keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Matkailu on mukavaa

Aatelista eleganssia
No niin, Tukholma on taasen katsastettu ja todettu ennallaan olevaksi, valtakunnassa kaikki hyvin. Silviaa ei nähty, kurkki varmaan taas sieltä linnan ikkunoista, ihan kun olisi pinkit papiljotit yhden verhon takaa vilahtaneet.

Tällä kertaa matkaseurana (matkanjohtajana) oli Nuorimmainen joka visiteerasi Tukholmassa ensimmäistä kertaa. Kyseessähän oli pitkään odottamansa palkintomatka ja kyllä oli mieleinen palkinto.

Kaikki olennainen ehdittiin, tarvittava ostettiin ja muutenkin pidettiin mukava kaupunkipäivä. Toki tuleviakin reissuja varten jätettiin hankittavaa, myös ne taalainmaan puuhevoset. Saituus iski jälleen kerran tarjonnan äärellä enkä osannut tehdä valintaa värin, koon tai koristelun suhteen. Ja kalliitahan ne ovat, pikkuinenkin maksoi yli 20 €, ne koot joita itse haluaisin, olivat luokkaa 60 € ja yli. Siispä jäivät hyllyyn tälläkin kertaa. Turistipuotien feikkejä en osta periaatteesta. Jos ei ole aitoon varaa, ollaan ilman.

Nasukassit, ne suurimmat aarteet
Islatte ja parit bagelit

Laiva yllätti iloisesti hytin tasokkuudella, yhdeksänneltä kannelta oli mukavat näkymät merelle ja hytin ikkunakin isokokoinen. Ja mikä mukavinta, saimme molemmat nukuttua ihan kunnolliset yöunet. Merenkäynti oli hyvin laimeaa ja vaikka tuuli allamme roikkuneen pelastusveneen vaijereita vähän ulvottikin, ei se haitannut yhtään. Oikein onnistuneen faceliftin olivat Serenadeen tehneet, pisteet siitä.

Bon Vivantin viinibaarista sai iki-ihanaa Clio -punkeroa jota maistelin mennen ja tullen lasillisen verran, erinomainen viini. Säilön omaani kellarissa ilolla, ehkä jonain päivänä on syytä juhlaan ja oma Clioni pääsee lasiin saakka.

Helsingissä juuri ennen lähtöä

Ruokatarjoiluissa punainen kilpailija vetäisi niukasti pisteet kotiin. Menomatkan karitsan sisäfile oli erinomaista, mutta tulomatkan seisova pöytä oli vähän nihkeä. Ehkä nyt ei ole sellainen sesonki, että tarjoiluilla yritettäisivät tehdä hajurakoa kilpailijaan, sinänsä sääli. Ja kyllä minä vanhanaikaisena ihmisenä olisin kaivannut valkoisia liinoja buffetkattaukseen. Vaikka olikin illan ensimmäinen kattaus ja asiakkaana paljon pikkulapsiperheitä, oli aika karua kun pöydät olivat paljaana.

Laiva ol,i kuten jo mainitsin, lastattu pikkulapsiperheillä, kiinalaisella opiskelijaryhmällä ja senioreilla. Kiinalaiset liikkuivat kurinalaisesti kuin työmuurahaiset eikä heitä juurikaan näkynyt muualla kuin lähtö- ja tulotilanteissa. Ei voi kuin ihastella sitä kurinalaisuutta millä kymmenet 10-16 vuotiaat liikkuivat paikasta toiseen turhaan meluamatta, sähläämättä ja hölisemättä. 

Bussikyyti Värtanilta Oopperatalolle on nopsa ja kätsä eikä muutenkaan löydy mitään moitittavaa. Niin paljon tykkäsin, että hommasin klubikortin seuraavia reissuja silmälläpitäen. Hyviä hintaetujakin sillä kortilla sai, kunhan muistaa ostotilanteessa mainita jäsenyydestä, saa alet vaikkei korttia vielä olisikaan. Jättekiva och bra.

Merkille pantiin taas kerran ruotsalaisten liikuttavan yhtenäinen pukukoodi, eipä juuri yksilöllisyyttä katukuvasta erottanut, paitsi romanikerjäläiset. Muuten oli hyvin demokraattista meininkiä asuja myöten. 

Lagerhaus ei petä vaikka remontissa olikin

Kotimatka sujui sekin uusilla talvikumeilla sujuvasti, erityiskiitos Helsingin pään kuskillemme, Iso-J:n isälle. 

Kotiin oli kiva palata ja tänään olikin paluu arkeen. Vähän vielä väsyttäisi mutta se kai kuuluu asiaan onnistuneen matkan merkiksi.

Tänään on ollut keväisen lämmin päivä ja molemmat hevoset saivat ulkoilla loimetta. Vallu dyykkasi ensimmäisenä tarhaan päästyään hankeen ja hinkutti itseään lumeen hartaasti ja huolella. Voi sitä röhkimistä ja ähellystä mikä isosta hevosesta lähtee lumikylvyssä. Ihana pappa.

Tähän loppuun vielä asukokonaisuus joka saa silmät vetistämään. Tällä kertaa asialla eivät käsittääkseni ole ruotsalaiset vaan ihan toisen suunnan ihmiset.

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.

Ballerinaponi





10 kommenttia:

  1. Ei jumaleissöni mikä kostyymi poniparalla! Silmät eivät vetistäneet, ne veRestivät pitkään polttaen näkymän aivopoimuihin asti. Huh huh...

    Kiva että reissu oli onnistunut! Säätila taisi olla aika vähäluminen? Ajattelin kun kevättä kerran sieltä Ruotsin suunnalta tännekin puhaltaa.

    Lempeää sulautumista taas arjen rutiineihin, ne ovat tutun turvallisesti aina vastassa, vaikka välillä pääsis niitä hetkeksi karkuunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Lämmintä oli Tukholmassa ja lämmin hönkäys oli täälläkin aamulla. Äkkiä lauhtui, viikonloppuna oli ollut -18°. Brrrh.

      Arkeen on turvallista tulla.

      Poista
  2. Jå-å, kun minä näin tuon ponin kostyymin, enkä ollut vielä lukenut tekstiä, niin ajattelin, että teidän poni sai Ruåtsin tuliaisia, siellä kun on kaikki niin sööttiä, että.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nå men fy fan... Ihmepoika ei moisissa kostyymeissä esiinny, ei edes salaisimmissa unelmissaan. Jos jotain laitetaan niin knalli päähän kun kisatuomarin pilli viheltää :D

      Aika jäätävä asu, poniparka on kuin kermaleivos.

      Poista
  3. Hah hah... ballerinaponi roikottaa sanonko mitä...? Saa se ruunakin sanoa mielipiteensä!

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että oli kivaa.
    Tuohon Siljan buffaan voin sanoa, että ei ole sesongista kiinni. Me oltiin parhaaseen aikaan silloin toissa kesänä ja kyllä oli pettymysten pettymys se buffet.
    Bon Vivantin sapuska sen sijaan oli tosi hyvää ja palvelu pelasi. :)

    Viimeisestä kuvasta sanon vaan, että voi poni parkaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin jo buffasta palautetta kun tuli kyselyviesti. Bon vivant hoiti homman tälläkin kertaa erinomaisen hyvin.

      Ponista on moneksi mutta toi ballerinaponi on karmaiseva ilmestys.

      Poista
  5. Ruahti olisi muuten hyvä reissaamisen kohde (nähtävyyksiensä puolesta) mutta vanhana hurrivastaisena ja sangen persaukisena ei siellä ole tullut poikettua kuin jokusen kerran.

    Toivonpa ettet saanut kimmoketta koristella Torpan hevosia ballerina - tyyliin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Ruotsin maalta näkemättä oikeastaan kaikki muu paitsi ihan pohjoinen ja Tukholma. Olisi ihanaa ajaa läpi sveanmaan ja pysähtyä Ystadissa idolini Kurt Wallanderin jälkiä seuraamassa, porhaltaa Åren rinteillä ja nähdä Gotlanti ja Visby... Paljon on näkemättä ja osa jää mielikuviksi. Maailma on niin pahuksen laaja ja aikaa on niin vähän.

      Onneksi nuo uskolliset laivat seilaavat väsymättä ja aina joskus niiden kyytiin ehtii edes pikaiselle reissulle.

      Käytiin tänään viemässä Ihmepojalle pussillinen Ystävänpäiväherkkuja eikä todellakaan ollut hörsöjä mukana. Mittanauha oli kun pitäisi vähän selkää mittailla mutta jätettiin sekin ja notkuttiin vain yhdessä, suu täynnä hevosenkarvaa räntäsateessa. Päivän parhaita hetkiä.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com