Juhannus 2015

Paljon kaikkea, enemmän tulossa

Juhannus vm-2015 alkaa olla pulkassa. Hyvin syötiin, mutta ulkona on niin paljon sääskiä, että syötiin sisäkattauksissa. Tänään oli mittarissa kesän lämpimin päivä, yli +23°  eikä vettäkään tullut taivaalta, vaikka hetkittäin näyttikin siltä, että taivaallinen vesihana aukeaa hetkenä minä hyvänsä.

Kitkin aurinkoisen viisimetrisen uuden perennapenkin, kasvihuoneen etelälaidalla olevan. Kitkin kahteen kertaan, harasin ja haravoin. Sitten kaadoin siihen viisi säkkiä á 50 l pussimultaa ja asettelin kevään aikana hommatut taimet mielestäni järkevään järjestykseen. Melkoista shakkia pitikin ruukuilla pelata ennenkuin visioni ja todellisuus oli sievästi synkronoitu. Totuushan tulee olemaan se, että noita istutuksia siirretään lähivuosina paikasta toiseen, olen tunkenut eturiviin kasvin josta tulee metrinen ja joka kukkii syyskuussa... ei olisi ehkä ihan ensimmäinen kerta se.

Ehkäpä Luoja pitää huolen hulluistaan ja nuokin kasvit saavat elämänsyrjästä kiinni. Moni taannoiselta Raahen reissulta tuoduista purkeista haisi koirankusemalle, ihmeen kaupalla itse kasvi kuitenkin oli hengissä, ainakin näennäisesti. Nasse etenkin pissaa jo happoa joten paikkausistutuksiakin tarvittaneen, ensi kevät näyttää paljon.

Äitikulta roilasi istutuksille kastelut ja luki loitsut, katsotaan miten käy.

Paljon on To do -listan hommia tehty, paljon on vielä tekemättä. Huomenna pitäisi puskea silkkikanojen osasto valmiiksi ja roudata asukkaat tallista sinne. Vihdoin nekin hattarat pääsevät ulkoilemaan.

Yksi monista lajikkeista

Komeasti kukkii, kaikkialla. paras kukinta on vasta edessä. Esimerkiksi pioneja tulee valtavasti, samoin unikot ja juhannusruusut posahtavat kukkaan vasta tulevina viikkoina.

Juhannusheila Remu on sopeutunut loistavasti, se on kyllä varsinainen toivevävy. Niin rauhallinen ja säyseä tapaus perusluonteeltaan, mutta semmoinen hassu pennunhupakkohan se tietysti on. Välillä on ihan pöljäenergiaa täys koko pakkaus, silloin mennään ulos loikkimaan. Ja miten pölhöltä se näyttääkään tennispallo suussa.

Huomenna on tiukka paikka jättää koira tallireissulla pois kyydistä. Nyt jo huokailuttaa, huomenna puskee silmähikeä. Toivottavasti ero on vain väliaikainen ja Remu liittyy Torpan muonavahvuuteen vakituisesti heinäkuun lopulla. 

Nuorimmainen on kuplinut iloa ja hyvää mieltä koko viikonlopun ajan, se on paljon se ja enemmän kuin tervetullut muutos. Kulunut vuosi on ollut todella raskas ja rankka ja siksipä arvostankin naurua ja hymyä enemmän kuin mitään muuta. Aito ilo ja yhteenkuuluvuus näkyy kauas, ei sitä voi feikata. Pidän itseäni jonkinsortin asiantuntijana mitä tulee Nuorimmaisen mielialaan.

Uskon, että Remu on se puuttuva palanen jolla särkyneestä saadaan taas ehjä ja entistä vahvempi.

Lumisotaa luvassa

Huomenna sunnuntaina otetaan matkalaukut esille ja nakellaan välttämättömät lomanaloittajaiskamppeet kyytiin. Sitten onkin koko päivä rästihommien suorittamista. Illan päätteeksi palautamme Remun ja suuntaamme vielä kerran Body balanceen venymään. Maanantaiaamuna on pikainen piipahdus sairaalalla ja sitten suunta on kohti etelää.

Tänään tein pöytävarauksen San Juanin aattoillaksi lempiravintolaamme. Ekana iltana syödään hyvin liinapöydässä. Pöytä on kahdeksalle eli ei ihan keskenämme olla. Kaksi tuttavapariskuntaa liittyy seuraan ja se on kyllä ihan kiva se. Toinen pariskunnista asuu tässä samassa tuulisessa kaupungissa, toinen siellä Torreblancan mäellä. Ja miehet ovat veljeksiä keskenään. Maailma on pieni ja joskus pitää matkustaa kauas, vaikkapa nähdäkseen shiatsuhoitajansa. Hoitoonhan en ole tänä keväänä joutanut.

Nyt alkavat nämä tämänvuotiset juhannustalkoot vaatia valomerkkiä ja illan kuittausta, siirryn ihan sovulla sänkyyn. Otan varuilta mukaan jonkun lukemattomista lehdistä vaikka tiedän, etten saa päätä tyynyyn kun jo nukun.

Kaunista kesäyötä, missä lienetkin!

Riepu kainaloinen