Kuljettimet kullakin

Neitihevoinen sai elämänsä ensimmäiset piikkarit alleen. Eli talvikengät joissa on paakkuja estävät tilsakumit ynnä neljä hokkia. Autokielellä nastarenkaat.

Etusten laittohan ei tuntunut missään mutta takajalkojen suunnan naulaaminen ja naputus saivat aikaan mm. yrityksen istua Kengittäjän olkapäälle. Ei mitään vakavaa, tyttömäistä hätäilyä joka päättyi onneksi hyvin nätisti ja hyvin. Kukaan ei vahingoittunut hevosta kengitettäessä.

Seuraava ympärikengitys on varmasti ihan läpihuutojuttu kun tästä kerrasta jäi niin hyvä mieli. Onni on hyvä ja osaava kengittäjä. Mukava seurata rennon ja varmaotteisen ammattimiehen työskentelyä. Ei turhia liikkeitä ja hosumista, välillä hevosta rauhoittava vieno vihellys ja jalkojen lepuutustakin antaa hevosen harjoittaa. Ja vajaa tunti meni kaikkine puheineen, teki silti erinomaisen siistiä jälkeä ja hyvää työtä. Se mies on palkkansa ansainnut. Annoin lisäksi kaksi isoa kennollista munia kotiinvietäväksi.

Ihmepoika toimi henkisenä valmentajana ja näpelöi samalla Töttistä kiinnittävän narun vetosolmun auki, kerta toisensa jälkeen. Siinäkin oli sulavaa ja varmaa otetta, ei ollut kuin yksi kiepsautus ylähuulella ja naru oli ponin suussa. Ei tipauttanut lattialle kertaakaan vaan ojensi pään minulle uudelleensitomista varten. Hassu keltapallo.

Ihmepoika ei sitten saanutkaan uusia kenkiä, vanhoilla mennään vuodenvaihteeseen kun ovat vielä niin hyvin kiinni eikä kaviokaan ole kasvanut yli. Ja silloinhan on sitten se muuttokin tuohon melkein naapuritalliin. Poni oli kyllä kovasti ällistyneen näköinen kun ensin hienosti kikkaillen peruuttelin hänet asemiin ja sitten takaisin kämpille, samoilla kengillä.

Nyt on hyvä hevosten kirmata, ei tule tilsoja eikä lähde pito alta tiukemmissakaan kurvailuissa. Onneksi nuo eivät harrasta (toistensakaan) potkimista, enemmän se on semmoista pukittelua ja ilopomppuja kun leikkivät.

No arvaatte sitten varmaan kenen kuljetin otti kipeää? Kylläkyllä, juuri minun.
Olin saanut molemmat hevoset nätisti takaisin tarhaan ja käänsin juuri Ihmepoikaa ympäri irroittaakseni narun. Minulla on tapana kääntää hevosten rintamasuunta kohti porttia ennenkuin lasken ne irti. Eivät lähde rynnimään minnekään kesken irroituksen vaan vasta luvan saatuaan liikehtivät haluamaansa suuntaan. Noh, olin varmaan hieman hidas ja poni kiepsahti niin vikkelästi kohti porttia, että oikea jalkateräni jäi mukavasti jäisen maan ja hokkipopon väliseen sangen ahtaaseen tilaan. Siihen vielä hevosen jalan käännöksessä tapahtuva kiertoruuvaus ja ilmoille kiiri vähemmän hurskas huuto. Siinä hapantui naapurin emännän viilipyttykin kun mylvähdin, sen megaluokan meteli oli, että kengittäjäkin kuuli autoonsa.

Kun sitten aikanaan köpöttelin tupaan totesin vahingot. Hunterin kumisaapas ei kestä ponimuuveja. Minun kolme varvastani olivat tunnottomat ja HARMAAT. Jukoliste, harmaat. Äkkiä villasukka takaisin räpylään ja lepuuttamaan.

Iso-J vaati koiven vesihanan alle ja saikin sitten veren kiertämään. Samalla ihastelimme lämmön myötä sinistyvien varpaitteni värimuutosta. Kaikki liikkuvat kuitenkin eli ei ole murtumia. Pikkuisen on pintanirhamaa ja mojovat mustelmat. Ynnä kipeästi uutta lakkausta vaativat varpaankynnet.

Että tuli pikkuisen kalliimmaksi tämä kengitys. Ponin kenkälasku siirtyy minun kenkälaskukseni kun pitää hommata uudet, ehjät kumpparit ja ne turvakärkiset tallikengät joiden hankintaa olen lykännyt vuodesta toiseen. Crocseissa ja Hawaianaksissa olen tallihommat hoidellut tähän saakka.

Tyhmä minä.
Mutta näillä mennään ja pihi kengissäsäästäjä maksaa loppujen lopuksi eniten.

Päivän muihin ansioihin kuuluu erittäin hyvin tehonnut selkätreeni. Pääsin liikunnanohjaajaopiskelijan työharjoittelukappaleeksi. Ennakkoasenteeni oli vähän nuiva, odotin persoonatonta, ujohkoa poikaa joka sanoo hyvähyvä eikä muuta. Höpöhöpö. Tällä kaverilla oli mielipiteitä ja näkemystä. Kävi sitten niin, että kun minulla oli perustekniikka kunnossa, siirryttiin hifistelemään eli eristämään liikkeitä vielä pienemmälle ja tarkemmalle lihasosalle.

Huomenna ei tukkaa kammata, selkä ja hauis tietävät tehneensä.

Kuvia ei yhäkään ole enempää, kukapa rujonsinistä varvaskattausta tahtoisi nähdä. Eli koeta pärjäillä ilman, missä lienetkin.