Toukokuu on täällä taas

Bridezilla

Tässä meillä lyhyt toukokuinen katsaus kesämorsiamen elämään. Mutakylpyjä ihon kuorintaan ja heleyttämiseen, ylämäkitreeniä koivikkorinteessä laukaten muhkean takaliston kehittämiseksi, laumaelämää vertaistukena ja säännöllistä ruokailua. Ah helppoa elämää. Työnteossa ei ole hevosen tarvinnut hiota. Hännänseutua tarkataan visusti, nyt taas näyttäisi olevan ottipäivät, niin huolella on Tuisku rapsuttanut perskurkkanoita ja niin vihjailevasti Töttis Tuiskun kyljessä nyhjää.

Neitihevoinen pääsi sisätiloihin puunattavaksi jossa me puunaajat saimme suurimman osan savesta ja mudasta sekä irtokarvoista ja jouhista päällemme. Kotimatkalla kiskoin lähes täysimittaisen häntäjouhen kurkustani. Ikävästi kutitti.

Mitä musta jää kun mä lähden täältä?

Peetu pääsi samalla puunausreissulla Heidin hierottavaksi, kovinkaan rentona hoidettava ei ollut, kaksi piti kiinni ja yksi hieroi. Pahuksen jäntevä ja vahva tuommoinen vähänläntä terrierinpätkä osaa olla. 

Kotimatkalla autossa nuokkui kuitenkin huomattavan rauhallinen koira. Douppasimme koiraa uskomuspillereillä sekä illalla, että tänä aamuna, tavoitteena vähän rennompi hurmuri.

Tänään kurvasimme naapuripitäjään koiranäyttelyyn. Onneksi terrierit oli sijoitettu sisähalliin, ulkona nimittäin satoi vettä. Siellä sateessa ajokoiramiehet näyttivät viihtyvän ihan hyvin.

Vieläkään eivät tenavatähden voittohanat auenneet, hyvät arvostelut kyllä tuli, mutta ei sitten mitään muuta. Höh. Eikä sitä rentoa hurmurihenkeä löytynyt tänäänkään, liikkeet olivat kuitenkin letkeämmät, kyllä sillä hieronnalla on tehoa. Tuomarikin oli niin tiukalla linjalla, että arvelen hänen luulleen niitä punaisia ja vaaleanpunaisia muovinauhan pätkiä maksullisiksi.

Eilen alkoivat taas vaihteeksi Äitikullan kasvihuoneen rakennuspuuhat. Perustushan tehtiin jo viime kesänä, muistanette kuinka lapioin kuormallisen soraa pois kuopasta johon piti tulla vain puoli kuormaa... Talven aikana luotilangat olivat liikkuneet vain sentin, ristimitta otettiin moneen kertaan ja sentti oli heittoa. Ei siis ole routaherkkää paikkaa ensinkään tuo kasvihuoneelle katsottu paikka. 

Nyt on vuorossa perusharkkojen asettelu ja kenties jo huomenna päästään itse palapelin kimppuun.

Sen minä kyllä sanon, että kun se päivä koittaa jolloin se himmeli seisoo koottuna paikoillaan, posahtaa paukkukorkkijuomapullo auki! Pelkkä osaluettelo on masentavan pitkä. Optimistinen kokoamisaika kasausohjeen mukaan on kahdelta tekijältä puoli työpäivää, hahhah!

Tuvan leivinuuni lämpiää, ulkona on kostean koleaa ja olo on vähän kehno. En oikein tiedä mikä ja mistä reistaa mutta ihan kondiksessa en ole. Peruutin huomisen Attack-maratoninkin.

Tämmöistä tänään, huomenna lisää.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!