Ilon kautta

Ei lisättävää

Viikko torstaissa, helppo viikko tähän saakka, suorastaan ilon kautta kulkenut. Toki pientä säätöä aikataulujen kanssa, mutta muuten oikein kelpo viikko kerrassaan. Sain sitten vihdoin luovuushousut jalkaan ja synnytin ilman suurempia tuskia muutaman tuotekoosteleiskan (hirveä sananakin). Ihme ripellystä ja säätöä kuvaformaattien ollessa jokainen omanlaisensa. Luurit korvilla sain muun Torpan äänimaailman suljettua melko tehokaasti pois ja pystyin jopa uppoamaan työhön ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Miten me ennen tehtiin luovia töitä kun ei ollut spotifyn runsaudensarvea??

Hupaisaa on se, että kun teet jotain suunnitteluhommaa ja päädyt omasta mielestäsi hyvään, selkeään ja helppotajuiseen versioon, aina löytyy joku joka huutaa, että hei tästä puuttuu se ja se ja se. Kun se tyyppi ihan vedoksen avaamalla ja ajatuksella lukemalla näkisi ne tiedot, koosteena kuvien yhteydessä. Eipä suotta sanota, ettei pidä koskaan aliarvioida ihmisten käsityskykyä ja ohjeet tehdään yksinkertaisimman mukaan. 

Siinä vaiheessa kun mainitsin laittavani seuraaviin tekstit tavutettuna ja KEP-PI-KIR-JAI-MIN taisi pointtini tulla selväksi. No se siitä. Kyllä ne oppivat, myyntimiehetkin, ilon kautta !

Yläkuva näyttää päivän parhaan viestin. Tämä alempi taas sen iloisen faktan, että reilut sata päivää aurinkoon. Ihan sama mitä täällä kotimaassa silloin sataa, me vietämme vuoden toisen juhannuksen ja sitä seuraavan kuukauden huomattavasti aurinkovarmemmassa paikassa.

Juhannus 2015, ver.  2.0

Hommahan menee niin, että vietämme perinteisen suomalaisen pipo-sadetakkijuhannuksen näillä sään kurittamilla kunnahilla ja siirrymme sen jälkeen viettämään espanjalaista Juhannusta sen oikeana ja virallisena päivänä. Itse asiassa, tuo laskuri on päivää liian aikaisessa, muistin lentopäivän väärin. 23.6. on juhannusaatto ja 24.6. ihan virallinen pyhä, San Juan. 

Sadassa päivässä ehtii kuitenkin tapahtua paljon ja monenlaista. Jos nyt kaikki sujuu kuten suunniteltu, saadaan Esikoinen ripille ja elämä siihen malliin, että päästään reissuun koko kööri, jopa samalla lennolla. Koska mukana on aina pari muuttujaa, mikään ei ole varmaa. Elän kuitenkin toivossa ja odottelen sandaalikelejä. 

Nythän tuolla pihalla saa taas pliukastella, ei ota kumpparin pohja pitoa sitten millään. Käsi otti  yllättävän kipeää, mätkähdin nääs (oman) kontin kautta kylkimakuulle pihalla, ensin tärähti gluteus, sitten oikea lapa ja hyväksi lopuksi iskin oikean käteni jäähän, kuin homman sinetiksi. Nyt on koko kämmenselkä ja ulkosyrjä enempi vähempi arkana. Olen hölvännyt käteen hevoslinimenttiä, magnesiumsuihketta ja lukenut kaikki osaamani loitsut. Jospa se siitä parantuisi issekseen. Kipsiä ei tarvita.

Huominen perjantai vielä ja sitten meidän koululaiset kirmaavat hiihtolomalle. Kaupunkiin kirmaa myös runsaasti kisaturisteja, alkavathan ne ampumahiihtokisat naapurikunnan puolella. Meillä ei ole tarkoitus ampumahiihtostadionille hankkiutua, Esikoinen menee lautailemaan lähirinteeseen ja ehkäpä Nuorimmainen pääsee Ihmepojan kyytiin. Niistä kiemuroista sitten tuonnempana. Nyt mallia Oscarista ja pötkölleen. 

Ilon kautta, missä lienetkin!

Pehmeetä touhua

MUOKS:
Elämän ironiaa. Juuri kun päivän otsikkona on 'Ilon kautta', tulee illalla viesti joka vie polvet veteläksi ja tuo surun sydämeen, ystävän perheen vaikean tilanteen takia. Voi kun voisin syntymäpäivääsi tuoda edes hitusen onnea. Muista, että voit soittaa koska tahansa.