Matkailu on mukavaa

Aatelista eleganssia

No niin, Tukholma on taasen katsastettu ja todettu ennallaan olevaksi, valtakunnassa kaikki hyvin. Silviaa ei nähty, kurkki varmaan taas sieltä linnan ikkunoista, ihan kun olisi pinkit papiljotit yhden verhon takaa vilahtaneet.

Tällä kertaa matkaseurana (matkanjohtajana) oli Nuorimmainen joka visiteerasi Tukholmassa ensimmäistä kertaa. Kyseessähän oli pitkään odottamansa palkintomatka ja kyllä oli mieleinen palkinto.

Kaikki olennainen ehdittiin, tarvittava ostettiin ja muutenkin pidettiin mukava kaupunkipäivä. Toki tuleviakin reissuja varten jätettiin hankittavaa, myös ne taalainmaan puuhevoset. Saituus iski jälleen kerran tarjonnan äärellä enkä osannut tehdä valintaa värin, koon tai koristelun suhteen. Ja kalliitahan ne ovat, pikkuinenkin maksoi yli 20 €, ne koot joita itse haluaisin, olivat luokkaa 60 € ja yli. Siispä jäivät hyllyyn tälläkin kertaa. Turistipuotien feikkejä en osta periaatteesta. Jos ei ole aitoon varaa, ollaan ilman.

Nasukassit, ne suurimmat aarteet

Islatte ja parit bagelit

Laiva yllätti iloisesti hytin tasokkuudella, yhdeksänneltä kannelta oli mukavat näkymät merelle ja hytin ikkunakin isokokoinen. Ja mikä mukavinta, saimme molemmat nukuttua ihan kunnolliset yöunet. Merenkäynti oli hyvin laimeaa ja vaikka tuuli allamme roikkuneen pelastusveneen vaijereita vähän ulvottikin, ei se haitannut yhtään. Oikein onnistuneen faceliftin olivat Serenadeen tehneet, pisteet siitä.

Bon Vivantin viinibaarista sai iki-ihanaa Clio -punkeroa jota maistelin mennen ja tullen lasillisen verran, erinomainen viini. Säilön omaani kellarissa ilolla, ehkä jonain päivänä on syytä juhlaan ja oma Clioni pääsee lasiin saakka.

Helsingissä juuri ennen lähtöä

Ruokatarjoiluissa punainen kilpailija vetäisi niukasti pisteet kotiin. Menomatkan karitsan sisäfile oli erinomaista, mutta tulomatkan seisova pöytä oli vähän nihkeä. Ehkä nyt ei ole sellainen sesonki, että tarjoiluilla yritettäisivät tehdä hajurakoa kilpailijaan, sinänsä sääli. Ja kyllä minä vanhanaikaisena ihmisenä olisin kaivannut valkoisia liinoja buffetkattaukseen. Vaikka olikin illan ensimmäinen kattaus ja asiakkaana paljon pikkulapsiperheitä, oli aika karua kun pöydät olivat paljaana.

Laiva ol,i kuten jo mainitsin, lastattu pikkulapsiperheillä, kiinalaisella opiskelijaryhmällä ja senioreilla. Kiinalaiset liikkuivat kurinalaisesti kuin työmuurahaiset eikä heitä juurikaan näkynyt muualla kuin lähtö- ja tulotilanteissa. Ei voi kuin ihastella sitä kurinalaisuutta millä kymmenet 10-16 vuotiaat liikkuivat paikasta toiseen turhaan meluamatta, sähläämättä ja hölisemättä. 

Bussikyyti Värtanilta Oopperatalolle on nopsa ja kätsä eikä muutenkaan löydy mitään moitittavaa. Niin paljon tykkäsin, että hommasin klubikortin seuraavia reissuja silmälläpitäen. Hyviä hintaetujakin sillä kortilla sai, kunhan muistaa ostotilanteessa mainita jäsenyydestä, saa alet vaikkei korttia vielä olisikaan. Jättekiva och bra.

Merkille pantiin taas kerran ruotsalaisten liikuttavan yhtenäinen pukukoodi, eipä juuri yksilöllisyyttä katukuvasta erottanut, paitsi romanikerjäläiset. Muuten oli hyvin demokraattista meininkiä asuja myöten. 

Lagerhaus ei petä vaikka remontissa olikin

Kotimatka sujui sekin uusilla talvikumeilla sujuvasti, erityiskiitos Helsingin pään kuskillemme, Iso-J:n isälle. 

Kotiin oli kiva palata ja tänään olikin paluu arkeen. Vähän vielä väsyttäisi mutta se kai kuuluu asiaan onnistuneen matkan merkiksi.

Tänään on ollut keväisen lämmin päivä ja molemmat hevoset saivat ulkoilla loimetta. Vallu dyykkasi ensimmäisenä tarhaan päästyään hankeen ja hinkutti itseään lumeen hartaasti ja huolella. Voi sitä röhkimistä ja ähellystä mikä isosta hevosesta lähtee lumikylvyssä. Ihana pappa.

Tähän loppuun vielä asukokonaisuus joka saa silmät vetistämään. Tällä kertaa asialla eivät käsittääkseni ole ruotsalaiset vaan ihan toisen suunnan ihmiset.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.

Ballerinaponi