Täällä ollaan juu

Tallessa ollaan ja hyvissä voimissa, ei siis huolta. En vaan vieläkään ole saanut purettua kuvia koneelle ja sehän on oiva tekosyy jättää päiväkirjamerkinnätkin tekemättä.  Ne entisen koneenkin tuhannet kuvat ovat vielä entisellä koneella. Tahdon ne kaikki sitten samaan, uuteen, loogiseen ja upeaan systeemiin.

Olen vähän väsynyt jo laskemaan monesko talven totinen tuleminen tämä nyt meneillään oleva on, päivällä lotisee lumisohjo, yöllä sataa uutta lunta. Saisi pysyä pikkuisen pakkasella päiväsaikaankin.
Auringosta on nähty lähinnä valokuvia, vilaukselta näin tänään mikroskooppisen pienen palasen sinistä taivasta. Mutta se taisi olla harha. Toiveunta.

Poni Sörsselsson siirtyy nyt sitten tammikuun alkupuolella takaisin ratsuttajan talliin. Siellä on eräs poniin ihastunut ihminen joka ottaa sen väliaikaisesti ylläpitoon. Sehän on ihan winwin -tilanne, hän saa ratsastettavan ja poni saa säännöllistä liikuntaa. Koska heillä on valaistu kenttä, ratsastus ei ole sidottu kellonaikoihin eli valoisiin tunteihin. Joita nyt kaamoksen aikana on todella vähän.

Hyvillä mielin minä pojan matkaan laitan. Onneksi ei mene kauas ja onneksi tutut ihmiset ja hevoskaverit siellä ovat odottamassa. Valluherra tulee Töttiksen kaveriksi ja jos joku täysipäinen ihminen täysipäisen hevosen kanssa löytyy, vuokraan keväämmällä Ihmepojan karsinan muutamaksi kuukaudeksi. Joku joutilas tai semieläkeläinen olisi ihan passeli. Mutta olen kyllä äärimmäisen tarkka ketä otan pihaamme pyörimään.

Sen verran olen nähnyt ja kuullut näistä tallivuokralaisista from lower Hell, että itse en katsele sitten tuntiakaan holtitonta heilumista tai muuten vain hankalaa tapausta. Pahimmassa tapauksessa tyyppi tuo hevosen, häipyy kuin pieru saharaan eikä koira perään hauku. Sitten onkin soiteltava eläinsuojeluihmisille, lainoppineille ja ties kenelle, että saa ventovieraan hevosen pois tallista.

---

Tähän tulee nyt vuorokauden mittainen ajatuskatkos koska Blogger ei suostunut julkaisemaan tai tallentamaan eilen tiistaina kirjoittamaani tekstiä. En muista mistä muusta vielä horisin mutta tänään on kuitenkin jo keskiviikko pitkällä.

Kuukausittainen shiatsuannos on nautittu ja olo taas pikkuisen parempi. Hoidon jälkeen olisi hyvä lepäillä, ottaa rennommin ja juoda paljon vettä. Minä rentouduin auton ratissa, oli pikapisto kotiin, Äitikulta kyytiin ja takaisin kaupunkiin. Sieltä muutaman mutkan kautta kotiin.

Sää on mitä on, lunta ja jäätä maassa, päivällä loskaisempana versiona, yöllä jähmeämpänä. Ja koko ajan on liukasta.

Saa olla tarkkana mihin tossunsa asettelee, jalat lähtee alta sukkelaakin vikkelämmin. Tänään meinasin rojahtaa persiilleni Torpan liukkaalle portaalle kun suorastaan sokaistuin eteläiseltä taivaalta  valomiekan lailla silmiini osuvasta auringonsäteestä. Se meni kyllä äkkiä piiloon, en kuvaakaan ehtinyt todisteeksi ottaa. Mutta on se siellä, aurinko.

Huomenna uudet reitit, hevosten kengitys ja muuta pientä.
Viikkoa eteenpäin, varo kovia tuulia, missä lienetkin!