Liljan kukko, tulipunainen

Prunus tenella

Hopsanhei, viikko kiitää vinhaa vauhtia, hädin tuskin ehdin napata tiistaita liepeestä kun jo meinasi sekin karata. Tämä eka kesälomaviikko on täynnä vauhtia ja tapahtumia. Sen kyllä sanon, että jahka näistä kesäkuun vauhtiajoista selvitään Hispaanian koneeseen, huokaisemme koko perhe äärimmäisen pitkään ja syvään.

Esikoinen on riparilla, tänään toimitin hänelle sinne kyynärsauvat koska oli lonksauttanut nilkkansa turvoksiin.

Nuorimmainen painaa kesätöitä, hymyssä suin ja dollarin kuvat silmissä kiiluen. Huomenna hakee synttärilahjansa E-operaattorin yritysmyynnistä, sitten ollaan omenaklaania koko poppoo paitsi Iso-J joka on nokiamiehiä maailman tappiin saakka.

Äitikulta polkee koneellaan Herrasväen eteiseen verhoja, kangaskaupan verhojono ylti yli Juhannuksen joten pakkohan ne oli ottaa mukaan, että saadaan sunnuntain juhliin. Väliovia ei ehditä maalaamaan valmiiksi asti, toivottavasti juhlaväki kykenee kulkemaan ovista vaikka karmit ovatkin maalaamatta.

Konditoriaan jätin tilauksen maanataina, kannatan naapurikunnan naisyrittäjää. Kovasti on suositeltu paikka ja pätevän tuntuinen emäntä siellä ohjaksissa joten ihan huoletta olen kakkujen suhteen. Torstaina rykäistään karjalanpiirakkatehdas tulille tässä meidän tuvassa, on isompi uuni ja väljemmät tilat kuin Äitikullan kyökissä.

Kukkii kukkii

Pohojammaan kasvituliaisia en ole isommin päässyt käpälöimään. Eilen jemmasin multiin Kartanonpionin ja pari muuta. Se pääsi oikealle paikalle. Minulla on ollut yhdessä sisäänkäynnin penkissä tyhjä neliö jo kauan, nyt se sitten kirkastui mitä paikka on vailla. Pioni istuu nyt siinä Torpan symbolina ja toivottavasti viihtyy vielä perikunnan ilonakin.

Tämän illan harmituskertoimet veti tappiin liljapuskassa kökkinyt liljakukkoyhdyskunta. Punainen perhana joilla oli varsinainen lystinpito meneillään, arvaatte varmaan mitä tarkoitan. Keräsin kaikki ja huuhtelin tulikuumalla vedellä viemäriin. Niin käy punakukoille täällä. Ikinä, koskaan ennen, ei ole meillä liljakukko hillunut ja lähtö tulee nytkin. 

Sain ulkoilutettua kameraakin, mutta nyt ei enää jaksa kuvasaalista purkaa. Ehkä lähipäivinä. Kuvasin uusia kanasiakin, niistä lisää tuonnempana.

Koko loppuviikolle on luvassa kaikenlaista haipakkaa, Töttiskin pitää siirtää Ihmepojan luo. Ihmepojan tyttöystävä (se tumma) lepuuttaa tallissa kaviokuume-epäilyn takia ja laidunkaverin paikka aukeni valitettavasti tällä tavoin. Olin suoraan sanoen unohtanut koko hevosen, siellä se on Heidin laumassa möllöttänyt ja tuskin on kotiin kaivannut kun Tuisku on niin ihana.

Nyt pitkä puhallus, verenpainetta tasaava huokaus ja sitten vähän huomisten synttäreiden valmistelujuttuja. Nuorimmainen vanhenee ensi yönä yhdellä pykälällä. Neljätoista vuotta sitten piti muuten haipakkaa, tuli ns. lentävä lähtö kotoa ja tenava oli maailmassa noin puolen tunnin kuluttua siitä, kun tarrasin Naistenklinikan ovenkahvasta kiinni. Ei ollut aikaa täytellä papereita eikä jaaritella joutavia.

Huoh. Aika rientää. Niin minäkin.

Keskiviikkona on kuulema syytä pitää hatuista kiinni, tuulta ja töhinää on luvassa. 

Heipat sulle, missä lienetkin!

Nätti se on