tarvitse kirvestä teroitella kukkoa varten.

Tiiviistä paketista vapauteen

Sen verran jäi kuoriutuvan tipun kohtalo kaivelemaan, että kävin myöhemmin kurkkaamassa mitä kuuluu uutukaiselle. Se rötkötti velttona, kylmänä ja märkänä pesän reunalla, ei emokanan alla.

Emokana keräsi helmansa ja marssi kokonaan ulos kanalasta jättäen tipun ja kaksi muuta munaa (joista jo toisessakin oli eka reikä ja pikkuinen nokka näkyi.

Minä siirsin kaksi hylättyä munaa naapurilokeron kanamamman alle ja otin elottomalta tuntuneen tipun kuljetukseen. Kotona föönattiin (varovasti tietenkin) tipuun lämpöä ja kuivattiin untuvat. Ei näkynyt elonmerkkiä, jotain vaimeaa jalkojen liikutusta ehkä. Meinattiin jo jättää homma tuloksettomana kesken ja siirtää tipu kompostiin. Mutta sitten se peijooni vinkaisi ja heti perään toisenkin kerran.

Lisää föönihoitoa ja sitten tipu lämpimään pyyhkeeseen tortillaksi rullattuna. Tungin tortillan varmuuden vuoksi paitani alle vierihoitoon. Oli hauskaa maalata kun rintavarustus piippasi tahtia.

Kun sain maalausurakan valmiiksi ja tipu metakoi jo tauotta, vein sen kanalaan kanamamman alle. Sinne jäi ja näyttää voivan ihan hyvin. Toivottavasti on kana ja voi jäädä kotiparveen, nimeksi sille tulee Tortilla. 

Illalla siirrämme varmuuden vuoksi mammakanan tipuineen ja kuoriutumattomine munineen isoon marsunhäkkiin. Eivätpähän putoa pesästä tai muutenkaan joudu turhan ahtaaseen paikkaan, noiden pikkuisten henki on niin höllässä ensimmäisinä elinviikkoina.

Tiputortilla avattuna

Uusi perennapenkki

Tässä Äitikullan ja Iso-J:n työmaa, yksi niistä. Siinä on nyt möyhittynä ja käännettynä uusi aurinkoinen perennapenkki, pituutta viitisen metriä. Välissä on sorakäytävä (vaatii liuskakivilaattoja) ja sitten alkaa Äitikullan putsaama ja paikkausistuttama mansikkamaa. Jotain tuohon mullan ja soran väliin täytyy laittaa, varman kannan varastosta Torpan kattotiiliä joilla tulee hieno rajaus. 

Melkein tekisi mieleni tyrkätä penkin takaosaan (kasvihuoneen puoleiselle pitkälle sivulle kivien eteen) jotain ikivihreää mutta taitaapa olla turhan paahteinen paikka havuille. Ehdotuksia kuunnellaan, antaa tulla vaan.

Illan ohjelmassa olisi vielä vaikka mitä, mutta kaikkeen ei ehdi ja osa hommista pitää jättää hamaan tulevaisuuteen. Tässä lopussa vielä otos lauantailta, huomatkaa kontrasti todellisten käyttöjalkineiden ja juhlakaluston välillä. Tennarit on aina tennarit, nuo pinkit söpöydet ovat vähän kuin helmiä sioille.

Leppoisaa Helluntain jatkoa, missä lienetkin!

Kontrasti

PeeÄäs:
käytiin illalla Nuorimmaisen kanssa venymässä Body Balance -tunnilla. Suureksi hämmästyksekseni laskeuduin vahingossa yhdessä jalkavenytyksessä liki täyteen spagaatiin. Kauhistuin niin, että melkein horjadin tasapainosta. Eipä olisi uskonut tätä päivää näkevänsä. Kehon liikkuvuus on lisääntynyt noin 150 %. Hupsistaprkele!