Korkealta ja kovaa

Ja se soi

Tämä Steinway & Sons -merkkinen flyygeli (?) soi niin kauniisti säestäen perjantai-illan konserttia. Istuimme Äitikullan kanssa eturivin parhailla paikoilla ja nautimme ensimmäisestä koskettimen helähdyksestä lopun huikeaan O sole mion -yhteisesitykseen. Ihan pitää vasiten mainita, että Herra Kaupunginjohtaja puolisoineen istui takanamme *tirsk*

On syytä merkitä tämä korkeakulttuurin annos Torpan päiväkirjaan, niin merkittävä se oli. Vaikka en tuntenut alkuosan ooppera-aarioita sen kummemmin, nautin kyllä Taikahuilun, Jevgeni Oneginin, Toscan, Turandot'n, Carmenin ja monen muun aarian tulkinnoista. Väliajan jälkeen oli kevyempi osio musikaalisävelmiä ja napolilaislauluja.

Tähtinä loistivat tenori Tero Harjunniemi (ihan Orlando Bloomin näköinen), karismaattinen baritoni Juha Kotilainen ja sopraano Henna-Mari Luolamo. Flyygelin ääressä istui Kemal Achourbekov ja harmonikkaa näpelöi Arto Tarkkonen. Tanssijana lihotti Mira Heiskanen. 

Kovasti paljon tykättiin kuulemastamme ja yritetään jatkossakin hankkiutua musiikkitaiteen äärelle jos tilaisuus tarjoutuu. Ehdotinkin Äitikullalle kotiin ajellessamme, että seuraava onkin sitten Deathmetalkeikka tai Tuskafestarit, kun sitä mukavuusaluetta pitää kuulema aina vähän laajentaa.

---

Viikonloppu on ollut oikein leppoisa. Perjantaina rehkimme Siskolikan kanssa salilla, minä koutsin kanssa ja Siskolikka omillaan. Sitten käytiin toinen keikka kaupungilla, Esikoinen osti ne farkut *hmph*. Tänään kävin viemässä Esikoisen ja Peetun kaupunkiin aamuvarhain, lähtivät Savonmuan puolelle näyttelyyn. Tuliaisina oli vaatimaton EH, koska turkki ei ollut hyvä ja Peetun liikkeet hieman töpöt, niin on kipeästi hieronnan tarpeessa koko piski. Hälytin jo Heidin hommiin eli parkkeerasin Peetun hoitojonon jatkoksi.

Siskolikka lähti etelän tielle, seuraavan kerran sitten pääsiäispyhinä, ehkä.

Illan ohjelmassa on lähinnä vötkistelyä naistenlehtien parissa, väsyttää ankarasti eikä ulkoilukaan maita. Siellä on nyt niin liukas pääkallokeli, että saattelin Äitikullan saunalle ja takaisin, hän hiihteli potkurin avulla ja minä yritin varmistaa, ettei kuljetus kellahda kumoon. Mikään hiekoitussepeli/hiekka ei pysy vaan valuu vetisen jäiseltä pinnalta sivuun. Ainoat pitävät jalkineet ovat ihme ja kumma vanhat uskolliset crocsit, niissä on jokin pito sentään. Kumppareilla on nurin saman tien.

Huomenna Iso-J lähtee hänkin etelään, me jäämme aloittelemaan viimeistä viikkoa ennen hiihtolomaa. Rippikoulupassi vaatii vielä rasteja ruutuun joten Taize -messu on luvassa illalla. Kyllä sitä kaikkea näkee ja kokee kun tarpeeksi vanhaksi elää. Ihan kivaahan tämä on, näkee vähän uuttakin ja muuta kuin kotitorpan nurkat.

Leppoisaa lauantai-iltaa, missä lienetkin!