Puhdas pöytä

Uusi vuosi on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Tässä tilanteessa puhdas pöytä tarkoittaa puhdasta työpöytää. Tänään on puserrettu 'pikkuisen rästissä' roikkuneet matkalaskut ja kahden kuukauden tiliotteet tositteineen nippuihin. Vain yksi postin kuitti taisi puuttua, muilta osin kirjanpitomateriaali on liikuttavan hyvässä jamassa. Tippaakaan en kehu, mutta oon mä aika jehu, Iso-J:n lempilainausta härskisti hyödyntäen.

Kaiken huojennuksen ja ilon lisäksi pikkuisen ärsyttää. Mikähän se oikein on, että kun koko aineisto on mapissa omassa välikössään sitä mukaa kun tositteita syntyy, on silti ihan pahuksen vaikeaa printata verkkotiliote ja laittaa tositteet tiliotteen mukaiseen järjestykseen? Ehkä se aloittamisen kynnys on korkea juuri siksi, kun tietää, ettei hommaan mene kauaa. Kirjanpitäjä, tuo alansa aatelinen, pääsisi paljon helpommalla, kun paperit olisivat hänellä samaan aikaan, siis ne matkalaskutkin... Nyt kyllä on tehty uudenvuoden lupaus (Iso-J lupasi), jotta myös matkalaskut toimitetaan kunkin kuukauden tositteiden mukana.

Ajopäiväkirjakaan ei ole iso homma, jos sen vielä siirtäisi kokonaan sähköiseen versioon niin eihän tässä olisi hätäpäivää. Nähtäväksi jää, opitaanko vuoden 2014 takkuiluista yhtään vai onko tilanne sama vuoden päästä.

Muita ansioita tälle päivälle ei voi mainita. Märät hevoset saivat kuivatusloimet niskaansa, täällä satoi erittäin vetistä lunta enkä aamulla tajunnut nakata hevosille sadenuttuja niskaan. 

Kanalassa (juu juu, spesiaalipostaus tulossa) on ymmärretty termi 'pesäpäivät' ihan omalla, kanamaisella logiikalla. Siellä löhöttää nyt yhteensä kolme kanaa hautomislättynä. Kaikilta kerään munat päivittäin alta, yksi kääpiökochin ei tosin ole vielä huomannut, että käyn munavarkaissa. 

Ei nimittäin ole kauhean järkevää heidän hautoa nyt, kun kylmin kausi on vasta tulossa. Meidän kanala ei ole lämpimimmästä päästä joskin plussalla se pysyy enimmän osan ajasta. Hautokoot keväämmällä jolloin tiput pääsevät hyvissä ajoin uloskin. Nyt on ihan liian aikaista moiseen hommaan.

Muilta osin olen edelleen pihalla kuin lintulauta näiden arkipyhien ansiosta. Oli ihan kamalan vaikea tajuta tänään, että on ihan tavallinen perjantai. Ja koska ollaan puoliksi joululomalla, oli aivan oikeutettua hiippailla takaisin vällyihin heti kun hevoset oli aamulla ulkoistettu ja myslikuppi kaavittu tyhjäksi. Jääkaappi on muuttunut runsaudensarveksi, sieltä löytyy joka päivä uusia kerrostumia joista saa värkättyä melko vähäisin ponnisteluin aterioita. 

Tänään kylläkin tehtiin semmoinen veto, että Perilliset tekivät omat pizzansa ja Iso-J haki kylän kebapkioskilta evästä. Haki tasan kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Pikkuisen närästää, potkii ja tyrkkii takaisin se annos. Ei millään pahalla, mutta kyllä niitä annoksia pitäisi kai pystyä syömään ilman puolentoista promillen kanta-asiakaspöhnääkin? 

Nämä kuvaklipit ovat Frozen -elokuvasta. Sydäntä lämmittää nähdä, että muutkin ovat oivaltaneet vuonohevosen uljauden ja ilmeikkyyden. Varmaan ovat googlen kameramiehet sen takia surranneet meidän peltojen yllä kun ovat Ihmepojan temmellystä taltioineet leffan hevosten esikuvaksi. Syksyllä nimittäin monta hiton päivää joku kamerahelikottero pörräsi näillä hehtaareilla. Nyt se syykin sitten selvisi. Leffassa tosin ratsastetaan myös hirvieläimillä.

Ja vielä yksi juttu johon pyydän sivistyneen lukijakuntani apua. Kuka tietää tälle vekottimelle suomenkielistä nimeä? Kyseessä on siis voikiharrin, voirauta, voin veistäjä... voivoi! Muistan kyllä nähneeni jossain mummolan kyökkilaatikossa moisen puuvartisen vehkeen mutta nimi ei silloin jäänyt mieleen.

Piti kysyä asioista hyvin perillä olevilta tahoilta (kiitos Salla ja muut), mutta virallista vahvistusta suomenkieliselle nimelle ei ole saatu. Ei todellakaan ole first world problems, mutta minua riivaa tämä asia niin kauan kunnes oikea termi löytyy. Ja homman alullepani Annette, entinen ihana työkaverini. Terveisiä vaan, kyllä se nimi vielä selviää.

Tämmöistä tänään. Huomenna saatan katsella maailmaa Ihmepojan korvien välistä, tai sitten en.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

PeeÄääs:

kävin kurkkimassa vähän tämän blogin tilastoja. Julkaistuja tekstejä on reilut 1260 kpl aloitusvuodesta 2009 alkaen. Luonnoksissa roikkuu 24 kpl jonninjoutavia ajatuksenpätkiä. 

Kommentteja ei suodateta mutta Blogger on kiva ja blokkaa nigerialaissukulaisteni yhteydenotot suoraan. Jonkin verran tarjotaan kaikenlaisia lääkkeitä ja muita ulkomaan ihmeitäkin, nekin kommentit jäävät näemmä suoraan mappi Ööhön. Hyvä niin.

Viime vuosi oli julkaistujen tekstien osalta köyhä, vain jotain 190 tekstiä. Niistäkin voi olla montaa mieltä, rima julkaisun suhteen ei todellakaan ole korkealla. 

Liikenteen lähteitä ovat hirnakka -googlehakujen lisäksi Sirkun blogi ja Partapappa. Hakusanoina käytetään neljänneksi eniten Metsäsika -sanaa. Se on se teksti jossa oli kuvia karvaisesta Nassesta. Luetuin/katsotuin teksti on Tipitii. Pitää joskus perehtyä tarkemmin noihin tekstehin. Nyt en jaksa edes linkittää. Etsikää itse :D