torstai 21. toukokuuta 2015

Hevosenleikkiä

Lounaskattaus, vuonohevonen heinäpedillä
En nouse, en!
No minä vähän tästä sivusta syön, nuku vain

Torpan hevoset, nuo hajasijoitetut karvakorvat ovat tässä kevään aikana kunnostautuneet mitä mielenkiintoisimmin tavoin. Kuvat eivät ole omiani, kunnia kuuluu ylemmästä kuvasarjasta Johannalle, alemmasta Heidille. Heidin blogista voit myös lukea alkuperäisen tapahtumainkuvauksen.

Asiaan.
Ensimmäisessä kuvassa Neiti Suomenhevonen huutaa: Tarjoilija, heinissäni on hevonen!
Neiti Prinsessainen joutui ihan itse ratkomaan tämän hevosenkokoisen ongelmajätteen heinissään. Se oli yrittänyt hellästi tuuppia, vähän töniäkin, monelta suunnalta. Ihmepoikahan piti päänsä ja vasta pitkällisen suostuttelun (ja ihmisäänen antaman komennuksen) jälkeen se nousi ja jätti mitä pehmeimmän petinsä.

En tiedä johtuuko Prinsessaisen tarhakaverista (poikaystävästä), mutta hänkin on nyt oppinut kaikenlaisia uusia metkuja ja mielenilmauksia joista omistajansa varsin värikkäin sanakääntein raportoi. Ehkä se on norjalainen itsetunto, viikinkien veri, joka antaa rautaisen luottamuksen omaan erinomaisuuteen ja huolettoman elämänasenteen. No worries, elämä on laiffii.

Tämä jälkimmäinen kuva on tältä viikolta. Heidi oli jäänyt kuuntelemaan tarhasta kuuluvaa mekastusta. Siellä olivat pienet blondit kehitelleen oikean kissatappelun jossa vinguttiin ja inistiin oikein tunteella. Onneksi sopu oli löytynyt (tai viisas Tuisku tuli väliin) ja kohta olivat ihan sovussa juomasaavilla. Mutta kiistakumppanin ahterissa oli ihan tosi sievät takakavioiden jäljet. Onneksi on kengättä, ei (toivottavasti) tullut mustelmaa kummempaa ruhjetta.

Mutta onpa se aikamoinen bitch, kaikkea se kevät ja laumaelämä tekeekin hevoselle. Siitä ankeasta lapsuudesta ei kai kukaan enää puhu mitään? Yli on asiasta päästy kun nyt ollaan niin tomeraa, niin tomeraa :D

Jännityksellä odotan vääjämättä lähestyvää Töttiksen ja Ihmepojan yhdistämistä. Voi sitä metakkaa ja metsänraikumista kun ylemmän kuvasarjan Neiti Prinsessainen ja Töttis kiistelevät Ihmepojan kylkipaikasta. Haistan jos suuren draaman ainekset. Ja laitan kameran lataukseen hevosten siirtopäivää varten.

Töttis was here

Torstai on piiiitkien hermojen päivä. Äitikulta pitää kyyditä taimikauppaan sillä pitäähän ne tomaatintaimet ja muut saada kasvihuoneeseen. Olen suunnitellut ajoreitin niin, että ehdin hoitaa samalla pari muutakin asiaa ja näen itsekin mahdollisimman laajan kattauksen paikkakuntamme puutarhamyymälöiden tarjontaa.

Adios ja morienttes, missä lienetkin!

Rakkaudella, tammoille



2 kommenttia:

  1. Kirjoitin pitkät pätkät kommenttia, mutta meillä näppäimistö oikuttelee, eikä ollutkaan tallentanut kommentia...grrrr.

    No joka tapauksessa, Täti on hauska tapaus, erityisesti on mieleen tämän itkupotkuraivari episodin lisäksi jäänyt se metsälaukkailukerta. Harmi kun ei saatu siitä teille todistusaineistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kuvasta, mainio. Hänellä on hetkensä ja 'Hetkensä'... koska hänen hönöytensä on aivan omilla tasoillaan :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com