Pienellä laitolla

Nyt menee elämä jännäksi. Ihmepoika on kyläkisojen listoilla ja huomenna viivalla, ristikkoluokalla alkaa matka maineeseen. Mainettahan on monenlaista, vähemmän mairittelevaa tai ylistävää. Hajuton ja mauton on kuitenkin maine, jota Ihmepoikaan ei voi yhdistää. Ikinä.

Jotenkin pikkuisen ennakkohytinät ovat siihen suuntaan, että kisoista tullaan maineella nopein rata, esteet atomeina. Että niinkuin vanhaan kunnon Kanuunankullaralli -tyyliin, karmit kaulassa ja silleen.

Sunnuntaina sipsutellaan kuulema kuvioliikehdinnän ohjelma, siinäkin voi tulla monta mielenkiintoista momentumia eteen, tuomarin pillinvislauksesta loppukiitoksiin. Joskin pölyn laskeuduttua tuskin kiitoskommentteja heruu.

Mutta ainakin kylällä puhetta piisaa nousuviikollakin. Ja kaikki kokemukset kasvattavat.

Huomatkaapa myös kisatykin tyylikäs camokuosi, ihan itse mudalla tahr... taiteiltu.

Toinen merkillepantava seikka on se, että Torpan kaikki kaksi hevosvoimaa ovat samassa, tänään illalla otetussa kuvassa.

Hommahan meni niin, että eilen Harriserkku lupautui pitkän työpäivän (Orvokin päivän tuulet ja niiden aiheuttamat sähkönjakelun harmit) päätteeksi kyytimieheksi. Niinpä sitten kurvailtiin naapurivaaralle ja napattiin Heidin traikku kytköön. Tamma kyytiin ja matkaan. En tiedä mitkä tuulet puhalsivat korvien välisessä tuulitunnelissa, mutta hevonen marssi koppiin kyselemättä. Ällistyi itsekin omaa nopeuttaan.

Ajomatka sujui vikkelään ja hetikohta päästiin purkamaan. Jossain hirnui joku ja Töttis vastasi. Kohta laitumen suunnalta kuului tuttu kimakka ja raikuva hirnahdus, Ihmepoika kommentoi! Siitä seurasi kahden hevosen välistä keskustelua korkeilla oktaaveilla ja suurella tunteella. Illan ilona olikin roima tinnitus.

Laitumen portilla odotteli komeana pörhistelevä Ihmepoika, iso mieshän se jo on.

Voi sitä jälleennäkemisen riemua, Töttis juoksenteli häntä kaarella, Poni perämiehenä. On hällä ruunaksi melkoiset orin elkeet, hetkittäin jo kävi mielessä mitenkä todennäköisesti ruunaus epäonnistuu.

Illalla Töttis oli laukkaillut ympäri laajaa laidunta jälleennäkemisestä ilmeisen onnellisena, Ihmepoika piti hännästä kiinni, ettei vaan enää pääse karkuun.

Tänään oli tuo tyylikäs maastoutumiskuosi kummallakin.

Pienellä laitolla kisoihin, pienellä laitolla kesämorsiameksi. Voipi muuten olla historian ensimmäinen kerta kun ori kieltäytyy astumasta morsiamen nähdessään, vai mitäpä sanotte näistä tyylinäytteistä?

Ravistan aivosolut kohtaaman toisensa

Kukkiihan se perunakin

Lauantai on tiivistä tekemistä, aamusta noudan cateringin loihtimat eväät ja sitten ihan listan mukaan ruksataan asioita sitä mukaa kun saadaan valmiiksi. Nuorimmainen lähtee hevosenomistajan roolissa kisahoitajaksi, kisapilotti tulee toiselta tallilta.

Esikoinen kotiutui tänään riparilta, kuulema jännittää jo sunnuntai.

Huomenna saadaan myös juhlaväkeä paikalle, loput tulevat sitten sunnuntaina kirkkoon ja/tai kirkonmenojen jälkeen Torpalle.

Iso-J joutuu hoitamaan lauantai-iltana edustusvelvollisuuksia. Joku kiteeläinen pitkätukkien pändi rämisyttää Laululavalla ja siellä pitää sitten heilua Iso-J:nkin. Minä jään ihan sovulla kotiin. On nimittäin pientä laittoa siinä, että tästäkin emännästä ruopataan sunnuntaina valokuviin kelpaava esitys. Rippilapsen äiti kun ei voi ehkä kaikista kuvista livistää.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Edustushommia, pakko jaksaa