Vuodet vierivät

Vihdoin tämä vuosi 2014 alkaa kääntyä loppusuoralle. Kohtaloa uhmaten sanon näin, vaikka en kulman taakse tulevaan näekään. Onneksi en.

Kun tämän nyt päättyvän vuoden vetää ns. nippuun, se kiteytyy lähinnä sanaan raskas. Ihan äärettömän raskas ja kuluttava vuosi sekä meille, että monelle kanssakulkijalle. Itse kutakin ovat piinanneet niin sairaudet, luopumiset, kiireet, uupumiset tai muuten vaan sellaiset ajat jolloin oma elämä ei todellakaan ole omissa käsissä. Eikä aina läheistenkään elämä.

Kyynelten vuosi, sitäkin.

Ikuisena inhorealistina, mutta myös hömppänä optimistina toivon, että tämä päättyvä vuosi oli omassa karuudessaan opettava, kasvattava mutta myös kannustava. Tämän vuoden, jolloin biorytmit eivät todellakaan olleet balanssissa, toivon vahvistaneen minua ja kaikkia meitä kohtaamaan tulevien vuosien haasteet vähän vahvempina. Mutta ei kyynistyneinä, kaunaisina tai katkerina. Siihen vanhaan ansaan olisi niin helppo kompastua ja myrkyttää sekä oma, että läheisten elämä ainaisella valituksella ja omissa kärsimyksissä riutumisella. Niissä liemissä ei marinoidu kuin hapan ja tympeä otus joka karkottaa kaiken hyvän läheltään. Enkä nyt puhu surströmmingistä, tuosta naapurimaan kansallisherkusta.

Kun kävimme äsken (melko kiireellä) hakemassa hevoset talliin ennen varsinaista ilotulitusten jymymylläkkää, pysähdyin katsomaan hevosia. Ne seisoivat niin rauhallisina, luottavaisina ja uteliaina katselemassa pellontakaisten naapurien säihkyviä raketteja ja kuuntelemassa lasten iloisia kiljahduksia. Ei niillä ollut mitään hätää.

Samaa tyyntä rauhallisuutta, odottavaa ja luottavaista mieltä toivon sekä itselleni, että kaikille Torpan blogin lukijoille. Tuokoon tuleva vuosi eteemme mitä tahansa, voimme ainakin yrittää kohdata asiat avoimin mielin. Turha murehtia ennakkoon, aina roiskuu kun rapataan ja välillä lipsuu sekä tossu että ratas, mutta eteenpäin, se olkoon suunta jokaisella.

Hyvää uuttavuotta, missä lienetkin!

Islanti 2014

PeeÄäs:

mahtuihan tähän vuoteen aivan huikeita kokemuksiakin, superupea reissu Islantiin oli yksi vuoden kruununjalokivistä. Tiedän olevani etuoikeutettu kun sinne pääsin, tuon matkan tuomilla maahisvoimilla tämä vuosi kaikkine miinoineen oli pikkuisen kevyempi kulkea.

Kiitos Ystävät, kiitos vielä kerran. Olette tärkeitä!