lauantai 28. helmikuuta 2015

Huomioita helmikuusta

Ensinnäkin, helmikuu sujahti sukkelasti. En muista näin nopeaa helmikuuta kyllä ensinkään. Voihan tässä olla nyt se, että elämässä ollaan ns. kiihdytyskaistalla ja viikot, kuukaudet sekä vuodet vilahtavat ohi entistä vinhempaan .

Helmikuu oli lämmin. Epätalvi. Muisti- ja mielikuvissani helmikuu on kylmä, talven kylmin kuukausi, vasta loppupuoliskolla hetkittäin helpottaa kun aurinko paistaa päivisin sen verran, että pientä sulamista tapahtuu.

Helmikuu oli vähäluminen. Tammikuussahan satoi harva se päivä ja aina, lunta. Nyt sataa mutta vettä, räntää tai jotain muuta sen kaltaista märän olomuodon ainetta. Hanki vajui kymmeniä senttejä ja nyt jo näkee metsissä paljaita länttejä, isoja pälviä ja täysin lumettomia alueita.

Helmikuussa käytiin reissussa, Tukholmassa asti. Oli kiva reissu, Nuorimmaisen ensimmäinen visiitti naapurimaan pääkaupunkiin. Olisihan siellä viihdytty pitempäänkin mutta joskus toiste sitten.

Helmikuu oli kuntoilukuukausi, ei pahempia kolhuja, ei näkyviä vammoja eikä kipsejä. Uskallan näin optimistisesti jo todeta vaikka vielähän tätä kuukautta on muutama tunti jäljellä. Kunto kasvaa kohisten ja mieliala paranee samassa tahdissa. Uutena ihanuutena liikuntaan olen saanut kehonhuoltotunnit, säännöllisesti pari kertaa viikossa. Putkirullailua pitäisi harjoittaa kotona, mutta se on niin mahdoton yhtälö nostaa rulla nurkasta matolla ja aloittaa. Sitä nimittäin tietää, että kipeitä jumipaikkoja löytyy ja rulla saa ne mitä mojovimmin tuntumalle. Katselin taannoin kauhulla kun eräs tuttu hinkutti harmaan viemäriputken (muovinen) avulla. Vieläkin puistattaa.

Helmikuussa hölmö kiuruveteläinen kana aloitti hautomisen, sitkeästi on munakasan päällä kököttänyt mutta tipun tipua ei ole vielä näkyvissä. Voihan se olla, että nuori kukko ei ole vielä hoksannut hoitaa hommiaan eikä munissa ole mitä idättää. Täytyy nyt vaan odottaa, kyllä sieltä vielä tipuja tulee.

Helmikuussa Oscar ja Felix, nuo roistot, siirtyivät konsulttien elikkäs valmentajien kerhoon. Eipä ole leikkaus millään tavoin rauhoittanut kattipoikien mieltä, samanlaisia matonruttaajia ja mätkähtelijöitä ne ovat kuin ennen leikkausta.

Helmikuu oli Torpan väelle helppo, pitkästä aikaa on mukava sanoa näin. Arki sujuu omalla painollaan, ei ole sairasteltu ja muutenkin on ollut ihan sitä ihanaa rutiinien rytmittämää arkea. Parhautta.

Helmikuussa kamerani on saanut huilata, voisi vähitellen herätä talviunilta ja vaatia säännöllisempää ulkoiluttamista.

Uteliaana jään odottamaan minkälaisia mietteitä maaliskuusta irtoaa. Se alkaa hiihtolomaviikolla. Kalenterissa on väljempää ja tilaa jopa pienelle spontaanille irtiotolle, päiväreissu naapurikaupunkiin tai jotain. Taidan aloittaa kurkkaamalla Lippupalvelun tarjontaan, sieltä voisi vaikka saada ideoita.

Rauhallista, rentoa lauantaita, missä lienetkin!

***

PeeÄääs:
Voi noita nykyajan nuoria...
söin juuri yhden parhaista aterioista ikinä. Nuorimmainen aloitti iltapäivällä kokkailut ja tarjolla oli mitä mahtavin ateria. Padassa (ja punaviinissä) pitkään haudutettua pohjois-italialaista lihapataa, itse leivottua ciabattaleipää, uunissa paahdettuja perunoita ja jälkiruokana raikas ja kirpeä sitruunarahka-mansikka-keksimuru -jälkiruoka. Kiitos ja ylistys koulun kotitalousopetukselle. Hyvä on ihmisen vanheta kun on ruokahuolto turvattu.

10 kommenttia:

  1. Erityisesti ilahduin tuosta peeässästä! Valoa kohti siis ollaan siellä menossa silläkin saralla, joten olkoon se pysyväinen asiantila. :)
    Tästä se kevät keikkuen tulevi, meillä oli valtaisa talitinttiparvi kylässä aamupäivällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan kivalta tuntuu todeta, että rauhallinen arki on taas palannut ainakin käymään.

      Meillä kävi eilen tilhiä tyhjentämässä pihapihlajia.

      Poista
  2. Ah arkea - tuo ihana, mutta kovin aliarvostettu elontila. Siihen kun taas joskus pääsisi!

    Kokkauksesta innostuminen on iloinen asia. Ensinnäkin itse pääsee ehkäpä valmiiseen pöytään ja suhde ruokaan muuttuu kiinostuneen luovaksi. Olen iloinen asioiden lutviutumisesta!!!

    Hugs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen enemmän kuin tyytyväinen kun ruokahuolto on osittain siirtynyt Nuorimmalle. Eikä tässä ole oikeastaan muutakaan isompaa murhetta toistaiseksi näkyvissä.

      Sitä samaa minä toivoisin sinne teillekin.

      Poista
  3. Mitä ruokaa!! Näköjään siellä teidänkin pitäjässä on yksi parempi ravintola a la Nuorimmainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan osallistua ravintolapäivään ;-)

      Poista
  4. Kokkaava jälkikasvu rokkaa ! Itse saanut nauttia vastaavasta jo vuosia ja ainoa huolen aihe onkin se, että jonain päivänä tuo Master Chef ottaa Ritolat ja muuttaa omaan kotiin !!!
    Eli nauti nyt eväistä täysin siemauksin, kyllä ne kattilat ja kapustat palaavat sun hallintaan pikemmin kuin huomaatkaan.
    Kesällä sellainen Pop Up - taverna voisi olla aika räyhä siinä teidän pihapiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väliaikainen ilo tämä taitaa olla, Esikoinen tosin aikoo jäädä kotiin opiskelujensa ajaksi asumaan, köyhä opiskelijaelämä ei kuulema ole häntä varten... Tulee yllättymään ettei mikään ole ilmaista edes täysi-ikäiselle :D

      Pop-up Taverna meillä on vapusta kekriin, toistaiseksi pääkokkina olen häärinyt minä, ehkäpä ensi kesänä joku muu.

      Poista
  5. Hyvää maaliskuuta Torpalle ja menköön se yhtä kevyesti kuin helmikuukin tai vielä paremmin.

    Kerro Nuorimmaiselle että se on oikealla tiellä koska ruoka ja varsinkin sen valmistamisen taito on kaiken A ja O koska sillä taidolla kykenee muuttamaan maailmaa. Tie sydämeen kun käy vatsan kautta.

    Rettelöiville veljeksille mitä parhaimmat onnittelut ja tietysti myös koirakaksikolle! Torpan väkeä unohtamatta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos samoin, mukavaa maaliskuuta sinne teillekin. Maaliskuu maata näyttää ja toivottavasti näyttää myös muuta mukavaa.

    Terveiset kerrottu, paitsi veljeskaksikko sai erikoisnuhteet. Kyllä ne jotain konnuutta keksivät tuotapikaa joten eivät mene nuhteet hukkaan :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com