Pitäisi. Onks pakko jos ei jaksa?

Laitanpa osuvampien kuvien puutteessa kuvia russeleista. Tuossakin ekassa kuvassa olennaista on häntähärvelin taukoamaton liike, niin tyypillistä russelille.

Terrierienergialle olisi käyttöä. Olen täysin laiskiintunut lojuttuani sohvanpohjassa niin monta päivää. Edes lenkille en ole saanut ruhoani hinattua, saati salille. Yritys on kyllä ollut kova, tavallaan. Yritin nimittäin sentään varata muutamaa ryhmäliikuntatuntia itselleni, mutta jostain syystä ne tunnit eivät olleet varausjärjestelmässä enkä muistanut salasanaani. Melko pian lakkasi kiinnostamasta.

Sen verran olen saanut aikaiseksi, että maksoin nipun laskuja. Ja luin joululahjakirjani. Silti tekemättömät hommat painavat päälle. Kamera pitäisi tyhjentää, läppäristä ottaa varmuuskopio ja siirtää ulkoiselta levyltä vanhan läppärin kuvat tälle uudelle. Pitäisi myös opiskella kuvaeditoriohjelman niksejä ja työstää muutama sata kuvaa arkistoihin.

Pitäisi. Pitäisi. Pitäisi. Njäääh.

Huomenna on maanantai eikä se tunnu pätkääkään arkipäivältä. Kalenterissa on kuitenkin merkintöjä huomisen kohdalle joten pakkohan se on tanssia kun kerran tahti on annettu. Mutta ensi viikolla tehdään vain minimi, ei mitään ylimääräistä.

Perillisiä polttelee päästä alennusmyynteihin toppatakkiostoksille ja se on kyllä ihan perusteltu syy käväistä kaupoilla. Itse en kyllä mitään tarvitse.

Lämpömittari tipahti tänään liki -20° ja se tietää, että Torppaa on lämmitettävä. Tällä kertaa aion olla todella varovainen uunin suuluukun kanssa, ettei taas käy niin kuin edellisellä kerralla.

Tänään on Viattomien lasten päivä. Vaikka päivä juontaakin käsittäkseni juurensa ammoisiin Beetlehemin tapahtumiin, minä siirrän sen nykyaikaan. Valitettavan monella lapsella on ollut pelon ja surun täyteinen joulu. Vanhemmat ovat rentoutuneet oikein olan takaa ja ainoa jolle jäi joulusta joku muistikuva on lapsi. Ja se muistikuva ei ole kullankimmeltävä, lämmin eikä iloinen. Turvasta puhumattakaan.

Voi kunpa voisi edes tuon asian maailmassa muuttaa. Että myös niillä kaikkein viattomimmilla olisi turva ja rauha.

En tiedä mistä nämä synkeät ja surulliset asiat hiipivät mieleen, ehkä siitä, että tänäänkin sain olla kiitollinen kun on oma koti ja kotirauha.

Aamulla koti oli pimeä. Sulake oli napsahtanut taulusta, varmaan Iso-J:n öisten asennuspuuhien tiimellyksessä tuli hetkellistä ylikuormaa. Nyt siitä monsterista tulee kuvaa ja ääntä, kaikki kanavat näkyvät ja varmaan kaikki laitteetkin löysivät toisensa. Ja aamuvuorossa hommaansa jatkanut asentaja nauttii nyt ansaittuja päivänokosiaan. Televiissori käy ja kukkuu.

Yksi tekemätön asia juolahti juuri mieleen. Minun täytyy selata radion soittolistoja aatonaaton illalta ja etsiä muuan kuulemani joululaulu. Se oli varmaan Oi jouluyö (onkohan sen nimi edes tuo?) ja sen esitti joko italiaksi tai latinaksi mojovaääninen mies(kuoro?).  Niin oli kaunis ja komea versio, että sen tahdon vielä kerran kuunnella, kaikessa rauhassa.

Kohta tulee sukulaisperhe kahville, pari pellillistä torttuja on valmiina kiitos Esikoisen ja uuni alkaa lämmittää. Ihan hyvä päivä.

Leppoisaa sunnuntaita, missä lienetkin.