Kireitä piuhoja ja katkenneita kaapeleita

Sen kummemmin viime viikkoista hiljasuutta selittelemättä mainittakoon jälkipolville seuraavaa. Rakas operaattorimme, tuo väsymätön laskuttaja, tuo olemattomien datayhteyksien tarjoaja, onnistui sitten pimentämään puolen Suomen nettiyhteydet.

Samalla pimeni paljon muutakin. Järki sumeni ja se oli vasta alkua vastoinkäymisten jyrkässä ylämäessä.

Mutta nyt nuo vaikeudet on selvitetty ja datayhteydet toimivat taas. Puhevälitkin palailevat hiljalleen. Myös Torpan sisätiloissa.

Ei siinä vielä kaikki, kiitos aamuisen Posti-Paten visiitin, nyt olen kahden tietokoneen ja kahden puhelimen loukussa. Esikoinen odottaa käpälä ojossa vanhaa puhelintani ja toisaalla myy tarpeettomaksi käyvää puhelintaan muualle. Ja minä yritän saada nämä mahdottoman fiksut ja nokkelat omenalaitteet toimimaan kimpassa. Kyllähän ne toki toimivat, minä vaan en pysy enää laskuissa mukana mikä tieto missäkin on. Pää pilvissä? Ei kun pää sekaisin pilvipalveluista sun muista i-laitteista.

Kyllä tämä tästä vielä selviää, usko ja luotto on luja.
Minun pitäisi vaan päivittää ajatteluni tälle vuosituhannelle ja heittäytyä estottomasti ilkamoimaan valkoisten ja litteiden laatikoiden aarteiden sekaan. Niiden pariin palaan heti aamulla, nyt on tämä viivästynyt päivitys ja sitten kiireen vilkkaa kuihtuvaa kauneutta elvyttävien yöunien pariin.

Männä viikkoon mahtui myös rivakkaa liikehdintää erilaisten kuntosalitreenien muodossa. Tämä Low row -vehje on yksi uusista suosikeistani. Tykkään tosi paljon tehdä selkätreeniä sillä siinä sitä oikeasti tuntee kuinka taakka kevenee (mielestä) sitä mukaa kun taakka kasvaa koneessa. Eli paikallisten mörssäreiden lissee levyjä -metodi toimii hyvin.

Sain vihdoin varattua sen koulutuspäivänkin. Kaksipäiväinen opiskelu tungettiin yhteen päivään ja jo nyt tiedän, että illalla olen kohtuullisen tööt ja buut. Toivottavasti suunnitellut treffit Nemppakuoman kanssa toteutuvat, siinä samoilla Kluuvin kulmilla kun kumpainenkin yönsä viettää. Niin minä rehvakkaasti aion Isolla Kirkolla tehdä, että ihan **** -hotellissa meinasin yöpyä. Siinä ne on muutkin aktiviteetit ottosilla, tiedä vaikka kävelisin pitkästä aikaa Aleksin päästä päähän. Kameran kanssa. Ja Espan puistoa takaisin. Ihan turistina. Mutta ykkösprioriteetti koulutusrupeaman päätteeksi on istahtaa liinapöytään ja vaihtaa kuulumiset pidemmän kaavan mukaan.

Viikonloppu oli kiva, oli kaikenlaista hommaa, etenkin univelkoja sain kuitattua mukavasti. Sunnuntaina tärkein juttu oli kummpojan lätkämatsi, ihan tämän kotikaupungin hallissa pelasivat. Ja voittivat.

Kummipojan maalitykki ei tällä kertaa laulanut, mutta hän piipahti istumassa pari kahden minuutin penalttia kaukalon toisella laidalla. Ihan tyhmiä ja turhia jäähyjä. Ja varsinkin kyseenalaisia. Mutta ilolla katsoin miten siistiä ja nättiä peliä pelasivat vaikka kovaa jo pelaavatkin. Isoja roikaleita. Ja niin ihania.  Päästiin vaihtamaan pari sanaa pelin jälkeen ja kyllä ne hokipelaajat ihan oikeasti ovat hikisiä tv:nkin haastatteluissa. Livenäkin ovat.

Pitkä reissu pojilla oli, lauantaiaamuna olivat reissuun lähteneet, pelasivat yhden pelin naapurikaupungissa ja tulivat yöksi tänne meidän kirkolle. Iltapäivän matsin jälkeen kamat kasaan ja bussin nokka kohti Helsinkiä. Perillä kotona poika kuittasi olevansa kymmenen jälkeen. Ja heti maanantaina kouluun.

Tässä tuleva lätkävaimo (oma on tavoitteensa, en ole usuttanut) keskittyy matsiin, tosin tuossa vaiheessa jäällä taisi olla Zamboni.

Huomenna aamulla Iso-J lähtee etelän tielle ja me jäämme pitämään Torppaa pystyssä.
Luvassa on yhtä sun toista askaretta eikä vähäisimpänä jonkinlainen tiedonsiirto vanhan ja uuden läppärin välillä. Siihen on kyllä olemassa ihan kätevä siirtoapuri, mutta kesken siirron vanhasta koneesta simahti akku ja homma meni förbi.

Joulukuu alkoi mukavassa säässä. Se sade joka taivaalta tulee, tippuu hiljalleen pieninä hiutaleina. Maassa on ehkä sentti lunta ja pikkupakkanen pitää huolen, että lumena se pysyykin.
Johan sitä harmaata tuhnua saatiinkin ihan kyllästymiseen saakka.

Ensimmäiset jouluvalot on nyt viritelty ja adventtikynttilöiden ykkönen sai eilen kunnian olla valontuojana tähän kaamokseen.
Mukavaa kun on kaikkea kivaa tulossa ja odotettavissa. Eivätkä nämä pitkiä pyhiä edeltävät viikotkaan ihan toimettomana nyhjätessä kulu. Veikkaan, että aika loppuu kesken, täytyy priorisoida. Ja vielä kerran karsia turha sälä pois kalenterista.

Nyt niitä unia, niitä tarvitaan. Nuku hyvin, missä lienetkin!

PeeÄääs: suurkiitos Sudburyyn, korttitervehdys tuli jo perille viime viikolla. Lähetin vastapallona paketin, sen pitäisi olla näinä päivinä perillä !