Ystävät

Näin Ystävänpäivän iltana ei juurikaan ole enää mitään lisättävää, kiitos Ystävät kun olette elämässäni.

Onnekseni ystäväpiiri on laaja, siihen mahtuu väkeä laidasta laitaan, kaveripiiri vielä laajempi ja voi veljet miten mainioita tuttavia minulla onkaan. Yritin tänään ajomatkalla kaupungista kotiin miettiä mistä kaikista ympyröistä ihmisiä onkaan tarttunut elämääni, lopetin muistelot alkuunsa, loputon määrä nimiä ja kasvoja vain vilisi mielessä. Vanhimmat ystävät ovat kouluajoilta, ihan sieltä huimasta nuoruudesta. Lapsuusajan ystäviäkin on vielä muutama tallella, eivät ole kaikki lukuisten muuttojen ja ihmissuhdekiemuroiden melskeissä jääneet.

Sukulaiset ovat oma lukunsa, meitä on vähän, mutta kaikki sitäkin tärkeämpiä. Oma perhe... rakkaita jokainen.

On matkoilta mukaan tarttuneita, hevosten kautta elämään tulleita, myös kissat ja koirat ovat toimineet puhemiehinä. Jopa täältä blogimaailmasta on tullut huikean hauskoja tuttuja, moni toki vain bloginsa välityksellä mutta kuitenkin.

Entisiä työkavereita, paljon mukavia ihmisiä elämääni tavalla tai toisella vaikuttaneita.
Joskus on ystävyys haaltunut tuttavuudeksi, onneksi vain harvoin on joutunut poistamaan nimen ystäväkirjasta kataluuden vuoksi. Valitettavasti joitakin ystäviä on siirtynyt pilvien päälle, mutta siellä sitten rämpytellään lyyraa jälleennäkemisen riemussa, hurskaudessa ja kirkkaudessa. Tai noh, varmasti siellä kellaribändissäkin on tuttuja.

Paljon on koettu ja paljon on varmasti vielä koettavaa. Toivottavasti nykyiset ystävät pysyvät kyydissä ja uusiakin mahtuu vielä mukaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että olen saanut ihan omia, uusia tuttavia ja kavereita, jopa jokusen ystävänkin täältä synnyinkaupungistani. Vuodet muualla etäännyttivät tehokkaasti kaikesta ja kun tänne vuonna 2009 paluumuutimme, olin kuin se vanha kunnon Liisa ihmemaassa. Kaikki oli outoa, uutta ja onneksi kuitenkin jollain tavoin tuttua. Kotikaupunki on pessyt kasvonsa moneen kertaan ja tuntuu nyt ihan oikealta kotikaupungilta.

Kiitos kaikille, halataan kun tavataan tai jotain. Missä se sitten tapahtuukaan !

PeeÄäs: viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä erityisen kiitollisin mielin mietin Torpan karvaisia kavereita, nykyisiä ja jo joukosta poistuneita. Elämä olisi aivan kamalaa ilman eläinystäviä. Pitkää ikää ja elämäniloa kaikille eläinystäville, ihan kaikille !