Niin, siis tässähän taitaa nyt käydä niin, että harmaankalpeat varpaani ennustavat, että talvi on nyt tulossa ja tulee melkoista kyytiä. Kumpikohan ehtii ensin perille, talvi vai Joulu? Siinä porot jäätyy juoksuun kun itäinen tuuli puhaltaa. Enkä kyllä käsitä miten minä olen onnistunut palelluttamaan pikku- ja nimettömät varpaani, ne nimittäin menevät salamana tunnottomiksi ja tunto palautuu äärettömän hitaasti? Ehkä ne ovat jääneet riittävän monta kertaa hevosen kavioiden hierottavaksi.
Tänäänkin heinänajossa (kaksi reissua, neljä suurpaalia) totesin jo ekaa lastatessamme, että vilustaa ja se vain paheni toisella reissulla. Sitten vielä lastattiin päältäajettava ruohonleikkuri huoltoonkuljetusta varten ja varpaat melkein sanoivat työsopparin irti. Kesken urakan. Uskomatonta kapinointia!
Mutta nyt on tallin heinätila täynnä ja vielä jäi pelleteillekin lavapaikka. Saapi tulla talvi ja tuisku, me pärjätään jokunen viikko ihan surutta.
Kuvassa pitkästä aikaa kanalaräpsy, tuossa on yksi viimekesän tipunen. Vaikuttaa kukkopojalta mutta kyllä hän kana on. Ei ole minkäänlaisia satulasulkia vaikka heltta punoittaakin. Emokanalla on ihan samalla muotilla tehty heltta. Tuo kukko on Kääpiökoch -rotua, hieno ja viriili. Onneksi ei tappele Vappupillin eikä kahden silkkikukon kanssa, sopuisia ukkoja nuo pikkukukot.
Etualalle änkesi photobombaajaksi Vappupillin jälkeläinen, maailman räjähtäneimmän näköinen pikkuotus. Pitää joskus zuumailla tätä pikkuväkeä tarkemmin, hilpeää sakkia.
Isojen puolella ilmavoimat kutsuvat säännöllisesti vanhoja tehomunijoita, viikottain joltain vanhukselta unohtuu herääminen. Nyt siellä on enää kaksi valkoista ja yksi ruskea tehokana, loput ovat niitä hienoja kiuruveteläisiä. Ja se kesällä hommattu kukonrääpälekin on jo iso ja komea.
Yksi vanhoista savolaisakoista yrittää sinnikkäästi hautoa, asia josta olen vakaasti eri mieltä. Sydäntalven aikaan ei passaa siihen hommaan ryhtyä, tulee vain sutta ja sekundaa. Ja kuoreenjäätyneitä alkioita.
Tänään on siis ollut kautta linjan vallan vauhdikas päivä. Huomenna toinen moinen ja illaksi saapunen sinne Kehä kolmosen eteläiselle puolelle Siskolikan yömajaan.
Pakannut en ole, eihän sitä nyt kahden yön reissuun kummoisia pakaaseja tarvita. Lähinnä yritän muistaa ottaa kaikki tietokoneisiin liittyvät piuhat ja kaapelit mukaan. Sekä kameran.
Tässä loppuun vielä päivän uutisvirrasta bongaamani 'ajatelma'. Sietää miettiä, asialla on vinha perä.
Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin!
PeeÄäs, joulukortit ovat viimeistä ponnistusta vaille valmiit! Jäljellä ne kaikkein tärkeimmät, Perillisten kummien joulupostit. Nyt saa kahteen kuoreen tällätä alustavan kutsun konfirmaatioonkin. Kyllä se aika sitten muistaakin muistuttaa rientämisestään. Minä en perässä pysy.
Toki moni muukin rippijuhlakutsun saa, näille kummeille laitan jo hyvissä ajoin, kiireistä väkeä kun kaikki tahoillaan ovat.
Nekö ne kavion alle jääneet jäätyvät?
VastaaPoistaTai mitä sen väliä mutta älä nyt hyvä nainen varpaitasi palelluta ja hei oikeesti, mun on kohta perustettava Jurtalle jonkinlainen Hirnakka -säätiö sun lääkärireissujas varten!
PayPalin kautta lahjoitukset ja jokainen lahjoittaja saa "Mä pelastan Hirnakkaa" - pinssin. Jumalaisee mutta niin mä taidan tehdäkin koska tuo juttu varmaan toimisi mutta sun täytyy luvata ettet käytä saatuja varoja mihinkään turhuuteen! ;D
Mun jalat ja varpaat ovat vuosien aikana ottaneet osumaa niin hevosten 'paineluterapiasta' kuin matkalaukuista, levypainoista ja ties mistä. Ihme, että vielä on kaikki kymmenen varvasta matkassa. Pari paleltumaa ei tunnu enää missään, kirjaimellisesti. Ei tunnu.
PoistaJos sä pinssejä ryhdyt jakelemaan ja hyvää hyvyyttäsi keräystä masinoimaan niin minä puolestani lupaan ottaa ekstramojovan henkivakuutuksen ja laittaa edunsaajiksi uskolliset lukijani. Olisipa hupaisaa ponnahtaa pitkän hiljaisuusjakson jälkeen esiin kuin pultsari roskiksesta ja ilmoittaa että perinnönjako siirtyi taas :D
:D :D :D !!!
PoistaKanalapostausta taas ilolla odottaen! Viluiset ja tunnottomat varpaat ei ole kenenkään toivelistalla edes joulun alla. Semmoiset on tienattu aikoinaan joko murjomalla tai kunnolla palelluttamalla. Muistavat kärsimänsä väärän ikävän ikuisesti.
VastaaPoistaLupsakkaa reissua ja ennen kaikkea turvallista ajomatkaa! Toi viimeisen kuvan slogan pisti vähän miettimään... mä niin kaipaan sitä tasaista, harmaata arkea. Sitä kaikkein parasta, jossa joka käänteessä ei tursua vain ikäviä uutisia ja vastoinkäymisiä.
Talvipäivän seisaus lähestyy. Talven suurin merkkipäivä minulle. Siitä pienin askelin kohti kevättä ja elämää. Jotkut Joulut ja uudetvuodet siinä välissä on, mutta ne menee onneksi ohi.
Toi on niin totta, että "sun rasittava arkes on sun lapses lapsuus". Olen prosessoinut tota asiaa päässäni jostain lukioajoista asti. Koska itse koen omat vanhempani sellaisina, että koko ajan on hoettu, kuinka raskasta on, kun töissä käydään ja kun kotonakin pitää siivota jne. Raskasta, rankkaa, en jaksa, kauheeta, ikävää ja kaikin puolin rasittavaa. Siksi ajattelin esim. lukiossa, etten koskaan halua johonkin 8-16 työhön, kun sitten ei enää jaksa elää siinä ohella. Ja ajattelin, että jos mulla on lapsia, niin haluan olla kotona niiden kanssa. No, tähän mennessä mukaan on tullut iso annos (inho)realismia ja esim se ma-pe 8-16 työnteko tuntuisi meikäläisestä varmaan joltain lepokotimeiningiltä, niin paljon enemmän olen tehnyt viimeiset viisi vuotta töitä ja vapaapäiviä on yleensä yksi kerrallaan joskus ja jouluna. Mutta sen yritän muistaa edelleen, että en valittaisi sitä arjen rasittavuutta jatkuvasti. Ja varsinkaan silloin jos mulla on lapsia joskus. Enkä tarkoita, etteikö äiti tai isä saisi olla väsynyt ja sanoa ääneen, kun ei jaksa. Mutta on paljon parempi, että tekee sen nimenomaan niin, että silloin kun ei oikeasti jaksa, niin silloin ei teekään mitään ja menee vällyjen alle lepäämään ja unohtaa ne kotityöt sun muut. Mun mielestä on parempi lapselle, että välillä äiti ei jaksa, mutta välillä se taas jaksaa ja kun se jaksaa, niin silloin se antaa aikaansa lapsellekin, ilman sitä valitusta, kuinka rasittavaa kaikki on. Itse oon kuullut niin paljon siitä elämän rasittavuudesta, että ajatukseni on ollut jo nuorena, että tuollaista oravanpyöräelämää en ainakaan halua. En jaksa käydä niin paljon töissä, enkä pysty omistamaan koko työn ulkopuolista aikaa vain kotitöille ja lapsille ja unohtamaan omat harrastukset jne. Siksi ehkä mä elän vieläkin teinielämää ;)
VastaaPoistaJep, mutta pitäähän sitä omaa äitiäkin ymmärtää, se kävi sentäs bussilla töissä ja jos mä joutuisin tekemään saman, niin kyllä se mustakin olis rasittavaa. Luultavasti niin ylivoimaisen rasittavaa, että siitä olis tehtävä loppu ;)
Mutta viisas slogan anyway, mitä se sitten kenellekin merkitseekään. Mutta mua se muistuttaa siitä, että olis se ollut ihan kiva, jos meikänkin vanhemmat olisi joskus vaikka vaivautuneet nauttimaan elämästä. No, ehkä ne nyt eläkkeellä oppii, toivottavasti kaikki ei ole edelleen niin rasittavaa... :D
Mukavaa kurssia ja pääkaupunki visiittiä Hirnakalle! Täällä ei ainakaan varpaat palele, lumetonta, aurinkoista ja plussalla mennään. Ihana joulukuu :)
VastaaPoistap.s Titan tavoin kaipaan tänä jatkuvan muutoksen vuonna tavallista arkea. Tylsää ehkä jonkun mielestä, mutta silti. Arki on parasta, sillä ilman arkea juhlakaan ei tunnu miltään. Miksei myös tuttu ja turvallinen saisi olla tavoittelemisen arvoista?
Toivotaan kaikki kaikille tasaista ja rauhallista tulevaa vuotta, ilman sen suurempia upseja tai downseja. Arki on aliarvostettua!
VastaaPoista